Te, joilta on monta läheistä ihmistä kuollut pienen ajan sisällä:

Hautajaisia on pidetty ja surtu ja jatkettu seuraaviin suru-uutisiin.



Olen itkenyt jonkin verran, mutta niellyt sen sitten aika nopeasti, etten jäisi murheeseen kieriskelemään.

Puurtamalla eteenpäin päivä kerrallaan, siten minä olen päässyt eteenpäin. Eli tekemällä töitä, käymällä lenkillä, katsomalla illalla telkkaa ja käymällä ajoissa nukkumaan.



Mulla ei silloin ollut omia lapsia, joten oli aikaa keskittyä itseen ja tehdä siltä mikä tuntui hyvältä.

perheestä ja lähipiiristä kuoli akoinaan 15 ihmistä kolmen vuoden sisään. masennuin, mutta vasta kun ajanut itseni vimmaisella pärjäämisellä loppuun... anna siis itsellesi aikaa surra. ota kaikki apu vastaan, pyydä sitä itsekin. nousin suosta ajan, lääkkeiden ja keskusteluavun voimalla.

Kuoli äskettäin kolme lähiomaista kahden kuukauden sisällä. Pahin oli lapsenlapsen menetys, sisaren nopeasti etenevä sairaus samaan aikaan jäi senkin varjoon. Veljen vaimon poismeno ei ollut yllätys, siihen oli varauduttu ja lähtö oli lopulta helpotus valtaviin tuskiin.



Suremalla olen yli päässyt. Ajatukset karkaavat tuon tuosta tuohon lapseen ja hänen murtuneisiin vanhempiinsa. He, jos ketkä, ovat tuen tarpeessa.



Pääsiäisenä hautasimme anoppini. Eli neljännet hautajaiset vuoden sisään. Luulin ,että enää ei kyyneleitä riitä, mutta olin väärässä.



Kuolema on meille jokaiselle edessä. Miksi emme pääsisi surusta yli? Unohtaa ei tarvitse eikä pidäkään, mutta elämä jatkuu ja elossa olevat tarvitsevat meitä. Minä ainakin yritän sanoa rakkailleni usein, että he ovat minulle tärkeitä.