G: Epämielyttävin/kivuliain tapatuma elämässäsi?
Näin fyysiseltä kantilta. Itsellä ei ole ollut isompia lääk.tieteellisiä operaatioita, mutta kaatuminen suoraan selälleen ja aivotärähdys aika kärjessä. :S
Kommentit (34)
kaaduin pimeissä ulkorapuissa kotini ovella suoraan käteni päälle ja kipu oli heti ihan kamala. Samantien se turposi ja särki ihan hulluna. Taitaa olla kovin kipu elämässäni, synnytyskivun lisäksi. Mutta siis kun tapaturmaa kyselit niin tämä :)
kun jouduin yllättäen raskaana ollessani vuodelepoon enkä saanut edes olla kotona vaan sairaalan sängyssä. No kyllä siitä hengissä selvittiin ja varmaan oli kasvun paikka itse kullekin, mutta siinä tilanteessa ei paljon naurattanut, kun miehellä oli matkustustyö ja kotona erityisvaikeuksista kärsivä esikoinen. Ei tajuttu, että vuodelepomahdollisuuteen olisi pitänyt varautua jo alkuraskaudessa. Se oli syvältä.
ihan selkeästi 2 pysähtynyttä synnytystä ja niiden loppuvaihe, jossa huusin tuskissani kun anestesiaryhmää ei ollut vielä saatavilla sektiota varten. Puudutteet oli käytetty aikaa sitten ja ilokaasusta ei ollut paskankaan hyötyä. Päässä humisi ja välillä kävin rajamailla, että pyörrynkö vai en. Sitä tuskaa ei kyllä pysty huutamatta kuuntelemaan, kun vauva painaa ihan väärään paikkaan, on täysin väärässä asennossa ja keho yrittää vaan "synnyttää".
Ponnistusvaihe 2 h, josta imukuppia 40 min. Olin kyllä huonossa kunnossa sen jälkeen. Vasta kahden veritankkauksen ja kolmen toipumispäivän jälkeen kävelin muuallekin kuin vessaan. Ekan vaipan vaihdoin vauvalle n. viikon päästä.
spontaani ilmarinta ja sen "dreenaaminen" olivat epämiellyttäviä (ahdisti hengittää, sattui jne.) kokemuksia
punktio. 13 munarakkulaa imastiin. Sattui niin maan p****leesti, vaikka oli puudutus ja kivunlievitys alla. Kivut jatkuivat vielä lievempinä samana iltana ja seuraavana päivänä. Surullisinta tässä on se, että se on kohta taas edessä.
Eihän tämä mikään kamalan paha ole, mutta hammaslääkäri repi kaksi viisaudenhammasta kerralla ja tikkasi molemmat haavat poskiin asti. Räin viikon verta. Mutta siis mitään tuon pahempaa ei ole, synnytystä odotellessa...
1. eka synnytys
2. syöpäleikkauksen jälkeiset kivut
3. toinen synnytys
4. sydänleikkauksen jälkeiset kivut
Ponnistusvaihe 2 h, josta imukuppia 40 min. Olin kyllä huonossa kunnossa sen jälkeen. Vasta kahden veritankkauksen ja kolmen toipumispäivän jälkeen kävelin muuallekin kuin vessaan. Ekan vaipan vaihdoin vauvalle n. viikon päästä.
Ihan kuin mun synnytys! Mulla tosin ponnistusvaihe oli "vain" 1,5h. Kipulääkitystä ei ollut ponnistusvaiheessa :( Oli kauheeta, eikä sanat riitä kertomaan sitä tuskaa.
Mä myös sain 2pussia verta synnytyksen jälkeen ja omin jaloni kävelin 2päivän jälkeen synnytyksestä... sitä ennen liikuin pyörätuolilla. Oli pakko liikkua, kun vauva joutu teholle :(
Ponnistusvaihe 2 h, josta imukuppia 40 min. Olin kyllä huonossa kunnossa sen jälkeen. Vasta kahden veritankkauksen ja kolmen toipumispäivän jälkeen kävelin muuallekin kuin vessaan. Ekan vaipan vaihdoin vauvalle n. viikon päästä.
Ihan kuin mun synnytys! Mulla tosin ponnistusvaihe oli "vain" 1,5h. Kipulääkitystä ei ollut ponnistusvaiheessa :( Oli kauheeta, eikä sanat riitä kertomaan sitä tuskaa.
Mä myös sain 2pussia verta synnytyksen jälkeen ja omin jaloni kävelin 2päivän jälkeen synnytyksestä... sitä ennen liikuin pyörätuolilla. Oli pakko liikkua, kun vauva joutu teholle :(
Mulla onneks vauva voi hyvin synnytyksen jälkeen, lukuunottamatta imukupin aiheuttamaa isoa haavaa. Oliko vauvasi kauan teholla?
Kamalampaa kuin mikään aiemmin kokemani potenssiin miljoona.
tosin on varmana ollu pahempiakin muta sellainen, että olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä.
hoitajat päivystyksessä runno nenäni sisuskalut haavoille ku halusivat väkisin laittaa mulle nenämahaletkun (hiilijuoman juottamista varten).
Vieläkin muitasn sen hirveen kivun (mulla on lievästi epämudostunu nenänrakenne kai ku teki nii kipeetä), hoitajien tokasun et ei siihen kukaa kuollu oo ja ansaitsen vaan kivun tekoni takia.
Sen jälkee oksensin puolen tunnin välein ainakin 8 tunnin ajan hiilijuomaa+verta.
No, voihan se olla et ansaitsin sen. kai. olin vasta 17v.
tosin on varmana ollu pahempiakin muta sellainen, että olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä.
hoitajat päivystyksessä runno nenäni sisuskalut haavoille ku halusivat väkisin laittaa mulle nenämahaletkun (hiilijuoman juottamista varten).Vieläkin muitasn sen hirveen kivun (mulla on lievästi epämudostunu nenänrakenne kai ku teki nii kipeetä), hoitajien tokasun et ei siihen kukaa kuollu oo ja ansaitsen vaan kivun tekoni takia.
Sen jälkee oksensin puolen tunnin välein ainakin 8 tunnin ajan hiilijuomaa+verta.
No, voihan se olla et ansaitsin sen. kai. olin vasta 17v.
On muuten yleistä tuo "sä ansaitset tämän" -meininki. Jos hoitajien asenne oli tuo, niin tuskinpa he hirveästi yrittivätkään hoitaa letkun laittoa hellävaraisesti.
Mun läheiseni yritti itsemurhaa, ja häntä sitten kanssa päivystyksessä sätittiin ihan kunnolla.
Esikoisen piiiiiiiiiiiitkä synnytys ja alapään korjausleikkauksesta toipuminen (alapää meni tuusannuuskaksi juuri tuossa mainitussa synnytyksessä).
Synnytys.
Loppujen lopuksi tehtiin sektio ja se oli kuin olisi taivaaseen päässyt. En todellakaan aio enää synnyttää tai edes yrittää alateitse
Toisena,hyvänä kakkosena häntäluun murtuma.
Kaks kokemusta, molemmat yhtä pahoja:
1. n. 16-vuotiaana yksin kotona alkoi menkkakivut kun olin suihkussa. Tuli päälle niin kovaa että lähdin märkänä pyyhkeen kanssa hakemaan särkylääkkeitä, mutta ennen sitä makasin sängylläni vain ja huusin tuskasta. Sit konttasin keittiöön ja sain särkylääkkeet otettua ja olo alkoi helpottua. En vieläkään ymmärrä mistä oli kyse. Ehkä joku kysta puhkesi? Mulla on endometrioosi mut ei mitään tollasta ennen sitä eikä sen jälkeen.
2. Kohtuleikkauksessa (epämuodostuman korjaus) lääkäri teki vahingossa pienen reiän kohtuun. Ei sinänsä vakavaa, mutta siitä valui verta vatsaonteloon ja seuraavana yönä kylkeä kääntäessä tuli kauhea kipu, huusin ja kramppailin kivusta. Onneks sattu just sillon hoitajat olemaan kierroksellaan. Meni äkkiä ohi, mutta oli niin kova kipu että sen jälkeen tuntuu että kestän mitä vaan.
Kesti puolitoista vuorokautta ja oli käynnistetty. Ponnistusvaihe oli pahin, tunti 20min punnasin ja oli helvetilliset iskiaskivut koko ajan supistusten lisäksi. Vauvan pää painoi hermoa.
Kolmas kokemus ei ollut kivulias mutta omituinen. Tuon kohtuleikkauksen aikana nimittäin heräsin nukutuksesta! N. kk leikkauksen jälkeen tuli yhtäkkiä flashback, muistin kuinka joku sanoi "se heräsi", mun pupilli tarkistettiin lampulla ja mulla oli putki kurkussa. Sitten anestesialääkäri sanoi "nukutaanpa vielä vähän" tms.
oli pakolliset pistohrjoitukset ja mulla erittäin paha neulakammo. onneksi mua ei pistetty kuitenkaan.