Mkä ihmeen masennus muhun iski...

Ennen olin iloinen,hymyilevä,nauravainen..Suhde kukoisti,olimme onnellisia,saimme lapsen ym...Nyt,olen sisältä täysin kuollut¨,täysin.En tunne mitään,paitsi tietenkin rakastan lastani yli kaiken..ja miestäni,hmmm,rakastan jollain tapaa,ystävänä,kumppanina,en tiedä...en hymyile,en ole onnellinen,tai olen mutta en sillain kun pitäis.Tämä tunne johtuu varmasti siitä että mies petti luottamnuksen todella pahasti alkuvuodesta.Hän oli liian läheinen työkaverinsa kanssa,puhelin kävi kuumana,viestittelivät selkäni takana ja mies vielä kehtasi moneen kertaan valehdella kun asiasta kysyin...Sen jälkeen kaikki on mennyt alamäkeen.Tasainen arki rullaa kun toinen katsoo tv:tä olohuoneessa ja toinen on koneella makkarissa.Emme juuri puhu mitään,paitsi lapsen asiat tietenkin.Olen hoitovapaalla ja mies töissä.Päivät menee lapsen kanssa loistavasti mutta auta armias kun mies tulee töistä kotiin,alkaa se hiljaisuus...Tunutuu että tää ei tästä enää parane mutta haluan yrittää lapsenkin takia,ja vatsassa olevan asukin takia...