Täytin tänään 40-vuotta ja ainoa asia, mitä kadun on se, etten ottanut naimisissa olevaa miestä

Itkettää kuitenkin enemmän kuin juhlituttaa. MÄ olisin niin helposti voinut elää onnellisenakin, jos moraali olisi kieltänyt rikkomasta perhettä. Rikki se oli jo silloin, joten mulle jäi luu käteen.



Kävimme miehen ja lasten kanssa hienossa ravintolassa syömässä ja tunsin oloni tyhjäksi. Mieheni on mitäänsanomaton ja sieluton. Ihan hyvä isä, ihan hyvä mies, mutta intohimo, spontaanius ja rakkaus puuttuu.



Elämme vain kerran, minun elämästäni tuli katkera!



ap

ja en todellakaan ottanut sitä ensimmmäistä enkä sitä toistakaan. Vaan parhaan valitsin ja hän ei ollut naimisissa vaan myös etsi oikeaa.



TOTUUS;rakkaus on ikuista mutta sen kohde vaan välillä muuttuu, ennen kuin tämän ymmärrät et voi olla onnellinen

Mäkin ennen luulin että on, mutta elämänkokemuksen myötä huomasin olleeni väärässä.



Kun kaksi toisilleen tarkoitettua kohtaa, niin ei sillä ole mitään merkitystä onko jompi kumpi ehtinyt sitoutua sitä ennen. Ehkä on "vain ajauduttu" yhteen jonkun toisen kanssa, se toinen on tuntunut "ihan kivalta" ja on tyydytty siihen. Ja sitten eräänä päivänä eteen tuleekin Se Ihminen, jonka kanssa koko sielu herää eloon. Kokee tunteita, joita ei uskonut olevan olemassakaan.



Ap:lle sanoisin, että etkö voisi puhua asiasta tuon miehen kanssa, jos kerran tapaatte yhä? Kokeeko hän kanssasi samoin? Voisiko asiaa vielä korjata?

Uskon ap sen, että et ole onnellinen. Mutta et voi todella tietää, että olisit ollut onnellinen tuon toisenkaan miehen kanssa. Nyt vain haaveilet ja kuvittelet hänet satuprinssiksi, sen sijaan että keskittyisit elämääsi.

Kohta mies olisi taas katsellut muita vaihdettuaan vaimonsa suhun. Ensin olisitte ehkä pukanneet maailmaan yhden kersan. Se on vaan joillakin miehillä tuo vietti pariutua niin kova, että eivät osaa hillitä oikeassa kohtaa vauhtia. Miten ne tiikerit pääsevät raidoistaan? Eivät mitenkään. Aika moni pettäjä erottuaan eroaa uudestaan!



Ja jos naimisissa olevilla menee joskus heikommin parisuhteessa, niin se voi tosiaan olla ohimenevä vaihe. Tosi rakkaus sellainen parisuhteessa hyväksi keitetty ja vahvaksi rakennettu kestää sen ja niin kävi tuolle miehelle. Jos olisi oikeasti halunnut eroa, olisi tehnyt sen tasan samana päivänä, kun näki sinut tai ainakin 2 kuukauden sisällä siitä. Että et ollut se oikea hänelle! Unohda koko mies!

Vaan sinä itse teit siitä katkeran. Olet yksin vastuussa omasta onnestasi. Muuta asennettasi, laske suojamuurisi alas, näe hyviä puolia asioissa joissa niitä et ennen nähnyt. Ennenkaikkea rakasta ja arvosta itseäsi, valintojasi. Seiso mielipiteidesi takana. Ole miehellesi avoin. Takaan, että se kulahtaneelta tuntunut parisuhdekin piristyy jos aktiivisesti koetat muuttaa itseäsi!

ja suunnittelee sun ja lasten jättämistä ja on siksi viileä. Karmalla on tapana toteutua.

Eli sulla on ihan normaalin miellyttävä elämä ja koet, että sua on jotenkin sorrettu? Hei lue joskus vaikka joku kirja tai joogaa tai meditoi, tule ulos sieltä omasta navastasi.