Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten puolivuotiaasta vauvasta tuli uhka pehmeiden arvojen kaupungille
07.04.2012 |
https://www.facebook.com/notes/mari-saario/miten-puolivuotiaasta-vauvas…
"Perheeseen syntyy toivottu vauva, äiti jää äitiyslomalle, sisarukset ovat innoissaan, isä remontoi taloa, asuntolainaa maksellaan ja senttejä venytetään kattamaan uusi perheenjäsen, niin kuin kymmenissä tuhansissa suomalaisperheissä joka vuosi. Ei mitään kiiltokuvaelämää, mutta usko siihen, että kyllä niistä arjen huolista aina eteenpäin mennään, päivä kerrallaan.
Joka vuosi tuhannet suomalaiset perheet noista kymmenistä tuhansista saavat itselleen lapsen, joka on jollain tavalla erilainen - erityislapsi. Vammainen, sanottaisiin arkipuheessa. Joillekin erityisyys näkyy päällepäin, joillekin se voi tarkoittaa vain muutaman vuoden elinaikaa, toisille vaikkapa aistivammaa.
Minulle läheinen pikkutyttö sai reilun kuukauden vanhana aivokalvontulehduksen. Valvoin peläten kännykän soimista, kun keskussairaalan teho-osastolla mentiin etenpäin minuutti kerrallaan. Pahin kuitenkin vältettiin ja vanhemmat ajoivat 80 kilometrin matkaa kodin ja sairaalan välillä. Bensaa ja rahaa paloi viikkojen sairaala-aikaan, mutta kuka sitä laskemaan.
Muutamaa kuukautta myöhemmin rysähti uudelleen, kun vauva todettiin pahasti kuulovammaiseksi. Oltiin kuitenkin optimisteja - siihenhän saa kaikenlaista apua, on lääketiedettä ja viittomakieltä ja vaikka mitä. Vauvan vanhemmat ottivat heti yhteyttä kotikuntaansa ja täyttivät kaikki mahdolliset paperit, soitettiin Kelaan, luettiin nettisivuja, kysyttiin tutuilta ja tehtiin kaikki, mitä maallikko voi.
Tulevat viikot toivat lisää rahanmenoa: jokaisesta pienestä vaivasta piti lähteä keskussairaalaan, vauva ei nukkunut kunnolla ja piti hankkia kaikenlaista tarviketta arkea helpottamaan. Ei mitää tuhansia euroja, mutta satasia sinne ja tänne ylimääräistä. Kelan laskurit ja nettisivut vakuuttivat, että kunhan tuet saataisiin, sillä pärjättäisiin vaikeahoitoisen lapsen kanssa. Yövalvominen venyi viikoiksi ja kuukauksiksi, välillä oli vaikea pysyä kärryillä, mikä kaavake pitää seuraavaksi täyttää ja minne soittaa. Laskut alkoivat kertyä ja satasille tulla viivästyskorkoja.
Eri hakemuksista on nyt neljä kuukautta. Perhe ei ole saanut kunnalta tai Kelalta yhtään myönteistä tukipäätöstä. Paitsi että joitain päiviä sitten Kela sai maksuun matkakulut joidenkin kuukausien ajalta, hivenen yli 1400 euroa. Kunta peri koko summan suoraan itselleen, koska se oli maksanut kahden kuukauden aikana kolmesataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Ainoan tuen, jota perhe oli kunnalta tähän mennessä saanut.
Kunnan virkamiehiltä on kyllä riittänyt paljon huomiota. Kun perhe oli soittanut ja koettanut kiirehtiä tukipäätösten käsittelyä, virkamies oli vihjannut, että täytynee tehdä lastensuojeluilmoitus, koska perhe käyttää vammaista lasta vain tukien kalastelemiseen. Viittomakielen kurssiin vanhemmille ei ole määrärahaa, mutta tukea kuulemma löytyisi muuttoavustukseen, jos perhe haluaisi muuttaa "lähemmäs keskussairaalan palveluja" isoon kaupunkiin.
Päivähoitoon vähän yli puolivuotiaan lapsen saisi, mutta siellä ei ole erityislapsen tarpeisiin koulutettua henkilökuntaa - mutta eihän se haittaa, koska tuonikäinen ei kommunikointia niin paljoa tarvitse ja eikös se viittomakieli ole turhaa, kun kumminkin laitetaan se istute. Mutta kun kerran olette kotona, niin mitä jos ottaisitte tuon toisenkin lapsen pois päivähoidosta, kun kerran on päivisin aikaa. (Ilmeisesti vanhemman lapsen varhaiskasvatus hoituisi kunnan mielestä näppärästi auton takapenkillä ja keskussairaalan käytävillä).
Ei siis tukea. Ei rahaa. Satasista on tullut tuhansia ja lisää tarvitaan. Tehdään valituksia päätöksistä, toimitetaan lisäselvityksiä ja tulostetaan satoja sivuja papereita. Lapsen epikriisi täyttää kokonaisen mapin. Sillä välin asuntolaina erääntyy, ruokaa pitäisi saada edes lapsille ja auton tankki täyteen lääkärille pääsemiseen (jos jättää lääkärin väliin, se on myös peruste lastensuojeluilmoitukseen, koska et sitoudu lapsen hoitoon).
Mutta pakkohan kaikkien on ymmärtää, että ennemmin tai myöhemmin tukia tulee ainakin Kelasta. Ja kun niitä tulee, ne tulevat takautuvasti. Tämähän on vain väliaikaista ja varmasti jostain saa ennakkoa? Paitsi ettei saa. Ei sossun luukulta, ei seurakunnalta, ei pankilta, eikä ns. sosiaalista luotonantajaa ole. Haetaan velkaneuvontaan - kunta on ostanut palvelun kuntayhtymältä, joka tarjoaa palvelua 100 kilometrin päässä. Kolmen kuukauden jonot ensimmäiseen vastaanottoaikaan. Puhelinkulut kuukaudessa ylittävät kolmesataa euroa.
Netin kuvaamat apuvälineet kuulovammaisen perheen arkeen, piha-aidat, induktiosilmukat ja aistiyliherkän lapsen nukkumista helpottavat pimennysverhot alkavat tuntua mielikuvituksen luomalta luksukselta. Implanttioperaatiota pohjustava tutkimusperiodi lähestyy ja jälleen pitäisi pystyä kulkemaan ja hoitamaan asioita, täyttämään lisää papereita. Vanhemmat jättävät omat lääkärikäyntinsä väliin, koska varaa ei ole eikä omia vaivoja enää uskalla valittaa. On pakko koettaa jaksaa riskillä ja särkylääkkeillä.
Mitä vaihtoehtoja enää on? Eli siis talo myyntiin, koska lapsi sairastui? Muuten milläs myyt muutamassa viikossa talon, muutat ja etsit sen vuokrakämpän (ja maksat ne vuokratakuut), kun hoidat 24/7 vaikeahoitoista vammaista vauvaa. Auto pantiksi? Mutta kun sairaalaan pitäisi päästä. Perhevapaalla oleva vanhempi takaisin töihin? Joo, laitetaan lapsi päivähoitoon ilman henkilökohtaista avustajaa, joka on kouluttautunut viestimään. Tämäkin voisi olla peruste lastensuojeluilmoitukseen, koska vanhempi näin siis julmasti hylkäisi lapsensa.
No, jollekin lastensuojelulaitokselle pieni tyttö olisi varmasti oivallinen asiakas. Tai kun talo on pakkohuutokaupattu, silloin olisi kunnan pakko antaa vuokra-asunto. Jos otettaisiin avioero, niin silloin yh lapsineen varmaan pääsisi "sossun elätiksi", kun eivät kai voisi ihan kodittomiksikaan jättää. En halua kuvitella edes niitä kaikkein mustimpia ajatuksia, kun valvoo aamuyöllä lapsen kanssa ja miettii, vieläkö sähkölaskuun saa lykkäystä. Voimattomasti vain ihmettelee, että sekö se sitten olisi kunnan haluama ratkaisu - muuttaa pois pienestä, lapsiystävällisyydellään mainostavasta kunnasta("pehmeiden arvojen ja hyvien palveuiden kaupunki") isoon kaupunkiin. Eikö niiden pitänyt olla pienet kunnat, jossa palveluita saa läheltä ja helposti?
Edes säästämään ei pysty tai jaksa - ei voi kiertää kirpputoreja tai alennusmyntejä, kun pitää soittaa, lukea, täyttää kaavakkeita, tulostaa, lähettää ja soittaa taas. Nauhoittaa puhelut, itkeä ja rukoilla kunnan virkamiestä, kertoa sama tarina uudelleen ja uudelleen seuraavalle sijaiselle. Ottaa vinosti hymyillen vastaan neuvolan oppaat vanhemmuudesta, jossa annetaan lapselle aikaa ja pidetään huolta itsestä ja parisuhteesta. Koettaa netistä opetella aamuyön tunteina vierasta kieltä ilman kursseja.
Tässä ollaan nyt. Tarinan loppu on avoin.
Koetan itse pieneltä osaltani tukea perhettä ja toivon sydämestäni, että pahan sisun voimalla jotenkin saataisiin asiat selvitetyksi. Mutta samalla mietin niitä vanhempia, joilla ei ole enää ketään, joka lainaisi satasen auton tankkaamiseen ja jääkaapin täyttämiseen. Jotka eivät osaa hakea netistä ohjeita, soittaa viranomaisille neljä kertaa viikossa, etsiä juristeja ja valmistella valituksia.
Tiedättekö mikä on pahinta: tämä ei ole edes mitenkään erikoista. Erityislasten vanhempien vertaistukiryhmä kertoo tämän olevan ihan tavallista. Vammaisella lapsella ei ole vanhempia, hänellä on vain 1-2 siviiliasianajajaa ja byrokratian orjaa.
Tämä voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Meidän nyky-Suomessame. Eikä tämä edes vain "tapahdu", se aiheutetaan tietoisilla päätöksillä. Jostain syystä kunta haluaa yrittää hajottaa puolivuotiaan kuuron lapsen perheen. Miksi? Minä en ymmärrä. Tässä ei puhuta miljoonista, tässä puhutaan ehkä joistakin kymmenistä tuhansista.
Tämä tarina on tehty jaettavaksi, kertomaan tämän päivän todellisuudesta. Tätä voi miettiä, kun lähestytään syksyn kunnallisvaaleja - miten sinun kuntasi kohtelee omia erityislapsiaan? Voi miettiä, onko omassa lähipiirissä ehkä perhe, joka kamppailee selviytymisestään ja kaipaisi apua.
Lähinnä kirjoitin tämän kuitenkin vain omaa voimattomuuttani purkaakseni, sen pienen ihanan tytön kanssa vuorostani yhden yön valvottuani. Hän ansaitsisi meiltä aikuisilta parempaa."
Kommentit (200)
Minustakin vaikuttaa, että tässä sossun tapaukset yrittää vauvan kuulovamman varjolla kupata lisää rahaa.
Se on aika yleinen sairaus. Kuulovammaisen tukitarpeet lienevät alkavan vasta vähän myöhemmin kuin 6 kk:n iässä. Olisiko tämä perhe nyt vähän etuajassa liikenteessä? Viittomakieltä opetetaan muuten työväenopistoissa pientä kurssimaksua vastaan. Vaikuttaa siltä, että vauvankasvatuksen vaikeudet, jotka kuuluvat ihan normaaliin elämään, halutaan korvauttaa yhteiskunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka yksityistunteja sille seiskan lapselle. Jos tekee muutaman tunnin päivässä vain töitä niin ei se olisi paljoa ollut jos olisi antanut lapsen kotona pari tuntia viikossa tukiopetusta. Seiska olisi voinut maksaa vaikka pimeästi tuntipalkan.
Mutta kun ei ole haluja ja ei tahtoa niin apua ei saa kun opettajat pitävät oikeuksistaan niin kiinni.
henkilökohtaisten valitustensa kanssa ketjuun, kuten tuo 7. Pysy aloituksen aiheessa tai tee oma aloitus omasta aiheestasi. Etkö kestä, että koko ajan ei ruodita sinun ongelmiasi?
muutkin kertovat kokemuksiaan. On ihan turha mainostaa hyvinvointiyhteiskuntaa jos se tosipaikan tullen ei huolehdi heikommistaan. Minä ainakin olen ollut siinä luulossa että siksi juuri maksamme veroja.
että joko tässä jätetään nyt paljon kertomatta lapsen "vamman laadusta", tai sitten tässä on jotain todella hämärää...
Miksi molemmat vanhemmat ovat pois töistä, vai ovatko?
Puolivuotiaan lapsen kuuluukin valvottaa? Tai en minä tiedä kuuluuko, mutta hyvin usein ne valvottavat... Täytyyhän koliikkilasten vanhempienkin vaan selvitä?
Silti... onpa tässä tämän perheen tausta ja tilanne nyt mikä tahansa, niin..
Näin veronmaksajana minua suututtaa ihan h****sti se, että tällaisissa tapauksissa tuet ovat aina ihan hirvittävän taistelun, riitelyn ja sodan takana. Sitten kyllä kaikenmaailman pummeille maksetaan kaikki ihan tuosta noin vaan...
Onko kukaan oikeasti saanut "vammaiselle" lapselleen hoitotukea yms. apua ilman hirvittävää taiastelua? Onko yhtäkään sellaista tarinaa? Argh!
Kuten joku yllä kirjoitti... Olen ollut siinä uskossa, että maksamme veroja, jotta yhteiskunta voi huolehtia heikoimmistaankin... Totuus taitaa kuitenkin olla jotain ihan muuta.
kelan laput täyttää.
Sen se tietenkin vaatii, että pitää jaksaa se perse sieltä penkistä nostaa ja hakea lääkärintodistus. Ja sen todistuksen ainakin meillä lääkäri itse lähetti kelaan. Me vain täytimme sitten kaavakkeet ja hoitotuet tuli tilille.
Ei ongelmaa.
Minusta on hyvä, että tukia ei latea ihan noin vain, koska se on tosiasia, että on perheitä, jotka yrittää keplotella itselle ilmaista rahaa esim. kuljetuksen varjolla yms. Siksi on hyvä, että erityislapsi ei ole mikään avoin rahahana.
Ja pummit..hmm...miehen setä oli ns. pummi ja kuoli yksin kaupungin asunnossa. Ei saanut kuin ihan perustuet, mitä sai. Karenssissa oli moneen otteeseen kun ei kyennyt töihin. Olisi tarvinnut mielenterveysapua, koska niistä ongelmista lähti tie alaspäin. Karenssiaikoina me annoimme rahaa, että selvisi hengissä. Ei nimittäin tullut rahaa kuin manulle illallinen. Toisesta korvasta oli mennyt kuulo, koska joku oli potkinut hänet kun oli maannut sammuneena. Yritti päivystykseen näyttämään korvaa, mutta heitettiin ulos, koska sehän on vain pummi. Kuulo sitten meni toisesta korvasta.
Joten haluaisin tietää sen pummin, kenelle maksetaan tuosta noin vain, vaikka mitä.
että joko tässä jätetään nyt paljon kertomatta lapsen "vamman laadusta", tai sitten tässä on jotain todella hämärää...
Miksi molemmat vanhemmat ovat pois töistä, vai ovatko?
Puolivuotiaan lapsen kuuluukin valvottaa? Tai en minä tiedä kuuluuko, mutta hyvin usein ne valvottavat... Täytyyhän koliikkilasten vanhempienkin vaan selvitä?
Silti... onpa tässä tämän perheen tausta ja tilanne nyt mikä tahansa, niin..
Näin veronmaksajana minua suututtaa ihan h****sti se, että tällaisissa tapauksissa tuet ovat aina ihan hirvittävän taistelun, riitelyn ja sodan takana. Sitten kyllä kaikenmaailman pummeille maksetaan kaikki ihan tuosta noin vaan...
Onko kukaan oikeasti saanut "vammaiselle" lapselleen hoitotukea yms. apua ilman hirvittävää taiastelua? Onko yhtäkään sellaista tarinaa? Argh!
Kuten joku yllä kirjoitti... Olen ollut siinä uskossa, että maksamme veroja, jotta yhteiskunta voi huolehtia heikoimmistaankin... Totuus taitaa kuitenkin olla jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läpi tuollaista vuodatusta. Varmaan ei tekisi pahitteeksi oppia tiivistämään asioita.
300 euroa? Siis 10 euroa päivässä?
Toinen vanhempi ei siis ehdi käydä töissä, mutta ehtii puhua työpäivän verran puheluja päivässä?
Tajuatteko ollenkaan miten paljon pitää olla puhelimessa päivässä, jotta saa kuukaudessa 300 euron puhelinlaskun?Siihen tarvitaan puheluja noin 7 tuntia päivässä. Siis ihan tauotonta puhelimessa oloa.
300 eurolla saa esimerkiksi Soneralta 216 tuntia puheaikaa.
Jos puhelut jakautuvat kahden aikuisen kesken, tekee se molemmille 3,5 tuntia puheluja päivässä, myös viikonloppuisin.
Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin vauvalla oli aivokalvontulehdus, oli tehohoidossa ja sen jälkeen jouduttiin kulkemaan paljon sairaalassa. Vaikea ymmärtää, kuinka pelkästään tämä aiheuttaisi taloudellisen romahduksen. Puolessa vuodessa? Toinen vanhempihan on vanhempainvapaalla ja toinen voi jatkaa töissään. Vai miksi ei voisi?
muistaa, että meillä Suomessa asiat on kuitenkin tosi hyvin. Terveydenhuolto on käytännössä lähes ilmaista ja äiti saa olla äitiys ja vanhempainvapaalla vuoden hyvällä korvauksella kelalta. Välillä täällä unohtuu vanhempien ja perheen oma elatusvelvollisuus. Isä kai käy perheessä edelleen töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myönnettäessä paljon riippuu lääkärin todistuksesta, jossa selvitetään vamman laatu ja sen sen vaikutukset.
Ongelma lienee siinä, ettei lääkäri ole pystynyt kirjoittamaan vanhempien mieleistä todistusta.
Lisäksi myönnettäessä tukia vamman pitäisi olla kohtalaisen pysyvä. Sitä voi olla hyvin vaikea sanoa puolivuotiaasta lapsesta, joka kehittyy huimaa vauhtia ja varsinkin, jos vamma on kuulovamma, joka voidaan hoitaa leikkauksella.
Eli täytyyhän ne selkeät perusteet täyttyä ja näin veronmaksajan näkökulmasta on mukavaa, että jotkin pätevät perusteet vaaditaan ja näin voidaan valvoa että on kaikille oikeudenmukaista ja tasapuolista.
"Eri hakemuksista on nyt neljä kuukautta. Perhe ei ole saanut kunnalta tai Kelalta yhtään myönteistä tukipäätöstä. Paitsi että joitain päiviä sitten Kela sai maksuun matkakulut joidenkin kuukausien ajalta, hivenen yli 1400 euroa. Kunta peri koko summan suoraan itselleen, koska se oli maksanut kahden kuukauden aikana kolmesataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Ainoan tuen, jota perhe oli kunnalta tähän mennessä saanut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehitysvammalaissakin on paljon pykäliä joiden on asuinkunnassa järjestettävä. Jos vauva on ensimmäinen laatuaan näin nuorena vammautunut, voi kunnanisillä olla pahoja käynnistysvaikeuksia. Kannattaa ottaa yhteyttä Kehitysvammaliittoon, sieltä saa asiantuntevaa apua.
Vammaistuki, omaishoidon tuki, hyvitystä tulonmenetyksistä...samalla pitää riitauttaa tuen takaisinperintä.
Myös lapsen tulevan hoidon ja koulunkäynnin pohjustus pitää aloittaa jo. Sen on oltava kunnossa kun perhe tarvitsee näitä palveluita
kehitysvammalaissakin on paljon pykäliä joiden on asuinkunnassa järjestettävä. Jos vauva on ensimmäinen laatuaan näin nuorena vammautunut, voi kunnanisillä olla pahoja käynnistysvaikeuksia. Kannattaa ottaa yhteyttä Kehitysvammaliittoon, sieltä saa asiantuntevaa apua.
Vammaistuki, omaishoidon tuki, hyvitystä tulonmenetyksistä...samalla pitää riitauttaa tuen takaisinperintä.
Myös lapsen tulevan hoidon ja koulunkäynnin pohjustus pitää aloittaa jo. Sen on oltava kunnossa kun perhe tarvitsee näitä palveluita
Perhe on hakenut, mistään ei ole mitään maksettu. Siitähän ne ongelmat johtuvatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ovatko molemmat vanhemmat jättäytyneet työelämän ulkopuolelle?
parantaa, ennen kuin tukia aletaan maksaa, ja he kiirehtivät siksi? Tämä juttu haiskahtaa sen verran, että julkisuudessa sitä ei kannattaisi pöllytellä.
Vaikka toinen vanhemmista olisi töissä ja toinen kotona, on talus silti tiukalla. Jokainen käynti sairaalassa maksaa sen 30e, siihen matkat päälle. Vuodessa saa kertyä toistatuhatta euroa kuluja jotaa maksukatto täyttyy ja senkin jälkeen maksat pientä maksua.
Kaikki tulee Kelasta jälkikäteen, JOS tulee. Taistelet ja täytä kaavakkeita ja odotat niihin vastausta, kukana ei tiedä kestääkö käsittely kuukauden vai neljä. Samalla mietit selviääkö lapsesi, vammautuuko koko loppuiäksi vai selviää. Jos lapsi on jo kouluikäinen taistelelet vielä koulunkin kanssa. Ei muka ole resursseja antaa pienryhmäopetusta, tukitunteja tai yhtään mitään. Joskus perkele tekisi mieli huutaa että se sairas on LAPSI, kuka hemmetti niistä opettajista suostuisi samaan kohteluun työntekijänä, ei hitto kukaan.
Ugh, olen puhunut, enkä ole ap.
Tarkennetaanpa vähän, ennekuin tulee lisää soraääniä aiheesta! Sossun luukulla olemme nyt käyneet nyt elämämme ensimmäiset kaksi kuukautta. Kummallakin minulla ja miehelläni on kymmenen vuotta työuraa takana ja mieheni on ollut parhaansa mukaan työelämässä. Kylläkin tällähetkellä pätkätöissä mutta kuitenkin. Itse jäin työelämästä sairasloman kautta äitiyslomalle, oksensin Sannin raskaudesta kahdeksan kuukautta. Ennen raskautta saimme useamman keskenmenon ja Sanni oli toivottu tapaus! Nykyiseen asuinpaikkaamme päädyimme koska halusin ottaa sukutilan vanhempieni niskoista pois kun isäni sairastui vakavasti. Missäpä vanhassa maatalossa ei olisi remontoitavaa! Aivokalvontulehdus ei ole kovin yleinen sairaus, nykyisin 60 000 syntynyttä kohden aivokalvontulehdukseen sairastuu alle 300 lasta. Kuulonalentuma tulee noin 10%, Sannille kuulonalentuma tarkoittaa täyskuuroutta. tämän lisäksi Sanni kärsii asitiyliherkkyydestä sekä mahdollisista muista aivokalvontulehduksen aiheuttamista varioista mitä vielä tutkitaan. Kun Sanni sairastui, vietimme viikkoja sairaalassa. Jokainen vuorokausi maksoi meille noin 100 euroa matkoineen, parkkimaksuineen, vanhempien ruokineen ( ruokaaine allergioideni takia en voinut syödä sairaalan järjestämää ruokaa) yms. tähän päälle sairaalamaksut. Tämän jälkeen sairaalssa on ravattu jatkuvasti. Jokainen reissu maksaa matkoineen, eväineen jne. Sanni ei nuku, ei siis oikeasti nuku! Normaali puoli vuotias nukkuu sen tään useamman tunnin pätkiä, Sanni nukkuuu maksimissaan kahden tunnin pätkän yössä! Nukkumista helpottamaan on hankittu pimennysverhoja yms pitämään valon määrän vakiona vauvalle joka elää näköaistinsa varassa ja herää jos varjo menee kasvojen yli.
Itse tein lapset tosi köyhänä. Mutta..olimme varautuneet pahimpaan siten, että oli tiedossa:
- lastensairaalat kävelymatkan päässä / ratikalla pääsee ilmaiseksi
- jos tiukille vetää, niin olisimme pudonneet nätisti toimeentulotuelle, kun tulot ovat vakaasti pienet ja mitään omaisuutta ei ollut.
Nyt, jos vielä haluaisin lapsia, niin sen turvarahaston pitäisi olla aika suuri, että sillä pärjättäisiin muutama vuosi.
Miten ruoka voi maksaa enemmän eväänä kuin kotona syötynä? Pitäisihän vanhempien syödä myös kotona.
Normaalitilanne on se, että äiti on äitiysvapaalla ja vanhempainvapaalla. Senhän perhe tiesi toivoessaan ja hankkiessaan lapsen. Isä saa todennäköisesti ansiosidonnaista päivärahaa. Kotitilan lunastaminen on ollut vapaaehtoinen sijoitus. Ei sitä pidä veronmaksajien kustantaa.
Oma lapseni ei nukkunut ensimmäisen vuotensa aikana koskaan kahta tuntia kerralla, ei edes öisin, vaan maksimissaan alle tunnin jaksoja. Eipä tullut mieleenikään, että yhteiskunnan pitäisi korvata valvomiseni minulle rahalla.
Perheen tilanne on stressaava, mutta en ymmärrä, mikä siinä täyttää korvausperusteet.
Alue: Aihe vapaa
että tässä maassa on paljon sellaisia perheitä, jotka ovat vetäneet taloutensa niin tiukulle, että lapsille saatetaan jopa tehtailla jotain diagnooseja joitten takia saataisiin Kelalta ja sossulta enemmän rahaa.
Miksi ihmeessä tuon kirjoituksen vanhemmat oli molemmat kotona? Jos perhe on taloudellisesti kusessa, niin syy on siinä ettei työn teko maita. Ei siinä ettei sossu ja kela maksa kaikkea perheelle jossa on kuulovammainen vauva.