Mietintää homo (?) lapsesta ja kiusaamisesta.

Ei tuosta voi vetää johtopäätöksiä homoudesta. Ja mitä hittoa se sulle kuuluu? Jos koko porukka kiusaisi, en minäkään haluaisi olla niiden kanssa!

Oma poikani on homo, tosin jo 20 v. Hänellä oli kavereina poikia ja tyttöjä, oli oikeastaan aika suosittu koulussa omassa piirissään. Kavereina ei ollut jääkiekonpelaajia vaan enemmänkin bänditouhuista tai taiteesta kiinnostuneita poika ja tyttöjä.



Mitä sitten jos homoilla on "samaistumisongelma"? Laitan lainauksiin, koska minusta tämä on vähän turha aihe. Äitinä minua ei ainakaan kovastikaan kiinnostaisi edes tietää miksi poika on homo. Uskon, että homous on geeneissä.



Meillä minä ja isänsä olemme varsin tavallisia ja sama tuntuu olevan pojan homokaverien vanhemmilla. On hyvä koulutus ja muutenkin mukavia ihmisiä. Olen vähän puolustuskannalla, mutta pojan äitinä ottaa kieltämättä päähän ihmiset, joiden mielestä homouden syytä haetaan traumoista tai kehitysvaiheiden keskeytymisestä. Mikähän on, ettei ap:kaan vaan voi hyväksyä homoutta, sitä en ymmärrä.



Niin ja poikasi outo kaveri olisi varmaan outo homouden kera tai ilman homoutta. Homous ei sinänsä tee ihmisestä "outoa". :)

tulee aina mieleen kun aikuinen ihminen hakee lapsen erikoiseen käytöökseen syytä seksuaalisuudesta. Itselleni tulee mieleen ensisijaisesti ihan muuta asiat miksi tämä pikkupoika on muka outo, esim. koulukiusaaminen.



Poikasi taitaa ap olla tässä kiusaamisessa mukana, se on huolestuttavaa ja kiusaamisen syitä voi IHAN OIKEASTIKIN löytää niistä samaistumisongelmista. Sinun kohdallasi kiusaajapoikasi on tainnut samaistua äitiinsä vähän liian vahvastikin. :D Hah!

eikä seksuaalisesta suuntautumisesta...



En minäkään haluaisi leikkiä niiden kanssa, jotka haukkuisivat homoksi. Ja poikasi on näitä kiusaamisen hyväksyvää harmaa massaa, eli ei suoraan kiusaa haukkumalla, mutta ei ilkeä kuitenkaan näyttää et kaveri on ok, vaan mieluummin on hiljaa.

Kiusaaminen on joka tapauksessa väärin.

Se viihtyy paljon poikien kanssa.

Olen tyttöni kanssa puhunut, että ketään ei saa kiusata ja voihan siinä olla perää, että tyttö on huora. Mistä me tiedetään kun hänellä on vähän samaistumisongelmia tyttöhin ja tytöt ei ole sen kavereita.



Jos huora sanotaan sillai toteavasti niin ei siitä passaa loukkaantua. Jos on oikeasti huora niin minkä sille tekee. Kyllä sen toiset tytöt huomaa, että huora ei tule toimeen heidän kanssaan vaan poikien ja toteavat ystävällisesti, että huorahan se on.

Ajattelisin että homous voi johtua niin monesta asiasta, ja toisaalta ei mistään. Pidän ihan mahdollisena että jollain se voi olla sattumaa ja ihan synnynnäinen ominaisuus, ilman että tarvitsisi tapahtua jotain "pahaa".



Toisaalta, voihan se olla että häntä on kiusattu aina ja se on tehnyt hänestä homon. En ainakaan usko että kaikki poikien kiusaamat pojat haluaa leikkiä tyttöjenkään kanssa. Voihan hän olla vain tyttömäinen poikakin, eikä homo olleenkaan. Ainakin mun nuoruudessa sanat homo ja huorakin olivat vain nimittely sanoja jollekin josta ei pitänyt.



Itse olen Bi-nainen joten mua ei voi sinänsä lesboihin verrata. Musta tuntuu että mun bisseys on monen asian yhteensattuma ja ehkä tuolla samaistumisjutullakin voi olla tekemistä asian kanssa.



Mulla alkoi akne 9-vuotiaana enkä sen jälkeen ole ikinä tuntenut itseäni tyttönä, ja myöhemmin naisena, hyväksytyksi. Jotenkin vaillinaiseksi ja pilalliseksi, aivan erilaiseksi kuin muut tytöt. Oli mulla tosin lapsena ja nuorena aina kavereita, muista rumista tytöistä. Pojat olivat mulle monesti tosi ilkeitä, tosin myös suositut nätit tytöt. Enkä siitä on jäänyt mun taipumus ihastua vanhempiin naisiin ja miehiin.



Mun vanhemmista äiti on voimakastahtoisempi ja isä vähän nössykkä, joten en varmaan ole oikein oppinut luottamaan miehiin siinä mielessä, että niistä voisi olla jotain hyötyä naiselle. Toisaalta, en välttämättä pystynyt samaistumaan äitiinikään koska hänellä on vähän hankala luonne.



Muistan kouluajoiltani samanlaisen pojan kuin kerroit, tosin en tiedä oliko tai tuliko hänestä homo. Mielestäni hän vaikutti ihan tyytyväiseltä tyttökavereidensa kanssa, vaikka tokihan hänelle jatkuvasti huudeltiin. Tosin luulen että se homottelu alkoi juuri siitä että se "leikkii likkojen kaa". Oli hän kerran meilläkin leikkimässä, taisin olla seitsemän ja hän kahdeksan. Nukkekodilla ja nukeilla leikittiin ja kivaa oli.



Suna en alkaisi kuitenkaan turhaan painostamaan omaa poikaasi koulussa leikkimään hänen kanssaan, koska silloinhan sunkin poikaa voidaan alkaa kiusaamaan. Toki tähän taas tietty vaikuttaa, mikä poikasi sosiaaalinen status on koulussa. Jos hän on suosittu, kiusaamisen vaaraa, pientä kettuilua lukuunottamatta, tuskin on. Eihän se oikein ole, mutta lasten maailma on vaan niin julma, syö tai tule syödyksi.