En jaksa tehdä mitään
Olen vaikean masennuksen takia sairaslomalla ja makaan kaikki päivät sängyssä/sohvalla. Koiran kanssa käyn pari kertaa päivässä pihalla, se on tosi rankkaa. Jatkuvasti on syyllinen olo, kun en tee tarpeeksi pitkiä lenkkejä enkä touhua koiran kanssa. Onneksi äitini käy sentään aamulenkillä sen kanssa. Taas pitäisi 1-2 tunnin päästä lähteä lenkille...
En ole vieläkään pukeutunut, pessyt hampaita tai syönyt aamupalaa. Suihkussa kävin viimeksi viikko sitten. Tänään on kyllä ihan pakko mennä taas.
Tekisi mieli hypätä katolta alas, koska en ihan oikeasti jaksa enää. Aikaisemmin suunnittelin hirttäytymistä, mutta en jaksa tehdä sitäkään, koska valmiiksi katsomalleni paikalle on n. 2km matkaa. Tulevaisuus näyttää mustalta. En halua tehdä mitään, kaikki asiat tuntuu velvollisuuksilta.
Kommentit (9)
Nyt pitäisi lähteä lenkille, mutta vieläkin vaan makaan sängyssä. Olen maailman surkein koiranomistaja. Itkettää.
-aloittaja-
Taas aivan järkyttävä olo. Suihkuun olisi jo ihan pakko mennä, mutta ajatuskin tuntuu uuvuttavalta.
-aloittaja-
Hae apua! Tai pyydä äidiltäsi tai muulta läheiseltä, voisitteko yhdessä hakea sinulle apua jostakin. Yritä sinnitellä. ET ole huono koiranomistaja, vaan masennus saa sinut tuntemaan niin.
Ymmärrän sinua hyvin, mutta en osaa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Hae apua! Tai pyydä äidiltäsi tai muulta läheiseltä, voisitteko yhdessä hakea sinulle apua jostakin. Yritä sinnitellä. ET ole huono koiranomistaja, vaan masennus saa sinut tuntemaan niin.
Kiitos. Saan jo apua. Käyn pari kertaa viikossa juttelemassa hoitajalle. Sekin on kyllä tosi rankkaa ja joudun aina pakottamaan itseni sinne. Nyt en tosin pariin viikkoon pääse juttelemaan, koska polilla on sulku. Mietityttää kyllä vähän, miten näistä kahdesta viikosta selviän. En voi nyt tappaakaan itseäni, koska äidillä on loma.
-aloittaja-
"En voi nyt tappaakaan itseäni, koska äidillä on loma."
XD
Terv. Toinen masentunut. Kyllä minullakin itsemurha pyörii nykyään mielessä kuin arkinen kauppareissu. Se on jollain tavalla pelottavaa, miten sitä miettii niin tosissaan. Olen niin kyllästynyt tähän paskaan, kun kukaan ei kiinnostu _luonteestani_. Tai jos kiinnostuukin niin ei näytä sitä SELKEÄSTI. Olen niin loppu samaan kaavaan, eikä luonteessani ole oikeasti mitään pahemman laatuista vikaa. Masennus joo, mutta siihen auttaisi paljon se, että minua pidettäisiin kiinnostavana ihmisenä ja kanssani haluttaisiin olla romanttisesti. Toki olen seurustellut monta kertaa, mutta aina vain lyhyen aikaa. Olen ollut jättäjäkin, mutta ei se tee asioista sen parempia.
Mene päivystykseen