Lapsi, joka ei usko, ellen korota ääntäni- muita?

Lisää vielä, että iltaisin miehen kanssa läpsitte lasta vuorotellen, kun tämä ei rukoile iltarukousta ja pyydä siunausta maailman parhaille vanhemmille.



Tärkeintähän lapsen kanssa elämisessä on kiduttaa tätä eri tavoin. Pimeä koppi, kylmä kellari tai hätätilassa arkkupakastin ovat oivaisa apu kasvatustehtävässäsi.

Poika vähän isompi ja kysyinkin häneltä, että miten minun pitäisi pyytää, että hän tottelisi? Ei osannutr sanoa. Nyt sovimme, että hän tottelee ja tekee asian heti, kun pyydän tai muuten hän saa pelikieltoa? Olen väsynyt huutamaan.

täyttää neljä vuotta, ja mikään ei mene pyytämällä tai sanomalla perille. Kunnes käskee vihaisesti ääntä korottamalla. Tytär taas on ihan eri maata. Jotkut varmaan vaan koettelevat rajojaan hiukan enemmän kuin toiset. Vaikka hermoille se käykin... Pääasia kuitenkin että tottelevat lopulta, eivätkä ihan saa omaa showtaan vetää vapaasti.

Mukava kuulla, että on muitakin, jotka painiskelevat saman pulman kanssa. Kakkosen kommentti meni valitettavasti yli ymmärryksen.

Meillä myös tytöt pienestä pitäen ovat toimineet siten, että kaunis pyyntö tai kehoitus riittää. Esim. isosiskoltaan pyysin tyhjennätkö tiskikoneen, itse laitoin sillä aikaa pyykit. Meillä oli tällainen nopea siivoussessio sitten on taas mukava jatkaa vapaapäivän viettoa. Isosiskolla oli joku muu puuha kesken ja unohti. Toistin pyyntöni ja tyttö sanoi, ai niin anteeksi unohdin ja tuli pian tyhjentämään tiskikonetta. Pikkusiskon piti viedä omat vaatteensa pyykkikoriin, teki sen niin nopeasti ja huomaamatta että ihmettelin, teitkö tosiaan. Kyllä vaan ja ehti myös siivoamaan oman pöytänsä, petaamaan sänkynsä ja keräämään leikkinsä. Tämä oli siis 5v pikkusisko. Että kun vertaa tähän ekaluokkalaiseen sankariin, jonka kanssa joka legopalikasta suunnilleen väännetään, että meniskö se mitenkään sinne paikalleen....

Nuo esimerkkisi eivät ole kasvatusta vaan silkkaa vallankäyttöä, jossa nautinnollisesti kiusaat pientä poikaa. Pelaat lapsen kanssa peliä, jonka lapsi voi ainoastaan hävitä ja saat siitä kaikesta päätellen melkoisia kiksejä, koska jatkat ja jatkat sitä yhä uudestaan.



Ihan ensin kannattaa miettiä, miksi nautit lapsen kiusaamisesta. Sen jälkeen pohdit, miksi kutsut tätä nautintoa kasvatukseksi tms. sen sijaan että tunnustaisit, että kyse on sinun saamastasi tyydytyksestä, ei kasvattamisesta lainkaan.



Lapsi ei jaksa syödä => sinun reaktiosi on, että ei kiinnosta, sinähän syöt, ja jos et syö, niin ei tule karkkia. Haluat siis lapsen oppivan, että karkki on palkinto siitä, että syö liikaa => lapsesi on järkky läski ennen kuin täyttää 15v.



Sinä käsket siivoamaan pöydän, joka on lapsen oma. Lapselle pöytä kelpaa sellaisenaan, sinulle ei, joten sinä saat päättää, miltä lapsen työtila näyttää? Miksi sinulle on tärkeää vaatia tiettyä järjestystä sen sijaan että ymmärtäisit, että lapselle riittää vähempi?



Ihan oikeasti en ymmärrä tätä tapaa pitää lapsia jonain eläiminä, joita komennellaan. Jos lapsi on kylläinen, asia selvä, ei ole pakko syödä emempää. Jos lapselle kelpaa oman huoneensa pöytä asia selvä.



Sinulla menee pieleen se, että haluat lapsesta pienen apinan, joka pomppii käskyjesi mukaan, Muut lapset on jo alistettu.

Sitä olisi ollut vielä mukavampi ja kiinnostavampi lukea, jos olisit osannut ilmaista asiasi asiallisesti ja syyttelemättä. Esitit useita väitteitä, joiden todenperäisyydestä sinulla ei ole tietoa.

Miksi siis haluan, että lapsi syö ruokansa loppuun? Koska hänellä on sellainen tapa, että ei mielellään syö ruokaa. Mielellään sitten vartin päästä haluaa hedelmiä. Ne eivät pidä nälkää. Kaipailee taas jotakin syötävää, vaikkapa pullaa ja kaakaota. Näin perheemme ei olisi koskaan yhtäaikaa nälkäinen vaan kaikki söisivät eriaikaan. Vai kuinka tämän ratkaisisit?

Miksi huone ja pöytä piti siivota? Koska poika halusi maalata vesiväreillä, mutta keittiönpöytä oli jo leipojien käytössä ja mitään muutakaan tähän sopivaa paikkaa lattian lisäksi tarjolla ja poika halusi maalata jollakin pöydällä. Meillä on myös perheessä astmaatikko, joten huoneet pitää silloin tällöin imuroida.

Ettei voi maalata jos pöydällä on liikaa tavaraa? Haet maalit vasta kun pöydälle mahtuu jne... Ja sitten yhdessä pojan kanssa laittaa tavarat,sinä vaikka legot ja lapsi tarrat. Varmaan protestoi sitä ettei päässyt samaan huoneeseen leipojien kanssa ja kaipasi huomiota.

Syömisen kanssa,meillä taistellaan joka aterialla. Ongelma vaan on se,ettei mieskään välitä yhteisistä ruoka-ajoista. Meillä 4v ja ilmeisesti johtohaluinen kausi. Meillä ei tottele aiba edes huutamalla. Mun mielestä ruokaa saa vaatia syömään ja se on se tietty pieni määrä karkkia,jonka saa kun on syönyt. Tuleehan aiitä jo huono olo jos ahmii karkkia tyhjän vatsaan. Ei ylimääräisiä välipaloja,pidä ruoka-ajat selvästi.

Kyllä selitän hänelle miksi pitää mitäkin tehdä. Tuossakin sanoin, no teetkö muutan kuin maalaat yms. En vaan tänne viitsinyt juurta jaksaen koko keskustelua kirjoittaa. Muita tilanteita ovat olleet mm

- poika oli ymmärtänyt läksy väärin. Huomasin sen vasta, kun oli treeneihin lähtö. Poika halusi harrastuksiinsa, mutta ei olisi halunnut korjata läksyjään. Olisiko siis pitänyt antaa läksyjen jäädä väärin ja lähteä harkkoihin, etten kasvata hänestä tahdotonta apinaa kuten tässä ketjussa todettiin? Mitä olisi pitänyt tehdä? Normaalin puheen jälkeen sanoin pojalle, no hyvä ihminen jos haluat treeneihin meidän pitää mennä ihan nyt. Pyyhi ne väärät pois ja tee oikein tilalle, kerran nyt ymmärrät. KUMITA JA KIRJOITA!!! (Poika teki heti) Tehtävä oli lyhyt ja paluumme jo iltapala-aikaan. Ennen karjaisuani poika vaan toteaa, no tarviiks mun nyt kato mä ymmärrän tän kyllä ja mä en jaksa ja tää on tyhmä tehtävä ja toi ei näytä pojalta ja miks mun pitää jne jne.

Toinen tilanne: Iäkäs naapuri oli lähdössä autollaan ja poika oli saanut potkulautansa juuri ekaa kertaa esille. Mies sanoo, tule aidan tälle puolelle, että Veikon on helpompi lähteä pihasta. Poika käväisi aidan pihan puolella, mutta palasi heti takaisin Veikon peruutuksen tielle. Mies haki pojan omalle pihalle, koska puhe ei tepsinyt.

Kolmas tilanne: Sisko pelaa kaverinsa kanssa lautapeliä. Poika keksii, että siitä lautapelin yli on kiva hyppiä ja tytöt kiljuu kivasti... Hain pojan pois, koska peliin mukaan meneminen ei kiinnostanut, keksimme yhdessä muuta puuhaa. Kohta hän oli jällee siinnä tönimässä sitä lautaa. Tämä ei loppunut kuin siihne, että sanoin kovalla äänellä, NYT LOPPU SE TYTTÖJEN HÄRNÄÄMINEN. Ja se tosiaan taas loppui ihan siihen. Poika juoksi omiin hommiinsa. Siis miten esim. tällainen muiden kiusaaminen lopetetaan nätisti, jos lapsi ei ole yhteistyöhaluinen - annatte vaan kiusata, koska kaikkien pitää saada tehdä mitä haluaa?

Ja vielä meillä on monta lasta, en voi antaa kaikkea aikaani yhdelle lapselle. Enkä voi myöskään antaa hänen tehdä kaikessa mitä haluaa. Varmaan aika ymmrrettävää.