Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen kun kuulet:

Oon niin vahva ja pystyvä, että lähen paskasta suhteesta ja pärjään omillani! Yhden lapsen kanssa lähden. 4, vielä kunnioitettavampaa. Ei ne lapset ihmistä muuta. Ei se pillu sen helpommin heltiä.

tai sitten tosi väsynyt...

Mitään negatiivista en tuollaisesta esimerkistäsi AP ajattelisi.

mäkin olin ennen kolmen lapsen yh... ettei nyt mitään niin kamalan järkyttävää tulis mieleen muutenkaan

Itse olen kahden yh ja ei tämä aina nyt niin herkkua ole. Kaksinkertainen määrä lapsia kutistaa oman ajan ja muutenkin perheen talouden ja kaiken tosi tiukalle. Eipä siinä muuta. Tietty jos lapset jo isompia ni sit ei mitää kuvitelmia. Mutta jos ne kaikki vaikka alle kouluikäisiä, niin nostaisin hattua ja salaa miettisin miten toi jaksaa?

Mietin vain mitä minusta mahdetaan ajatella kun jään kohta yksinhuoltajaksi.

Lapset 2kk, 1,5v, 3v, ja 5v.

ja jos tossa vaiheessa eroatte, tulen ajattelemaan, että " sitä saa mitä tilaa" . Saa olla helvetin vahva suhde, että kestää moisen pätkän raskauksia, synnytyksiä ja vauva-aikaa. Säälin sinua, mutta tavallaan pidän myös älyttömän tyhmänä, kun olet noin monta hankkinut noin pienillä ikäeroilla...

Haluan muistutaa, että en ole lapsiani YKSIN hankkinut.



Muuten vain kiitän kommenttiasi, juuri rehellisiä mielipiteitä (ja ennekkoluuloja) halusinkin tietää.



Ap

Jos taas suhde on ollut kaatumistilassa jo kauan, on se ensisijaisesti naisen homma olla lisääntymättä. Hänen kroppa ja hän tulee sen urakan lähinnä yleensä kantamaan....



Miksi KUKAAN hankkisi moista määrää lapsia noin lyhyessä ajassa? En tajua. Hullun hommaa. Lapset kärsii. Tuskin olet edes kovin vanha ap ja koulutus puuttuu, eikö vain?



14

vaikeita tilanteita tulee, jo ihan arkipäivän asioissa, kuten kaupassa ja asioilla käynnit, hoitoon lähdöt jne mutta kyllä se helpottuu koko ajan kun lapset kasvaa. ja jos miehesi kantaa vastuun lapsistaan eronkin jälkeen, saat sentään joka toinen vkl levätä kun lapset isälllään.



pitää vaan kovasti muistella niitä positiivisia puolia verrattuna siihen kun oli huonossa suhteessa. me ollaan vahvoja naisia ja pärjätään kyllä :)



*hali*



t. toinen 4n yh, jolla lapset aina kotona..

Mies ratkesi ihan järjettömään alkoholin käyttöön viimeistä lasta odottaessani.

Aikaisemmin ollut kohtuukäyttäjä.

Nyt ryyppääminen alkaa viemään jo ruokaa pöydästä.

Mies jäi siis työttömäksi , ja alkoi ryypätä.

Aamusta iltaan, päivästä toiseen.

Ei maksa laskuja, kaikki rahansa laittaa viinaan, kaljaan ja baareihin.

Ei suostu olemaan päivääkään ilman juotavaa, ei hae töitä, koska joutuisi lopettamaan kännäämisen.

(miehen vanhemmat alkoholisteja, joten kulkee varmaan geeneissä toi jano)

Ennen olimme normaali perhe, ei mitään alkoholi tms. ongelmia.

Mies on ekaa kertaa työtön ja " aikoo ottaa siitä kaiken irti" eli ryypätä niin kauan kuin jaksaa.

Minä en vaan jaksa enää. Haluan itselleni ja lapsilleni alkoholittoman elämän (itse en juo). Miehen kanssa se ei onnistu kun ei suostu lopettamaan.

2 lasta menis vielä. Sulla ei tule olemaan omaa elämää vuosiin. Tyhmiä ihmisiä, siitä kärsii koko perhe.

Vierailija:

Miksi KUKAAN hankkisi moista määrää lapsia noin lyhyessä ajassa? En tajua. Hullun hommaa. Lapset kärsii. Tuskin olet edes kovin vanha ap ja koulutus puuttuu, eikö vain?

14

Olen aina halunnut neljä lasta. Meillä menee miehen kanssa ihan ok, mutta luulen, että olen kenties jonkin asteinen rajatilapersoona, minun on todella vaikeaa " sietää" miestä perheessämme. Elelin aikanaan esikoisen kanssa puolisen vuotta kahdestaan, ja nautin siitä ajasta todella. Ymmärrän toki, että neljä lasta on ihan eri juttu kuin vain yksi, mutta silti.



En siis sinänsä haluaisi yh:ksi, etät minulle kävisi esim järjestely, jossa mies asuu vaikka naapurissa. Mutta sitä kahden aikuisen arkea minun on vaikea kestää, vaikka mies on hyvä ja ihana mies. Päässä vikaa.



Joten ei, en ajattele mitään " miehet ei huoli" tms. dorkia juttuja.

Jättämällä miehesi teet juuri sen mitä sinun kuuluukin tehdä. Lastesi paikka ei ole kasvaa perheessä, jonka isä esiintyy päivittäin tai lähes päivittäin kännissä kotonaan. Lähteminen on oikeastaan velvollisuutesi ja sen tiedätkin.



Ihmisillä tulee olemaan ennakkoluuloja. Miehesi alkoholinkäyttö tulee luultavasti leimaamaan sinun perhettäsi tästä eteenpäin. Te olette se perhe, joka meni alkoholismin vuoksi rikki. Se on surullista, ja varmasti vaikea hyväksyä, varsinkin jos on tähän asti ollut se onnellinen normaali perhe, jossa vanhemmilla on koulutus, työtä, riittävästi rahaa ja rakkautta lapsille.



Toivottavasti et kuitenkaan ole tehnyt eropäätöstäsi mieheltäsi salassa? Mitä mahtavat isommat lapset ajatella tilanteestanne?



Toivotan sinulle kaikkea hyvää.

Eikö kukaan sääli näitä lesta-äitejä jotka " Jumalan tahdosta" synnyttävät kuin koneet ja erotessaan joutuvat vielä yhteisön hyljeksimiksi? minusta tuo on kamalaa ja surullista.

En ole lestadiolainen, enkä elä surkeassa parisuhteessa. Eli erittäin onnellinen voi olla tällaisen sikiämisen jälkeenkin. Mutta niitä kateellisia löytyy näköjään paljon, jotka haluaisivat enemmän lapsia mutta eivät jaksa heitä hoitaa. Ap:lle halaus, kyllä kaikki lähtee rullaamaan. Uskon itsekin että selviäisin näiden neljän kanssa yksinkin, muuten en olisi näin monta lasta uskaltanut tehdäkään.

Miksi olisin?



T. Kolme sisarta ja minä, lapsista toiseksi nuorin...



p.s. En seuraa äitini esimerkkiä, kaksi riittää. Yhdessäkin olisi ja on tarpeeksi.

Lukematta kaikkia viestejä..

Neljän lapsen yksinhuoltajasta tulee mieleen kohtalotoveri.



Itse alle kolmekymppinen neljän muksun yh äippä.

Onnellinen että pääsin viimein huonosta parisuhteesta.

Ihana elellä lasten kanssa ja haaveilla tulevaisuudesta.

Kaikki on vielä mahdollista :) :)