Jos sinulla on ollut suhde työkaverin kanssa ja suhde on loppunut

Jos tehdyn saisi tekemättömäksi, mutta kun ei. Meillä myös vaimo sai suhteen selville ja mies valitsi vaimon. Nyt ollaan ton miehen kanssa hyvin väkinäisissä väleissä ja työteho kärsii. Pitäis kai vaihtaa työpaikkaa, mutta kun en haluais. Tälleen ei voi kuitenkaan jatkua. Puoli vuotta on kulunut tapahtuneesta.



Kannattaa kyllä harkita, ennen kuin lähtee varatun työkaverin kanssa sänkyyn, varsinkin jos on pienestä firmasta kyse.

Alusta saakka avoimesti asiasta keskusteltiin että ennenpitkää homma päättyy ja sitä ei tarvitse selitellä. Kummallakin vakaa aikomus viettää puolison kanssa loppuelämä, mutta henkilökemiat vaan toimi varsin sujuvasti. Jossain kohtaa juttu saattaa mennä epämukavuusalueelle tilanteen takia tai fiilikseltään. Ei syistä ole keskusteltu, mutta ne on ilmeiset ja luonnolliset. Ei vaivaannuta, koska tiedettiin että oli vaan tarkoitus hyvissä fiiliksissä hengailla ja nauttia elämästä. Turha katkeroitua tai haikailla. Ehkä joskus vielä, ehkä ei. Kuitenkin ihania muistoja kummallakin takaraivossa.

N33

puolison syrjähypyt herättävät yhtä hyviä fiiliksiä kuin omat...

Kun se tarjoaa ohimeneviä lahjoja, kannattaa ne ottaa vastaan. Ei se tarkoita, että elämän pitkä kantoaalto eli avioliitto heikentyisi. Sallin tietenkin miehelleni saman. En ole niin riippuvainen työkavereista tai ihmisistä ylipäätään, että olisin yhtään kiinnostunut maineestani. Ratkaisen asiat ihan eri perusteilla.

mutta vaikka emme enää ole suhteessa, on välillämme vielä jotain. Silloin tällöin juttelemme ja muistelemme :) toivotaan, etteme palaa seksitasolle kuitenkaan enää.

ja mies lopetti suhteen saman tien. Nyt välit on todella vaivaantuneet. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa, mutta eipä noita tunnu löytyvän ihan helposti. Vituttaa mennä aamulla duuniin ja vältellä toisiamme mahdollisuuksien mukaan. Vituttaa myös se, että en tiedä kuka tietää meidän suhteesta. Miehen vaimo tuntee monta työkaveriamme aika hyvin.

Seksitasolle ei menty, mutta olimme ns. sydänystäviä ja tunteet alkoivat kuumeta. Tulin kuitenkin ajoissa järkiini (minulla mies, hän sinkku) ja ilmoitin, että pysymme siis vain ystävinä.



Työkaveri veti herneen nenäänsä, haukkui ja uhkaili monta kuukautta, välillä rukoili suhdetta. Tunteet jäähtyivät kyllä todella nopeasti, kun näin miten hän käyttäytyy. Harkitsin irtisanoutumista, mutta vähitellen tilanne normalisoitui ja kuusi vuotta myöhemmin jatkamme yhä samassa duunissa. Näemme päivittäin ja voimme jo nauraa ja vitsailla yhdessä rennosti, mutta menneestä ei puhuta. En tunne enää mitään häntä kohtaan, emmekä tapaa toisiamme töiden ulkopuolella.

Alusta saakka avoimesti asiasta keskusteltiin että ennenpitkää homma päättyy ja sitä ei tarvitse selitellä. Kummallakin vakaa aikomus viettää puolison kanssa loppuelämä, mutta henkilökemiat vaan toimi varsin sujuvasti. Jossain kohtaa juttu saattaa mennä epämukavuusalueelle tilanteen takia tai fiilikseltään. Ei syistä ole keskusteltu, mutta ne on ilmeiset ja luonnolliset. Ei vaivaannuta, koska tiedettiin että oli vaan tarkoitus hyvissä fiiliksissä hengailla ja nauttia elämästä. Turha katkeroitua tai haikailla. Ehkä joskus vielä, ehkä ei. Kuitenkin ihania muistoja kummallakin takaraivossa.



N33

ja mies lopetti suhteen saman tien. Nyt välit on todella vaivaantuneet. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa, mutta eipä noita tunnu löytyvän ihan helposti. Vituttaa mennä aamulla duuniin ja vältellä toisiamme mahdollisuuksien mukaan. Vituttaa myös se, että en tiedä kuka tietää meidän suhteesta. Miehen vaimo tuntee monta työkaveriamme aika hyvin.

terveisin vaimo

ja mies lopetti suhteen saman tien. Nyt välit on todella vaivaantuneet. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa, mutta eipä noita tunnu löytyvän ihan helposti. Vituttaa mennä aamulla duuniin ja vältellä toisiamme mahdollisuuksien mukaan. Vituttaa myös se, että en tiedä kuka tietää meidän suhteesta. Miehen vaimo tuntee monta työkaveriamme aika hyvin.

Älä ihmettele jos sua katotaan hiukka kieroon ...

edelleen flirttiä ilmassa, kun mahdollista. Paettaisiin rakastelemaan, ellei olisi puolisoa...

Ja nielet.

Jäätiin kiinni miehen vaimolle ja nyt kaikki on päin helvettiä. Tää muija kertoi kaikille joita se meidän duunista tunsi, mies ei katso enää päälle ja mua vituttaa joka aamu tulla duuniin, mutta kuten joku tossa sanoikin, uutta duunia on vaikee löytää. Mutta tää rassaa mua niin lujaa henkisesti, että pakko on päästä pois. Tiedän lisäks että miehen vaimo on halutessaan tosi bitch, joten vaikka ei pitäis, pelkään myös seuraamuksia jatkossa. Nyt en koskis mieheen pitkällä tikullakaan, mutta silloin joku sumensi järjen ja ehdittiin olla pari kuukautta yhdessä ja seksisuhteessa. Tiesin kyllä, että miehellä oli perhe, joten oma vika tämä oli kyllä suurelta osalta. Mies ei mua pakottanut olemaan kanssaan.

ja mies lopetti suhteen saman tien. Nyt välit on todella vaivaantuneet. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa, mutta eipä noita tunnu löytyvän ihan helposti. Vituttaa mennä aamulla duuniin ja vältellä toisiamme mahdollisuuksien mukaan. Vituttaa myös se, että en tiedä kuka tietää meidän suhteesta. Miehen vaimo tuntee monta työkaveriamme aika hyvin.

terveisin vaimo

Itsekin täytyy myöntää että en ehkä katsoisi tai ajattelisi pettäneestä miehestä niin pahasti kuin naisesta joka on sekaantunut perheelliseen ja tullut lempatuksi. Naisesta tulisi, ikävä kyllä, paljon helpommin huorahtava kuva.

Mulla sellainen tilanne että olen ihastunut miespuoliseen työkaveriini. Kävin viikko sitten tyttökavereiden kanssa viihteellä ja työkaverini tuli sattumalta samaan baariin. Illan aikana selvisi että hänelläkin on kiinnostusta minua kohtaan. Pyyteli minua mukaansa mutta itse varattuna perheellisenä en lähtenyt vaan menin kotiin yöksi.



Nyt mielessäni vaihtelee katumus ja himo. Seksiä ei ollut mutta suutelemista ja koskettelua. Mies oli määrätietoinen otteissaan ja se saa minut kuumaksi hetkessä. Haluttais kokea millaista seksi olisi hänen kanssaan mutta sitten taas mietin onko riskin arvoista.

Välit olivat vihamieliset. Mies palasi vaimonsa luokse ja aloitti siltikin uusia suhteita työpaikassamme.



Nyt 15v. suhteen loppumisen jälkeen en tunne häntä kohtaan mitään. Mutta hän edelleen yrittää "kengittä" minua.

Suhteemme ei kaikkien mielestä ehkä edes ehtinyt suhteen asteelle, mutta olimme kuitenkin molemmat ihastuneita ja elättelimme kaikenlaisia toiveita. Sitten mies löysi todellisen elämänsä naisen, jonka kanssa alkoi seurustella avoimesti. Olen onnellinen hänen puolestaan, koska eihän minulla perheellisenä olisi ollut tarjota samaa kuin sinkkunaisella (alusta asti huoletonta suhdetta, jolla on tulevaisuus). Samalla se tietysti vähän kirpaisi.



Meillä oli aluksi vähän pientä säpinää, vaikka mies jo seurusteli. Mies ilmeisesti pelästyi tätä ja vetäytyi, jolloin oli jonkin aikaa aika kankeaa. Hän ei edes tervehtinyt eikä hyvästellyt. Nyt, kun on jo useammat firman bileet juhlittu ilman lähestymisiä, hänkin ilmeisesti alkaa uskoa, etten ole uhka. Hän on alkanut taas jutella normaalisti.



Tähän on luultavasti vaikuttanut myös se, että eräs toinen kollega on osoittanut kiinnostusta minuun. Mies saattaa luulla, että olen vaihtanut heilaa, vaikkei minulla ole mitään ihmeempää meneillään tämän toisenkaan miehen kanssa. Nautin vain ihailusta.



Juu, kotona on muuten hyvä mutta lähes seksitön liitto, eikä aviomies katso minua samalla tavalla kuin nämä muut miehet.

Oliko teillä edes seksiä?