Lääkäri kirjoitti reseptin Escitalopram Actavis-masennuslääkkeen, eka kertaa elämässä..
Ja jännittää hirmuisesti aloittaa. Etenkin, kun menin lukemaan kokemuksista ja siellähän haukuttiin tuota vaikka miten, että tullut vaikka mitä ikäviä sivuvaikutuksia.
Itselleni lääkäri ei ensisijaisesti edes suositellut lääkettä, sanoi sitten että voisi helpottaa oloa käyttää sitä. Sanoi, että masentuneelta en vaikuta, mutta on selvää että olen ylirasittunut ja käyn ylikierroksilla.
Meillä kaksi pikkulasta ja viime vuodet olleet todella rankkoja, olen hermostunut, nukun levottomasti jne.
Haluaisin kokemuksia, toivottavasti oloni ei pahene tällä lääkkeellä kun periaatteessa nytkin voin ihan hyvin kuitenkin..?
Kommentit (97)
En ole vielä aloittanut, kun ensin täytyy purkaa vanha lääkitys pois.
Sitä käytetään sairauden hoitoon ihan kuten lääkkeitä yleensäkin. Noita lääkkeitähän käytetään moneen muuhunkin vaivaan kuin masennukseen. Esim. erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin, pakko-oireisiin, riippuvuuksiin, migreeniin, kiputiloihin....
kuten kansantanssitkaan. Itselleni tuli aika rajuja sivuoireita aluksi. Unettomuutta, levottomuutta ja mikä ärsyttävintä niin pakkoliikkeitä, MUTTA annosta fiksaamalla saatiin kaikkioireet kuriin. Lääke on mielestäni todella hyvä, kunhan saat annoksen kohdille. Elä vaan jää ihmettelemään että miksi tää ei toimi tai oloon tulee takapakkia, vaan samantien lekurin kanssa neuvottelemaan ja katsomaan onko annostus kohdillaan.
Omalla kohdallani annos piti nostaa aika korkeaksi aluksi. Tämän jälkeen sitä tiputeltiin kunnes oikea annos löytyi.
mulla auttaa nimenomaan jaksamaan stressiä siinä missä poistaa masennustakin. Mutta vaikutusta pitää odottaa muutama viikkokin, mulla kesti 6 viikkoa. Mitään isoja sivuvaikutuksia ei ole ollut, ainoana muutamana päivänä vähän huonoa oloa ja suuta kuivaa. Masennuslääkkeet on hyvin tunnettuja ja tutkittuja, joten kyllä niitä voi turvallisin mielin käyttää. Pahat sivuvaikutukset on harvinaisia ja siinä tapauksessa voi kokeilla toista valmistetta.
Voi sinä naiivi pieni pässi. Yksikään lääkäri ei tiedä masennuslääkkeiden toimintamekanismia eikä niiden pitkäaikaisvaikutteita. Se lukee siinä sun lääkepakkauksessa. Mutta tietty se on hyvä että saat lääkitystä kestääksesi elämäsi.
Ne jotka täällä puhuvat turhasta pillereiden nappailusta eivät ole olleet masentuneita. Joskus aivoissa on tosiaankin kemiallinen "vika", joka ei korjaannu ilman lääkkeitä. Joo, tuskin ainoastaan lääkkeillä ilman terapiaa, mutta vakavasti masentunut tai ahdistunut ei ole terapiakunnossa ilman lääkkeitä.
Normaalia käytöstä ei kyllä ole perheelle raivoaminen ja se, että pinna on jatkuvasti kireällä. Jonain päivänä nämä ihmiset saattavat purkaa oloansa väkivallalla, fyysisellä tai henkisellä. Pienempi paha napata niitä pillereitä. Mielummin otan itselleni ne sivuoireet (joita muuten ei minulla ainakaan juuri ole) kuin annan perheeni kärsiä. Masentuneen äidin varjossa kasvaneella lapsella on suuri riski itse sairastua aikuisena.
Tulee mieleen, että nämä lääkehoidon jyrkästi tuomitsevat ovat itse masentuneita/ahdistuneita, jotka ovat jääneet hoitamatta. Jos kerran pitävät jatkuvaa pahaa oloa normaalina elämänä. Elämään kuuluvat myös surut ja vastoinkäymiset. Masennus tulee kuitenkin erottaa näistä elämän normaaleista ylä- ja alamäistä.
Mutta en nyt ihan ota selvää, että olenko mielstäsi masentunut vai en?
Fakta on se, että elämä pitää ottaa omiin käsiinsä. Jos joku on huonosti ja on paha olla niin sitä on otettava lusikka kauniiseen käteen ja pohdittava missä vika on. Ei me olla mitään kaloja virran vietävänä vaan omien elämiemme herroja.
että tykkään kun lääkärit tuputtaa näitä mömmöjä ihmisille niin herkästi.
Omat nuoret ovat siinä iässä, että työmahdollisuudet eivät ole kovin hyvät kun suuremmat ikäluokat roikkuu vielä työelämässä.
Mitä useampi nuori alkaa syömään mömmöjä, sen useampi on pois työmarkkinoilta ja kilpailemasta hyvistä opiskelu-ja työpaikoista.
Että lisää vain lääkkeitä ihmisille. Silloin heitä on hyvä hallita ja eivät pane vastaan missään. Ja samalla tipahtavat nopeampaa pois kilpailemasta tulevaisuudessa kuusta taivaalta.
että tykkään kun lääkärit tuputtaa näitä mömmöjä ihmisille niin herkästi.
Omat nuoret ovat siinä iässä, että työmahdollisuudet eivät ole kovin hyvät kun suuremmat ikäluokat roikkuu vielä työelämässä.
Mitä useampi nuori alkaa syömään mömmöjä, sen useampi on pois työmarkkinoilta ja kilpailemasta hyvistä opiskelu-ja työpaikoista.
Että lisää vain lääkkeitä ihmisille. Silloin heitä on hyvä hallita ja eivät pane vastaan missään. Ja samalla tipahtavat nopeampaa pois kilpailemasta tulevaisuudessa kuusta taivaalta.
Jo nyt huomaa että valttia on hyvä elämänhallinta. Kyllä se näkyy ja heijastuu muuallekin.
Moi ihmiset,
Haluaisin omasta kokemuksesta varoittaa, että vieroittautuminen SSRI-lääkkeistä voi olla TODELLA tuskallista, lähes mahdotonta. Jotkut onnekkaat selviävät muutamilla viikoilla, mutta meitä, joille ei puoli vuottakaan riitä, on aina vain enenevästi. Ongelmana on, että lääkärit eivät tunnista / usko oireita vieroittautumiseksi, minkä vuoksi lääkitys aloitetaan uudestaan. Lääke voi lieventää oireita ja helpottaa oloa, mutta EI paranna taustalla olevia ongelmia. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ensin kaikkia muita, luonnollisia apukeinoja (terapia, urheilu, ruokavalio yms.) ja aivan viime kädessä lääkkeitä ja niitäkin vain sen aikaa, että jaksaa järjestää oman elämänsä kuntoon ja muita apukeinoja ongelmien selvittämiseen. Se, miksi aloitin aikanani SSRI-lääkityksen aiheutui monen vuoden jännitysstressistä ja tarvitsin apua. Lääkkeiden aloitus oli virhe (vaikka helpottivat oloa) - olisin tarvinnut osaavaa keskusteluapua, enkä kemiallista pikaratkaisua. Lääkkeiden vuoksi olen kärsinyt pahasta ahdistuksesta ja masennuksestakin, vaikka näitä ei alkujaan ollut. En halua pelotella, mutta varoittaa, että lääkkeiden lopetus voi tuoda mm. seuraavia oireita (kokenut kaikki itse):
- näköhäiriöt
- paniikkituntemukset
- ahdistusoireet
- masentuneisuus
- itsetuhoiset ajatukset
- huimaus
- muistiongelmat
- puheen ymmärtämisen ja tuoton vaikeudet
- päättelyvaikeudet
- depersonalisaatio
- ajan- ja paikantajun hämärtyminen
- ihottuma
- hikoilu
- painajaiset
- nukkumisongelmat
- vilkkaat unet
- tinnitus
- korvien humina
- aistiherkkyydet
- päänsärky
- lihasnykäyket ja -värinät
- lihassärky
Mistään näistä (paitsi ahdistusoireet) en kärsinyt ennen lääkityksen aloittamista! Nyt 6,5kk viimeisestä lääkkeenotosta ja edelleen kärsitään. Kansainvälisistä tapauksista viisastuneena tiedän, että aivojen palautuminen voi kestää usein vuoden, joskus montakin. Voitte lukea esim. www.drugs.com Lexapro-nimisen lääkkeen käyttökokemuksia (meillä nimellä Cipralex). Escitalopram-lääke voi todella olla puhdasta huumetta, suosittelen todella välttämään / lopettamaan ajoissa! Ja varautukaa pahoihin ja mahdollisesti hyvin pitkäkestoisiin vietoitusoiresiin, vaikka monet lääkärit eivät niitä tunnista tai ovat eri mieltä siitä, että oireet johtuvat jostain muusta. Luottakaa omaan itseenne ja omiin kokemuksiinne siitä, mikä on lääkkeistä johtuvaa! Tsemppiä kaikille, erityisesti vieroitusoireista kamppaileville! Niistä on mahdollista parantua!
- A
Itse sairastuin 3 vuotta sitten työuupumukseen johon määrättiin Citalopramia, sitä söin 20mg:n annostuksella.
Tänä vuonna sairastuin työperäiseen mlievään masennukseen ja psykiatri ihmetti, kun olen tuota Citalopramia syönyt 3 vuotta!
Lääkitys vaihdettiin lennossa Cipralexiin (Escitalopram Actavis on Cipralexin rinnakkaislääke), tällä hetkellä annostus on 40mg, olo muuten hyvä, mutta väsyttää aivan jumalattomasti.
Kummastakaan lääkkeestä ei tullut sen ihmeempiä sivuoireita.
6 kk:den päästä lääkitys lopetetaan kokonaan annostusta pienentämällä asteittain. Psykiatrin sanoin "näitä lääkkeitä ei ole tarvis syödä koko loppuikää", enkä niin myöskään aio tehdä.
Älkää hyvät ihmiset tänne kirjoitelko kamalista vieroitusoireista, kun jokainen ihminen oma yksilö ja se, että yksi saa kamalat viekkarit, ei tarkoita, että kaikki saa!
Ja te, jotka kauhistelette nappien popsijoita, te ette tiedä millaista on olla masentunut! Tulkaa sitten vasta vinkumaan, olette masennuksen aallonpohjalla!
itse aloitin tuon lääkityksen myös parantaakseni omaa ja perheen hyvin voinitia. Sopii mulle kuin nenä päähän! Olin ennen pariin otteeseen jopa itsetuhoinen sain hullun raivokohtauksen miehelleni (siihen on syynsä) nyt tällä hetkellä en saa enää minkään laisia raivokohtauksia, pystynyn tyynen vakavalla äänellä sanomaan hänelle. En saa enää ahdistus kohtauksia. Olo on kaikinpuolin hyvä. En enää Jaksa välittää mm kodin täysin puhtaana pidosta. Vaan olen nykyään vähän hällävälii tyyppi ja sopii mulle =D siivoon kun itselle sopii parhaiten enkä enää ajattele miestäni.Tykkään, ennen niuhotin mm jokaisesta tiskistä minkä mies jättää tiskipöydälle. Nyt jätän itse tiskit päydälle ja mies saa ne siivota jos häntä häiristsee.
unohdin mainita mikä mun mielelstä on positiivista.
ennen en nähnyt juuri yöunia ollenkaan. Nyt näen. ne voi ja onkin aika vilkkaita. Ennen saatoin neljäkin tuntia valvoa öisin, nyt nukun paremmin.
minullekin lääkäri määräsi saman lääkkeen. minulla on ollut paniikkihäiriötä jo 7 vuotta nyt. elämä on ollut vaikeeta! en uskalla liikkua yksin ja olla yksin kotona,, käyn puhumassa terapialla. mutta en uskalla aloittaa lääkettä kun pelkään sivu oireita.
Suosittelen! Mutta ehdottomasti myös psykoterapiaa! Lääkkeillä olo helpottuu ja sitä kautta kaikkien myös läheisten elämä, mut syyt tuskaan täytyy purkaa terapialla
Mulle määräättiin tänään 5mg tuota Escitalopram Actavista ja oon ottanu jo yhden lääkkeen..pelkään niitä sivuvaikutuksia hirveästi. Pelkään että oireeni pahenee lääkkeen myltä ja alan pelätä etten saa öisin unta. Nytkin jo suuta kuivaa..uskallanko mä käyttää tota lääkettä? Kuitenkin toivon että oloni olosi positiivisempi ja elämänilo tulisi takaisin...kertokaa.mulle kokemuksia samasta lääkkeestä.
SSRI-lääkkeistä ei voi sanoa että ovat hyvin tutkittuja, paskat! itselle määrättiin tätä, ja kun luin pakkaus selosteesta että ovat ssri-lääkkeitä, niin en kyllä näitä alkanut syömään! SSRI-lääke muuttaa ihmistä... itse kutsuisin tätä mielipidelääkkeeksi, jota en suostu syömään koska ei mulla ole päässä vikaa!
Kannattaa lukaista:
Muista että huonosta kokemuksesta kerrotaan monin kerroin helpommin kuin hyvästä, tyytyväiset käyttäjät eivät kirjoittele nettiin.
Itselle lääke oli hyvä, tosin aloin nukkua vähemmän. Seksuaalisesti vähän latisti mutta koska en ollut suhteessa niin satunnainen seksi oli ok. Vei ruokahalua niin laihduin kunnes tajusin alkaa syömään enemmän.
Itse olen juuri aloittanut tämän lääkkeen. Tietenkin itse ongelmaa täytyy hoitaa, eikä vain syödä lääkkeitä mutta jos lääkkeet helpottavat niin miksipä niitä ei söisi? Myös tosiaan helpottaakseen läheisten elämää, kunhan pitää huolta siitä että saa itse ongelmat hoidettua terapian ja muun avulla myös! Suosittelen lämpimästi sivua oivamieli.fi. Sivulta löytyy eri harjoituksia rentoutumiseen ja hengitykseen liittyen :)
Söin aikoinaan noita lääkkeitä muutaman kuukauden ajan. Tuntuu että sen jäljiltä päässä jokin on hajonnut, koko ajan poissaoleva, ei muista mitään. Tunteita ei ole enää. Parempi oli se raastava ahdistus ja henkinen kipu jonka johdosta aloin niitä syömään. Ehkä nuo sit toimii eri tavalla eri ihmisillä.
Itse olen syönyt Escitalopram Actavista 5 mg:n annoksina nyt 3,5 kuukautta. Määrättiin paniikkikohtauksiin, erityisesti julkisilla paikoilla saan niitä. Tuntui, että oireet helpottuivat alussa, mutta nyt kohtaukset ja ahdistus ovat palanneet. Mietinkin että oliko tuo alkuajan 'hyvä kausi' vain itsestäni johtuvaa, silloin koin että asiat ovat yleisesti hyvin. Nyt taas on mielessä monenmoista ja stressaa, ja ahdistaa nuo kohtaukset. Masentuneisuuttakin olen aistinut. Koska syön noin pientä annosta, niin mietin että onko lääkitys vasta nyt alkamassa vaikuttaa? Koska alussahan oireet yleensä voimistuvat. Toisaalta tuntuu hullulta että vasta kolmen ja puolen kuukauden syönnin jälkeen lääkitys alkaa purea. Tai en tiedä... Pitäisikö vain nostaa milligramma-annosta? Onko kellään samanlaisia kokemuksia? :)