Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri kirjoitti reseptin Escitalopram Actavis-masennuslääkkeen, eka kertaa elämässä..
15.02.2012 |
Ja jännittää hirmuisesti aloittaa. Etenkin, kun menin lukemaan kokemuksista ja siellähän haukuttiin tuota vaikka miten, että tullut vaikka mitä ikäviä sivuvaikutuksia.
Itselleni lääkäri ei ensisijaisesti edes suositellut lääkettä, sanoi sitten että voisi helpottaa oloa käyttää sitä. Sanoi, että masentuneelta en vaikuta, mutta on selvää että olen ylirasittunut ja käyn ylikierroksilla.
Meillä kaksi pikkulasta ja viime vuodet olleet todella rankkoja, olen hermostunut, nukun levottomasti jne.
Haluaisin kokemuksia, toivottavasti oloni ei pahene tällä lääkkeellä kun periaatteessa nytkin voin ihan hyvin kuitenkin..?
Kommentit (97)
Hei! Olen 25-vuotias jääkiekkoilija joka harjoittelee 1-2 kertaa / päivä. Olen syönyt Escitalopram Actavista noin 2vuotta 10mg annoksissa. Onko mahdollista että tämä lääke lihottaa tai kerää rasvaa mahan/yläkropan ympärille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa se vei seksihalut oikeastaan ihan täysim kokonaan pois.. sen aikainen suhdekin kaatu aika äkkiä, ja tajusin vasta lääkkeen lopetettua että eihän mulla ollut sänkyhommiin haluja yhtään. :/ muuten kyllä oikein hyvä lääke
Lyhytpinnaisuus ja jopa psykoottiset harhat ja raivo ovat klassisia unenpuutteen oireita. Ettekö todella voi järjestää aikaa nukkumiseen ja ottaa silloin vaikka nukahtamislääkkeen? Psyykenlääkkeet ovat kuitenkin aina aika hirveitä myrkkyjä, joide pitkäaikaisvaikutuksista ei ole juuri mitään tietoa.
"ei harmita mikään". siis ne tunteet vain lakaistaan maton alle, ei käsitellä? jossain vaiheessahan lääkitys on lopetettava. Miksei vain samantien katsoisi ongelmiaan silmästä silmään? Ymmärrän, jos paha ahdistus tai masennus, mutta kyllähän kaikilla ihmisillä joskus on hankalia jaksoja, jolloin räjähdellään ja kiukutellaan.
Jos lääke vie temperamentin tuolla tavalla, viekö se myös kyvyn olla räjähtävän iloinen jostain asioista?
Yleensa paniikkihairioon maarataan suurempia annoksia kuin masennukseen. Mielestani tuo 5 mg on aivan liian vahan. Itse soin maksimiannoksilla, ennen kuin helpotti. Kavin myos terapiassa samaan aikaan. Lisaksi pahoihin kohtauksiin oli kohtauslaakkeet. Juttele asiasta hoitavan laakarin kanssa ja etsi hyva terapeutti.
i]Itse olen syönyt Escitalopram Actavista 5 mg:n annoksina nyt 3,5 kuukautta. Määrättiin paniikkikohtauksiin, erityisesti julkisilla paikoilla saan niitä. Tuntui, että oireet helpottuivat alussa, mutta nyt kohtaukset ja ahdistus ovat palanneet. Mietinkin että oliko tuo alkuajan 'hyvä kausi' vain itsestäni johtuvaa, silloin koin että asiat ovat yleisesti hyvin. Nyt taas on mielessä monenmoista ja stressaa, ja ahdistaa nuo kohtaukset. Masentuneisuuttakin olen aistinut. Koska syön noin pientä annosta, niin mietin että onko lääkitys vasta nyt alkamassa vaikuttaa? Koska alussahan oireet yleensä voimistuvat. Toisaalta tuntuu hullulta että vasta kolmen ja puolen kuukauden syönnin jälkeen lääkitys alkaa purea. Tai en tiedä... Pitäisikö vain nostaa milligramma-annosta? Onko kellään samanlaisia kokemuksia? :)
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Escitalopram Actavista (10mg) lääkäri määräsi paniikkiin 4kk sitten. Ehkä auttanut jonkin verran . Minulla oli alussa runsaasti hikoilua öisin (pää ,selkä)levottomia painajaisunia joka yö.Sitten on tinnitystä ,sirinää päässä Paniikin laukasia on minulla alkoholi ,joten en käytä alkoholia ollenkaan.
Minullakin saman tyylinen tilanne. Kärsin ahdistuneesta olosta, ajatukset olivat epätoivoisia, pelkäsin kaiken romahtavan, valvoin aamuyön tunneilla... Lopulta en päässyt enää sohvalta ylös. Sain sairaslomaa ja unilääkettä. Sain myös Cipralex-reseptin. Hain lääkkeen, mutta en ole sitä vielä aloittanut. Lääkäri jätti päätöksen minulle. Ajattelin, etten jaksa mitenkään jos oireet vielä pahenevat lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Tilanne on nyt hieman rauhoittunut. Koen edelleen päivittäin ahdistuneisuutta ja samat ajatukset pyörivät päässä. Olenkin nyt ajatellut, että olisiko lääkityksestä kuitenkin apua... En osaa oikein nauttia niistä elämän hyvistä hetkistä vaan odotan, milloin kaikki romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 12:41"]
Minullakin saman tyylinen tilanne. Kärsin ahdistuneesta olosta, ajatukset olivat epätoivoisia, pelkäsin kaiken romahtavan, valvoin aamuyön tunneilla... Lopulta en päässyt enää sohvalta ylös. Sain sairaslomaa ja unilääkettä. Sain myös Cipralex-reseptin. Hain lääkkeen, mutta en ole sitä vielä aloittanut. Lääkäri jätti päätöksen minulle. Ajattelin, etten jaksa mitenkään jos oireet vielä pahenevat lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Tilanne on nyt hieman rauhoittunut. Koen edelleen päivittäin ahdistuneisuutta ja samat ajatukset pyörivät päässä. Olenkin nyt ajatellut, että olisiko lääkityksestä kuitenkin apua... En osaa oikein nauttia niistä elämän hyvistä hetkistä vaan odotan, milloin kaikki romahtaa.
[/quote]
Tuskin hän sitä huvikseen antoi. Minulla vastaava tilanne ja pari kuukautta olen ottanut. Lopetan sitten jos näyttää paremmalta, tällä hetkellä ilman ei pärjää, on liian kaoottista.
Nyt, kun tilanne tosiaan on sairasloman myötä hieman rauhoittunut, ajateelin että jaksaisin ehkä paremmin ne mahdolliset pahenemisoireet lääkkeen aloituksen jälkeen. Täytynee jutella asiasta ensi viikolla lääkärin kanssa. Onnekseni pääsin hienon lääkärin vastaanotolle työterveyshuollossa.
nro 69
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei tuo tilanne noinkaan kovin hyvältä kuulosta!
"Tilanne on nyt hieman rauhoittunut. Koen edelleen päivittäin ahdistuneisuutta ja samat ajatukset pyörivät päässä. "
Mulla katos seksihalut kokonaan ka orgasmin saaminen oli mahdotonta. Ennen lääkitystä tilanne oli täysin päinvastanen. Lisäks lihoin 1kg/vko vaikka pidin hyvin tarkasti ruokavaliosta huolta. Lääkitys oli pakko lopettaa parin kk jälkeen ja nyt on kova homma laihdutella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle määrättiin juurikin noita lääkkeitä paniikkihäiriön hoitoon. Lääkkeet ovat kyllä minua auttaneet ja parantaneet elämänlaatua.
Sivuvaikutuksena olen lihonnut kuin sika :D ja sitten kestävyys sängyssä on ihan hurjaa (ei meinaa laueta millään), tätä sivuvaikutusta emäntä on kiitellyt :D
Melkein vuosi tällä lääkkeellä, ja on auttanut paljon pitkäaikaiseen masennukseen (psykoterapian ohella).
Aloittaessa n. 5 päivää jatkuvaa pahoinvointia. Nykyään pahoinvointia, päänsärkyä ja lieviä näköharhoja (vilkkuvia valoja ja valopalloja) näkyy jos unohdan ottaa lääkkeeni. En tiedä miten normaalia tämä sitten on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun kerrotte kokemuksianne! Taitaapi olla meille äideille kovin yleistä tämä tietynlainen "ylisuorittaminen" ja stressaaminen. Monesti olen miettinyt, että parisuhdekin eron partaalla, kun mies on täysin kyllästynyt minun valituksiin ja minä aina täysin tyytymätön mieheen. Eli senkin takia syytä aloittaa joku tasaava ja pian;)
Nouseeko paino? Tuleeko "hidastajuisuutta"? Jotenkin pelkään, että masennuslääke tarkoittaa sitä, että tuijottelen vaan enkä tajua reagoida asioihin ja toisten puheisiin:)
työnantajalle.
Nykyään niin monet nappailee pillereitä naamaansa kun väsyttää aamuisin ja kiukuttaa ja ärsyttää joku.
Suurella osalla helpottaisi jos ei illalla lipitettäisi vinkkua ja pantaisiin ajoissa nukkumaan ja harrastettaisiin liikuntaa.
Mutta mieluummin roikutaan netissä viinilasin kanssa yömyöhään ja sitten väsyttää ja vituttaa se pieni pöhnä. Ja kas, pillereitä määrätään nykyään jokaiselle, joka keksii vähän valittaa ärtymystään.
Lääkkeet on niin henkilökohtaisia juttuja että vain kokeilemalla selviää. Minulle ei auttanut, kokeiltiin kaikkiaan neljää SSRI:tä ja sit lääkäri määräsi Lamotrigin-lääkityksen joka todellakin auttoi. Söin lääkkeitä neljä vuotta, nyt ilman. Essitaloprami on vähähaittainen lääke, tosin mulle tuli siitä unettomuutta ja syön edelleen unilääkkeitä. Ei semmoiseen unettomuuteen sitruunamelissat auta.
Mulle escitalopram sopii. Pitkittynyt stressi ja elämänkriisit sai aikaan masennuksen. En oikeastaan myöntänyt sitä ennen kuin aloitin ssri-lääkkeet. Ero voinnissa oli huomattava. Tämä on kolmas ssri jota mulle kokeillaan. Edelliset ei sopineet koska migreeni, ripuli ym. sivuoireina. Nyt tuntuu toimivan.
No mulla tuo lääke nimenomaan aiheutti sitä aggressiivisuutta ja lyhytpinnaisuutta. En ollut oma itseni ollenkaan sen vuoden aikana, minkä tuota söin. Ja lääkäri ei olis antanut lopettaa koska "tämä on uusi lääke, tästä ei tule kenellekään sivuvaikutuksia."
"En oo masentunut mutta syömää näit pillereitä silti..." Siis hei HALOOOO!!!! Hoitakaa sairauden syitä eikä oireita!! Kaikki lääkkeiden syöjät ovat lääketehtaiden orjia ja rikastuttajia!!!
Keskutelemme vauva-palstalla, ja fakta on, että jopa viidennes äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olisiko tässä syy, miksi usea palstalainen syö masennuslääkkeitä. Asiantuntijoiden mukaan harva tästä sairaudesta paranee ilman lääkitystä. Piia Haaralan toimittamassa kirjassa Vauvan varjo on asiallista tietoa sairaudesta.
Miten masennuslääkkeen syöminen laskee tasoani? Syön lääkettä juuri siksi, että minussa on tasoa! Haluan pitää itsestäni huolta ja nauttia vauva-ajasta, tarjota vauvalleni parhaan mahdollisen äidin. En ole mikään säälittävä sossumutsi, vaan itsestäni ja ulkonäöstäni huolta pitävä akateeminen nainen. Hyvässä ammatissa, asioista kiinnostunut ja harrastava nainen. En haluaisi antaa periksi masennukselle ja jäädä sänkyyn makaamaan passiivisena. Siksi syön lääkettä ja käyn terapiassa. Tein itse sen virheen, että lykkäsin lääkkeen aloittamista, vaikka lääkäri sitä suositti. Olin sitä mieltä, etten sitä tarvitse. No, kyllä tarvitsin. Kävin todella pohjalla, ennen kuin uskoin lääkäriä. Jos olisin aloittanut lääkkeen heti, olisi toipumiseni ollut nopeampaa. Olen nyt toipunut, mutta siihen meni liikaa aikaa. Ja tämä aika oli pois vauvaltani.