Lääkäri kirjoitti reseptin Escitalopram Actavis-masennuslääkkeen, eka kertaa elämässä..
Ja jännittää hirmuisesti aloittaa. Etenkin, kun menin lukemaan kokemuksista ja siellähän haukuttiin tuota vaikka miten, että tullut vaikka mitä ikäviä sivuvaikutuksia.
Itselleni lääkäri ei ensisijaisesti edes suositellut lääkettä, sanoi sitten että voisi helpottaa oloa käyttää sitä. Sanoi, että masentuneelta en vaikuta, mutta on selvää että olen ylirasittunut ja käyn ylikierroksilla.
Meillä kaksi pikkulasta ja viime vuodet olleet todella rankkoja, olen hermostunut, nukun levottomasti jne.
Haluaisin kokemuksia, toivottavasti oloni ei pahene tällä lääkkeellä kun periaatteessa nytkin voin ihan hyvin kuitenkin..?
Kommentit (97)
Ihan turhaa alkaa lukea toisten kokemuksia lääkkeestä, jokaisen aivokemia on erilainen ja vaikutukset ovat erilaisia. ihmettelen vain ihan valtavasti, miten vähäisin perustein lääkäri sinulle lääkkeet kirjoitti!
SSRI:t kuten essitaloprami eivät varsinaisesti tasaa mielialaa tasaavia. Olisin aika tarkkana SSRI-lääkkeiden kanssa, niitä määrätään täysin väärin perustein ja niiden teho on niin ja näin välillä. Itse söin essitalopramia, efexoria, mirtatsapiinia (ei SSRI) ja nyt lamotrigiiniä (ei SSRI). Vasta lamotrigiini auttoi minulla.
Essitalopramista tuli seuraavia haittavaikutuksia: saamattomuus, tunnekylmyys, jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet, painon raju nousu, hiusten raju lähtö... Jos on asiansa osaava lääkäri eli psykiatri, lääkkeen hyödyt ja haitat voidaan punnita ja arvioida, miten jatkaa. Yleislääkärillä ei ole kyllä mitään käsitystä näistä asioista, joten hakeudu psykiatrille ja mieluiten myös terapiaan.
muutama viikko sitten. Alkuun oli vähän huonovointisuutta, pelkäsin jo olevani raskaana. Vatsakin meni vähän sekaiseksi muutamaksi päiväksi, muuten on sopinut hyvin, pientä helpotusta on alkanut ilmetä, eli nukun yöni paremmin, jaksan tarttua töihini vähän jo paremmin, ja ilmeeni on ainakin iloisempi jo.
Mutta suurin syy aloittaa lääke on se, että saan äkillisiä raivokohtauksia, olen siis lyhytpinnainen ja selvästi aggresiivinen välillä, rähjään miehelle tai lapsillekin jopa. Miten lääke vaikuttaa asiaan? Ettei lähiviikkoina tuo vaan pahene..
Ainakin minulle se on sopinut hyvin.
Yleensähän jos tuon tyylisen lääkityksen aloittaa, siitä voi alkuun olla jonkinlaisia tuntemuksia, mutta vähitellenhän annosta lisätään, joten elimistökin tottuu siihen. Ja ainahan lääkkeen voi vaihtaa.
ekat puolitoista viikkoa voi olla aika hankalat mutta sit olo tasaantuu ja mieli virkenee, hermot lepää. Paljon sun annos on?
mulla auttaa nimenomaan jaksamaan stressiä siinä missä poistaa masennustakin. Mutta vaikutusta pitää odottaa muutama viikkokin, mulla kesti 6 viikkoa. Mitään isoja sivuvaikutuksia ei ole ollut, ainoana muutamana päivänä vähän huonoa oloa ja suuta kuivaa. Masennuslääkkeet on hyvin tunnettuja ja tutkittuja, joten kyllä niitä voi turvallisin mielin käyttää. Pahat sivuvaikutukset on harvinaisia ja siinä tapauksessa voi kokeilla toista valmistetta.
oon tyytyväinen elämääni toisin kun ennen, henkinen pahaolo on poissa. Hyvä lääke, ainakin minulle. Olen syönyt sitä nyt vuoden verran.
Niiden avulla jaksaa paremmin ja pysyy mieli tasaisempana. Voi jotain sivuoireita olla, mutta mieti mikä hyöty niistä on. Ei hermostuta, eikä potuta enää vaan jaksaa ja ei hermostuta enää.
Jos tuntuu huonolta niin löytyy muita lääkkeitä. Itse kokeilin neljää lääkettä ja vihdoin nyt sellainen lääkitys, että jaksan olla hyvä äiti ja vaimo ja työntekijä.
No toivottavasti en lähiviikkoina muutu ihan heikkohermoiseksi ja kivahtele lapsille, ennen kuin tämä alkaa tasoittaa oloa?
Määrättiin ensin ½ tablettia tuota 10mg, sitten nostetaan yhteen ja voi nostaakin kahteenkin hitaasti.
Rauhallinen ja hyvä olo. Olen syönyt nyt 1.5vuotta. Sain sen jälkeen kun valvoin vauvan saannin jälkeen ja olin tosi väsynyt ja kireä. Nyt tuntuu elämä taas hyvältä ja kivalta.
mulla käytössä 15 mg ja jossian vaihees oli 20 mg. Aina kun annos muuttuu, tulee vähän huono olo, mutta parissa päivässä olo tasottuu. Sama ilmiö, jos unohtaa ottaa lääkkeen.
Ei masennuslääkkeet kyllä aivan täysin turvallisia ole.
Tuossa lääkkeessä on ainakin mainittu sivuoireena se itsemurha. Tämä ikävä sivuvaikutus sattuikin yhdelle perheenjäsenellemme. Hän oli masentunut, muttei koskaan ajatellut kuitenkaan itsemurhaa ratkaisuna mihinkään. Hän ei ollut niin pohjalla että olisi ollut kuilun partaalla ja elämä ohi vaan hän oli masentunut ja halusi siihen apua koska uskoi että masennuslääke voisi auttaa eses jotenkin. Tuo lääke siis aloitettiin sairasloman kera ja n. 2kk jälkeen aloituksesta hänelle alkoi tulla ensin pieniä itsemurha-ajatuksia ja lopulta itsemurha alkoi tuntua ihanalta ja täydelliseltä ratkaisulta kaikkeen. Jopa euforiselta. (näin hän kertoi jälkeenpäin). Onneksi hän tajusi kertoa lopulta että tämmöistä on. Lääkitys purettiin samantien ja hän sai toisen lääkkeen ja on nyt vuoden jälkeen jo paljon parempana. Itsemurha-ajatukset loppuivat lääkkeen vaihdon jälkeen.
Masennuslääkkeisiin kannattaa suhtautua vakavasti. Sivuoireet ovat todellisia joskaan kaikille ei tietenkään tule kaikkia ja osa oireista on harvinaisia.
ja vieroitusoireet oli kamalat. Aion syödä loppu ikäni.
No meillä on kaksi vaativaa valvottavaa lasta putkeen, ja ahdistuksena päälle läheisen vakava sairaus. Valvon herkästi, en osaa nukkua univelkoja pois päivälläkään, olen kireä ja hermostunut, mäkätän miehelle ja kivahtelen lapsille. Tahdon todella tasoittaa tätä oloani.
Mutta jos tämä mulla tehoaa niin pitääkö mun sitten syödä sitä vuosikaudet?
Oikein pelästyin, koska kirjoitukseni oli ihan täysin kuin omani! Minulla sama ongelma, en ole masentunut, mutta aggressiivisuudelle ja lyhytpinnaisuudelle on tehtävä jotain. Lääkäri kirjoitti minullekin escitalopraamia, olen syönyt sitä nyt viikon verran. Vielä en ole huomannut mitään, hiukan on ollut huimauksen/yökötyksen tunnetta, mutta tosi ohimenevästi. Toivon että tämä tosiaan tasaisi mieltäni, ihan jo lasteni takia. Meilläkin on 2 pientä lasta.
Esikoinen oli koliikkivauva ja tulin heti raskaaksi uudestaan. Olin tosi väsynyt ja mäkätin miehelleni.
Mies kävi vieraissa toisen synnyttyä. Meinasin hajota palasiksi. Mies sanoi, ettei jaksanut minun huutoani vaan pakeni toisen naisen syliin.
Aloitin tuon lääkkeen ja kuukauden päästä olin kuin toinen ihminen. Mieskin sanoi, että rakastui minuun uudestaan, koska olen niin rauhallinen, enkä koskaan huuda.
Seksihalut on hiukan laimentuneet, mutta silti harrastamme seksiä. Muuten olo on tasainen ja ei enää harmita mikään.
Alussa oli pari viikkoa huimausta ja yökötystä. Ei muuta.
Itsekin sain täsmälleen saman lääkkeen yli 1kk sitten, ei ole ollut minkäänlaisia sivuvaikutuksia, tosin en ole saanut vielä koskaan mistään muistakaan lääkkeistä sivuvaikutuksia
miksi kävit lääkärissä jos voit hyvin?
Syöt vaikka niin kauan että pääset pahimman yli ja kokeilet vähentää, mutta teet sen lääkärin kanssa yhteistyössä. Vähentäminen pitää tehdä tosi hitaasti koska lopetusoireina voi tulla mielialaongelmaa. Siinä täytyy olla kärsivällinen.
Itse joudun ehkä syömäänkin lopun elämääni masennuslääkkeitä, epäilen masennuksen kroonistuneen koska se alkoi jo lapsena. Mutta sun tapauksessa näin ei varmaan ole, masennukseen on selkeät syyt ja kun elämä taas järjestyy, saat voimia. Masennuslääke nopeuttaa tätä prosessia.
Sädekehä AV-mamma vai?
Älkää nyt täydelliset äidit syyllistäkö muita. Kyllä ne pillerit joskus tulee ihan tarpeeseen.
Vai vaihdettaisiinko osia. Mä voisin tulla kaikkitietävänä arvostelemaan tekomasentuneita. Ota sä vaihtariksi mun leskeys, syöpä ja taloushuolet.
(btw, vuosi sitten elin keskiluokkaista, "täydellistä" elämää. Kaikki vaan voi muuttua niin nopeasti...)