Miksei tää vauvavuosi voi olla jo ohi?!

tää vauvavuosi on tähän asti ollut enimmäkseen kiva, mutta mulla onkin ensimmäinen lapsi. Ihan eri juttu, jos olis yksi tai useampi isompi lapsi.

halusit lisää lapsia?

Yhtenä aamuna heräät ja kaikki on taas kivaa. Just..Olisko asennevika SINUSSA?



Ainahan lapsilla on jokin vaihe meneillään, milloin uhma, milloin kyselyvaihe ymv. Aina tulee uutta.



Et varmaankaan enää tee lapsia kun se on noin kamalaa?

Yhtenä aamuna heräät ja kaikki on taas kivaa. Just..Olisko asennevika SINUSSA?

Ainahan lapsilla on jokin vaihe meneillään, milloin uhma, milloin kyselyvaihe ymv. Aina tulee uutta.

Et varmaankaan enää tee lapsia kun se on noin kamalaa?

Tottakai taattuun av-tyyliin, vika on minussa. ;) Tarkoitus oli vain purkaa höyryjä, kun sattuu olemaan vähän rankempi päivä. Tietenkään tältä palstalta ei voi eikä pitäisikään mitään sympatiaa odottaa, kun pelkkää paskaa sataa.

Halusin toisen lapsen, ja ymmärtääkseni muuta keinoa ei ole kuin kestää se vauva-aika. Esikoisen kanssa elämä helpottui ratkaisevasti kun hän täytti vuoden. Hän on nyt 3 v enkä ole tähän mennessä vielä kokenut hänen kanssaan mitään uhmavaihetta tms. yhtä raskaaksi kuin vauvavuosi oli. En vaan ole vauvaihminen.

ap

oot oikeessa, tää av ei ehkä ole paras paikka jos haluu vertaistukea (eikä haukkuja). Mutta lämmin virtuaalihalaus täältä, kyllä se vauva kasvaa ja elämä helpottuu. Ja olet etuoikeutettu kun sinulla on lapsia.

Ja tiedän kyllä, olen onnekas että minulla on maailman ihanimmat lapset.

Kuopus 7 kk ja oon niin loppu tähän ainaiseen hälytysvalmiudessa oloon, vaipanvaihtoon ja puklujen siivoamiseen, siihen ettei vauva vielä kävele, ei puhu vaan huutaa jos joku on huonosti. Päiväunille saa pukea toppavaatteet miljoona kertaa päivässä (nukkuu ulkona), mihinkään kivaan ei voi lasten kanssa lähteä kun tuo vauva tekee kaikesta niin hankalaa. Hampaiden tulosta sekä motorisesta kehityksestä johtuvaan yölevottomuuteenkaan ei ole mitään keinoja. Vielä pitäis 5 kk jaksaa.

Huoh.

Meinaatko, että se ralli loppuu kuin seinään kun lapsi täyttää vuoden? VÄÄRIN!

Tuo hälytysvalmius jatkuu vielä monta vuotta. Yleisesti ottaen lapsia saa vahtia ja kytätä KOKO AJAN tuonne about 5 ikävuoteen saakka. Samoin se hälytysvalmius ja jatkuva "palvelu" jatkuu myös.

Tulet huomaamaan tämän kun lapsi alkaa liikkua, kävellä, rikkoa tavaroita, uhmailla, nukkua öitään huonosti taaperona jne...

ilkeästi vastaavat jotenkin erityisen negatiivisia ihmisiä, pettyneitä elämäänne vai jotain muuta? Kertokaa!



#3

Ymmärrän täysin sinua. Meilläkin esikoisen kanssa alkoi olla helpompaa siinä vaiheessa, kun alkoi kävelemään ja sen jälkeen kaikki on sujunut mukavasti ja ikää jo 8 v. Sama juttu nuorimman kanssa vaikka olikin helpompi vauvana niin silti kävelevän ja jollain tavalla kommunikoivan lapsen kanssa vaan on mukavampi tehdä ja touhuta kaikkea. Toki lapseni ovat vauvanakin olleet ihania, mutta tulevat aina vaan ihanammiksi kun ikää tulee lisää.

Kaikki eivät vaan ole vauvaihmisiä ja parempi niin päin kuin se, että tykkäisi enemmän vauvoista kuin isommista lapsista, sillä vauvojahan ne ovat vaan hetken. Vauvavaihe vaan on pakko kestää, jotta saa niitä ihania pikkulapsia. Voimia sulle, olet jo voiton puolella!

Meillä kuopus 10 kk ja olen todella iloinen, että enää muutama kuukausi, ja helpottaa. Tää on ollut tosi karmeaa aikaa, meillä vielä tää kakkonen on todella voimakastahtoinen ja vilkas tapaus. Joskus tuntuu että ollaan saatu koiranpennun ja apinan risteytys eikä ihmsilasta ollenkaan, kun koko asunto on nikerrelty ja nakerreltu hajalle ja ipana kiipeilee melkein pystysuoraa seinää pitkin jokaiseen kiellettyyn paikkaan. Olen ihan poikki tän lapsen kanssa.



Teille ilkeille vastaajille sanoisin, että älkää nyt viitsikö teeskennellä, etteikö se vaan ole rankkaa vahtia lasta, joka voi joka voi hetkenä minä hyvänsä olla hengenvaarassa tai muuten loukkaamassa itseään; kaatumassa, tukehtumassa jne. Aika harva isompi lapsi, jos on siis terve ja normaalisti kehittynyt, herättelee yökausia, heittelee ruuat seinille ja lattioille, syö jokaisen irtaimen esineen, työntää vahingossa peukun niin syvälle suuhunsa että puklailee ympäri kämppää jne. Osanotot jos jonkun isompi lapsi vielä näin käyttäytyy, mut mun lapsen kohdalla on ihan todennäköistä, että elämä helpottuu, ja kovasti, kunhan lapsi kävelee tukevasti, syö itse, ei tarvitse vaippoja ja puhuu.



Tsemppiä ap, onneksi aika kuluu koko ajan.:)

Tuon ikäinenhän kyllästyy jo kotona oloonkin... Mun mielestä päivät sujuivat paremmin, jos vauvakin sai vähän vaihtelua. Jouduthan päikkäreille pukemaan joka tapauksessa, miksi ette lähde johonkin kivaan paikkaan? Piristää varmaan sinuakin.

vauvavuosi on hirveää, vanhempi on neljän ja samoin kun täytti vuoden niin elämä helpottui. Lapsen kanssa voi kommunikoida, se miksi-kausi rasittaa toki ja uhmat, mutta silti lapsi ei enää ole vauva, joka itkee huomiota minkä kerkeää :)





Tsemppiä ap, olet kuitenkin jo suurimman osan vauvavuodesta kestänyt, kohta se alkaa hiljalleen helpottaa liikkeelle lähdön ja parempien yöunien myötä :)

Sanovat kaikki ne joiden omat lapset ovat jo koulussa, eikä heidän tarvitse kestää enää koliikkia, valvomista, limakalvojen kuivumista ja masennusta. Ja muuta kivaa mitä vauvavuoteen joskus kuuluu :)

Meilla neljas lapsi, nyt 2 kk, ja pahan koliikin takia olen niiiiin poikki, ja toivoisin vauvan kasvavan nopeasti. Makaan en ole niita vauvaihmisia, mutta n. 18 kk lahtien taaperot ovat mielestani aivan ihania: tulee puhetta ja hauskoja oivalluksia.



Ymmarran siis ap:ta varsin hyvin!

Meinaatko, että se ralli loppuu kuin seinään kun lapsi täyttää vuoden? VÄÄRIN!

Kun kyllähän se rankin vauvavaihe nimenomaan loppuu lähestulkoon kuin seinään silloin 1-vuotiaana. Että ihan tosissaan ap:n pitää vielä jaksaa 5 kk ja sitten pääsee taas elämään sitä tavallisempaa elämää.

Eikö tullut mieleen, että jos lapsia tekee, on oltava ainakin seuraavat 18 vuotta hälytysvalmiudessa, siis ainakin?

Siis nämä, joiden mukaan mikään ei helpota ensimmäisen vuoden jälkeen. Vauvan perushoito nyt vaan vaatii huomattavan paljon enemmän, kuin vaikkapa nelivuotiaan perushoito. Kaikki äidit tietävät, että lapsi tosiaan muuttuu ensimmäisen elinvuoden aikana valtavasti, täysin avuttomasta vastasyntyneestä käveleväksi, sanoja tapailevaksi taaperoksi. Se ottaa veronsa, äidiltä ja lapseltakin.

joka vielä täysi-ikäisenä tarvitsee sua pyllyn pyyhkimiseen, syöttämiseen, pukemiseen, nukuttamiseen, nenän niistämiseen, pipien puhalteluun jne. 24/7? Mahtaa olla tosi rankkaa, tsempit sulle.

Meillä kahden ensimmäisen kanssa ensimmäinen vuosi oli ehdottomasti raskain. (Pojat nyt jo 8v ja 6v)

Esikoinen oli muuten aurinkoinen mutta ei nukkunut ja vuoden verran surkeita öitä vei kyllä kaikki voimat.

Halusin kuitenkin ehdottomasti toisen lapsen. Keskimmäinen olikin sitten vaativa tapaus. Huusi ensimmäisen vuoden. Käytiin fysioterapiassa, allergiatesteissä yms. Mutta vauva ei vaan ollut mihinkään tyytyväinen, ikinä. 11kk ikäisenä oppi kävelemään ja hieman rauhoittui. Vuoden vanhana oppi puhumaan ja silloin lakkasi suurimmat huudot.

Meillä tosiaan vauvavuosi oli yhtä helvettiä ja sen jälkeen helpotti huomattavasti. Nykyään keskimmäinen on aivan ihana lapsi. Edelleenkin on äkkipikainen ja itseppäinen mutta myös hyvät tunteet näyttää täysillä.

Kuopus on nyt 6 viikkoa. Valmistauduin taas rankkaan ensimmäiseen vuoteen ja ainakin koliikkiin joka oli molemmilla pojilla. Miestä puhuin ympäri nämä 6 vuotta. Lopulta lupautui kolmanteen ja kauhulla odotti vauva-aikaa.

Mutta meilläpä onkin aurinkoinen hyvin nukkuva tyttö. Viime yönä heräsi kerran syömään ja aamulla oli hymy huulilla niin äidillä ja tyttärelläkin. Tästä vauva-ajasta aion nauttia. =)

mutta vauva-aika omien hormonimyrskyjen kanssa ei oikein houkuttele.. Ja nyt vielä toinen lapsi mukana menossa. Kyllähän sen jaksaisi mutta en taida tosiaan minäkään olla vauvaihminen. Kun tuntee sellaisia naisia jotka haluaa lisää lapsia että saisi kokea sen vauva-ajan uudestaan..en voi käsittää! Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa, kohta tulee kevät ja ilmat lämpenee, pääset vähemmällä pukemisella, se helpottaa sitä pukemisen tuskaa.