Miksi te sallitte, että lapsenne saavat tapella keskenään?
Kommentit (21)
On hyvä, ettei äiti aina mene väliin selvittämään, kun osaavat kuitenkin sopia keskenäänkin.
Ihan hyvä purkaa energiaa kotona, kun koulussa ei saa.
mutta muuten kiistelyt ja erimielisyydet saavat hoitaa itse. oppivat ilmaisemaan itseään (sanallisesti vaadin), pitämään puolensa, neuvottelemaan, jakamaan, sopimaan jne. Kaikkea mitä tarvitaan aikuisuudessakin erimielisyyksien ratkaisemisessa. kiljumista, alistamista tai tosiaan väkivältaa en suvaitse.
joka pysäyttää tappelun alaikäisiltä. Itse kanss aihmettelen niitä perheitä joissa lapset saa tapella keskenään ja aikuiset vaan huokailee hohhoijaa, käsittämätöntä avuttomuutta !
joka pysäyttää tappelun alaikäisiltä. Itse kanss aihmettelen niitä perheitä joissa lapset saa tapella keskenään ja aikuiset vaan huokailee hohhoijaa, käsittämätöntä avuttomuutta !
ja ihmettelen vanhempia, jotka sallivat sen, että lapset käyttäytyvät toisiaan kohtaan huonosti; puhuvat rumasti. Sisarusta kohtaan pitää käyttäytyä aivan samalla tavalla kuin esim koulukaveria kohtaan. Ei kotona ole mitään erivapauksia.
eikä ole tarpeellistakaan estää, ellei sitten toista osapuolta vahingoiteta.
Voisit tietysti hiukan tarkentaa, millaista tappelemista ja millaisia tilanteita tarkoitat.
Jos ei vahingoiteta toista fyysisesti.
Painimisen ja junttaamisen hyväksyn, niin kauan kun siinä ei synny porua. Se on vaan tapa purkaa energiaa.
En tahallista ärsyttämistä, lyömistä enkä puremista, en hiuksista repimistä, raapimista, enkä tavaroitten heittelyä toisen päälle.
Eivät pani, töni, hakkaa, junttaa. Riidat selvitetään puhumalla, ja joskus sanan säilä viuhuu vinhasti.
susilta ja kaikilta muilta elämiltä jos et itse vastausta keksi,tyhmä!
joten ei minusta ole järkeä jokaista konfliktia tukahduttaa. Lasten on hyvä oppia ilmaisemaan tunteitaan, kunhan ei mene kiljumiseksi, kiroilemiseksi tai muuten asiattomaksi.
Menen kyllä väliin, mutta ei ne heti lopeta.
Saa useamman kerran mennä väliin ja aina siinä ehtivät toisiansa lyödä.
Meillä kuopus 7v. on se riidan aloittaja ja tulistuessaan käy esikoisen kimppuun.
Kuule kyllä veljeksiä on kasvatettu, mutta eipä se vaan aina mene perille.
Aina kuitenkin on mentävä väliin, koska toinen jää aina alakynteen ja voi sattuakkin jotain.
hyvällä ja pahalla. Tappelu vaan jatkui. Nyt en ole kiinnittänyt tappeluihin mitään huomiota muutamaan vuoteen ellei verta tule kenestäkään. En ole huomannut omalla käytöksen muutoksellani olleen mitään vaikutusta suuntaan tai toiseen.
että tällaisia avauksia tekevät henkilöt, joiden lapset eivät edes yritä tapella. Me tapeltiin mun veljen kanssa tosi paljon lapsena, siis fyysisesti. Varmaan sen olis voinut estää, jos äiti tai isä olisi koko ajan seisonut vieressä vahtimassa ja ottanut heti kiinni, kun pienikin erimielisyys olisi tullut esiin, mutta eipä se taida olla oikein terve tapa kasvattaa lapsia sekään.
heti kun avain kääntyi lukossa istuttiin viheltelemään, vanhemmat eivät koskaan tienneet tappelusta-huutiahan se olisi tiennyt. Että se siitä vahtimisesta..
on kaksi poikaa neljän vuoden ikäerolla, toinen alakoulussa ja toinen vielä leikki-ikäinen, joten kokoeroa on. Nahisevat sanallisesti ja aika helposti menee potkimiseen ja muksimiseen. Ja kun on huono päivä, niin voi kai sanoa, että se mun aika menee siihen, että seison vieressä ja otan kiinni kun tarvii. En todellakaan jättäisi lapsia paiskomaan toisiaan, vaikka se sitten jonkun mielestä hölmöltä näyttäisikin. Vaikka fiksumpaa on silloin hieroa älynystyröitään ja keksiä pojille jotain hauskaa tekemistä, jolloin tappelu vähenee ainakin hetkeksi. Asia erikseen on sellainen leikkinahistelu ja paini, jota etenkin pojat tuppaavat harrastamaan, mutta ei se musta mitään tappelua ole, jos kumpikin nauraa. Mutta tuon kokoeron takia se ei oikein tahdo meillä onnistua.
Turpaan mätkimistä ei meillä harrasteta, mutta muuten saavat pitkälti selvittää välinsä keskenään. Puutun vain jos jotain räikeää tapahtuu.
vähän epäselväksi jäi mitä tuolla tappelulla tarkoitettiin. Meillä lapset saavat tapella sanallisesti aika vapaasti(törkeään nimittelyyn puutun). Riidellessä ei nyrkkejä käytetä, eikä painita tai potkita tms.
Hyvässä hengessä pojat painivat ja nahistelevat jatkuvasti.
Se on mielestäni täysin tervettä, vrt.koiranpennut. Naurunkäkätys ja ähinä on melkoinen :D Sen verran katselen päältä, että mitään vaaratilanteita ei synny. Meilläkin lapsilla kokoeroa joten täytyy vähän varoa pienempiä.
On hyvä, ettei äiti aina mene väliin selvittämään, kun osaavat kuitenkin sopia keskenäänkin.