Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei tää vauvavuosi voi olla jo ohi?!
13.02.2012 |
Kuopus 7 kk ja oon niin loppu tähän ainaiseen hälytysvalmiudessa oloon, vaipanvaihtoon ja puklujen siivoamiseen, siihen ettei vauva vielä kävele, ei puhu vaan huutaa jos joku on huonosti. Päiväunille saa pukea toppavaatteet miljoona kertaa päivässä (nukkuu ulkona), mihinkään kivaan ei voi lasten kanssa lähteä kun tuo vauva tekee kaikesta niin hankalaa. Hampaiden tulosta sekä motorisesta kehityksestä johtuvaan yölevottomuuteenkaan ei ole mitään keinoja. Vielä pitäis 5 kk jaksaa.
Huoh.
Kommentit (35)
Säälin sun lasta, jos äiti kyttää vielä 17-vuotiastakin samalla tavalla kuin vauvaa. Useimpien vanhemmilla on muutakin elämää, käyvät töissä, harrastavat, kotonakin oleskelevat rauhassa sen sijaan että kyttäisivät ja kuulostelisivat koko ajan, mitä pikkuinen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vauva-aika omien hormonimyrskyjen kanssa ei oikein houkuttele.. Ja nyt vielä toinen lapsi mukana menossa. Kyllähän sen jaksaisi mutta en taida tosiaan minäkään olla vauvaihminen. Kun tuntee sellaisia naisia jotka haluaa lisää lapsia että saisi kokea sen vauva-ajan uudestaan..en voi käsittää! Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa, kohta tulee kevät ja ilmat lämpenee, pääset vähemmällä pukemisella, se helpottaa sitä pukemisen tuskaa.
Minäkin odotan, että imetys loppuisi niin saisin taas hormonitoiminnan ennalleen, vaikuttaa mielialaan uskomattoman paljon minulla.
Ja joo, kesää kohti ollaan jo menossa, siellä mun fokus on ollut jo pitkään!
ap
Minäkään en ole vauvaihmisiä. Tai no vauvat itsessään on suloisia mutta se niiden äitinä olo on välillä vähemmän suloista. Kaikista pahinta omalla kohdalla on se julmettu univelka, mitä tuli molempien huonosti nukkuvien vauvojen kanssa. Mutta raskasta se on se jatkuva huoltokin. Kanniskelu, vaipan vaihto, pukeminen, riisuminen, vahtiminen. Säälittää kyllä se yksi vastaaja jos hänen vielä isommillekin lapsille tarvii tuon kaiken tehdä...
Meilläkin 3 vuotiaalla on parasta aikaa kiva uhma päällä mutta kyllä minäkin tämän paljon paremmin kestän kuin sen vauva-ajan. Ja jos ihminen haluaa lapsia, niin vauvojahan ne yleensä alkuun ovat. Tiedoksi kaikille "mitäs menit tekemään" -viisastelijoille. Ei se auta kuin lusia se vauva-aika vaikka aina se ei ole kivaa. Mutta onneksi se on jossain vaiheessa ohi. Meillä on nyt nuorimmainen 1v3kk ja on jo paljon helpompaa. Suurin vaikutus siihen on se, että pääsääntöisesti yöt jo nukutaan.
mutta en ole vielä koskaan ennen löytänyt tältä palstalta samoin ajattelevaa. Halusin aina ison perheen ja paljon lapsia, mutta kun kaksi kertaa olin selvinnyt hengissä vauvavuodesta, päätimme jättää lukumäärän siihen.
Se on niin hirveää ja sen kestää hengissä vain saadakseen niitä ihania lapsia. Mun on vaikea löytää mitään yhteistä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tykkäävät vain vauvoista, mutta eivät enää lapsista sen jälkeen. Ja varmasti he ajattelevat minusta samoin.
No, joka tapauksessa meille on tulossa yllärikolmonen nyt, kun isommat ovat jo 6 ja 8. Hirvittää ja pelottaa ihan vietävästi. Onneksi nyt osaa entistä paremmin suhteuttaa sen, miten ihanaksi kaikki muuttuu sen ekan vuoden jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta vauvavuosi on mukava vaikka molemmilla lapsilla oli koliikki. Mutta mä vihaan 1v - 2v vuotta. Ne menee kun päättömät, uhmaa, vaipanvaihto on haisevaa ja inhottavaa eikä puhetta tule kovinkaan laajasti vaan kirkumista ja kiipeilyä. Mä ottaisin mieluusti vaikka kolmannen koliikkivauvan mutta sitä seuraavaa vuotta mä en kolmatta kertaa kestä :)
vauva aika oli ihanaa ja kaikki muukin vietety aika lasten kanssa oli ikä mikä vaan.:)Me ollaan otettu lapset mukaan ja hyvin on mennyt oli siten kyse pitemmästä reissusta tai vaan hoplop.Ai niin tissi ja myöhemmin viereen nukkumaan meno yöllä auttoi kun hampaita tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on myös aina liikkunut omiensa kanssa, laittanut tissiä suuhun kuulemma liiankin helposti, ottanut viereen ja ollut heidän vieressään, mutta se on silti hirveän raskasta ja epämiellyttävää
Juuri tuon vauvavuoden raskauden vuoksi. Sen lisäksi molemmat raskausajat ovat olleet kauheita. Pitkään mietittiin, että jaksetaanko edes sitä toista enää tehdä mutta halusimme kuitenkin sisaruksen esikoiselle.
Pahinta minunkin mielestäni on se jatkuva valvominen ja herättely. Se kamala väsymys itsessään tekee ihan normaalitkin asiat paljon raskaammiksi kuin mitä ne oikeasti ovatkaan. Se vauvan perushuolto on myös rasittavaa. Samoin se kun et periaatteessa ikinä tiedä mikä toisella on jos huuto vaan jatkuu ja ruoka, puhdas vaippa ja syli -combinaatio ei tehoa.
Minusta on ihanaa kun lapsi oppii kävelemään, syömään itse, kuivaksi ja varsinkin puhumaan. Ihanaa on kun lapsen kanssa voi jutella ja tehdä asioita.
Vauvat ovat kyllä ihanan suloisia tuoksuvia palleroita. Ihania ne ovat silloin kun ne ovat muiden vauvoja ;)
Niin ja meillä on myös imetetty ja nukuttu vierekkäin. Eipä tuo ole juuri avittanut. Aina naurattaa kun ihmiset julistaa tuota imetys-perhepeti -mantraa autuaaksi tekevänä asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja meillä on myös imetetty ja nukuttu vierekkäin. Eipä tuo ole juuri avittanut. Aina naurattaa kun ihmiset julistaa tuota imetys-perhepeti -mantraa autuaaksi tekevänä asiana.
Jep. Vierekkäin nukutaan täälläkin ja bonuksena vielä esikoinenkin kaikkien kanssa samassa huoneessa, kun näin saadaan parhaiten nukuttua. Ollaan tehty vauvan kanssa pieniä reissuja esim. hotelliöitä jne. eli kotiin ei olla jämähdetty. Ja tosiaan imetän. Silti vaan tuo elämä ja liikkuminen vauvan kanssa tuntuu hankalalta. Koska se ON sitä. Ehkä olen vaan huono siinä symbioosissa, mitä eka vuosi vauvan ja äidin välillä pitkälti on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
abiturientti...
Aikamoinen abiturientti, jos ei ole vieläkään oppinut kuivaksi, kommunikoi kiljumalla, ei puhu, ei osaa syödä itse, kuolaa kaikki paikat ja saa vahtia 24/7 ettei kaadu ja lyö päätään, you name it.
vaikeinta lapsen ollessa jotain 7-8 kk vanha. Sitä ennen oli helppoa, ja tuon vaiheen jälkeen on ollut helppoa. Jotenkin muistan tuon 7-8 kk ikäisen lapsen ajan sellaisena, että mikään ei ollut lapsella hyvin ja itse olin aivan poikki. Lapsella tuli hampaita, opetteli liikkumaan, kiinteitä oli syöty vain vähän aikaa, mutta tissillä oltiin silti "koko ajan", yöt olivat rikkonaisia.
Ihan normaali 3-vuotias touhuaja meillä on. Tsemppiä siis. Kyllä tuo hankala vaihe ohi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen vuoden ikään. Jesh, ei tarvii sit enää ku 2 viikkoa kestää.
Meillä vauvavuosi on ollut ihana, mut myönnän kyllä, että vauva on vaan itse aurinko. Ei mitään ongelmia tai kränää ja tasan yks flunssa kärsitty, eikä sillonkaan ollut ees kuumetta. Ja täydet yöt on nukuttu jo 7 kk ajan. Mutta nämä äskettäin alkaneet raivarit saa meikäläisen helisemään. Esim. jos vauva leikkii lattialla ja kuljen sen ohi vaikka kotitöitä tehdessäni, niin vauva alkaa kiljumaan KOVAA. Ilmeisesti siks, että äiti meni ohi, eikä ottanu syliin. Ja näitä raivareita tulee vähän vaikka mistä nykyään.
Stressaa aikalailla. Mä veikkaan, etten tule tykkään seuraavasta vuodesta vaikka tää alku menikin niin valtavan hyvin!
Alue: Aihe vapaa
Mukavaa että niitäkin joukkoon mahtuu monta. :) Arvasin, etten voi olla ainoa, joka ei suuremmin nauti vauvavuodesta. Aloitukseni oli toki karrikoitu, muistan hyvin että 1-vuotiaan "päättömän kanan" kanssa oli erilaiset haasteensa, mutta ainakin se nukkui yönsä pääsääntöisesti, käveli (=ei ollut kanniskeltava), suurin osa hampaista oli tehty jne. Eikä vielä nyt lähes 3-vuotiaana ole ollut sellaista uhmaa että se olisi hirveydessään vauvavuoden peitonnut, vaikka ollaan molemmat välillä huudettu naamat punaisina.
ap