huono äiti-olo....)=
meillä on ihana 9-kuinen tytär,joka omaa hurjan tempperamentin,tullut äitiinsä siinä.mutta.joka kerta,kun tyttö näkee toisen vauvan,tai pienen lapsen,hän alkaa karjumaan ja huutamaan,yrittää päästä vauvan kimppuun karjumaan.ja ei,se ei ole mitään innostusta,vaan tunne on selkeästi paniikin,mustasukkaisuuden,hämmennyksen ja epäluulon sekoitusta.tuntuu kuin tyttäremme olisi paniikissa kun joku toinen vauva on tullut ikään kuin hänen "reviirilleen".hän muistuttaa niinä hetkinä hätääntynyttä koiraa,joka yrittää puolustaa omaa reviiriään.
en ymmärrä,mistä tämä voi johtua,mitä olen tehnyt väärin,että lapsemme kokee itsensä uhatuksi....
voisiko se olla tullut siitä,kun olen pitänyt myös ystäviemme vauvoja sylissäni ja leperrellyt niillekin,kun he ovat olleet käymässä?
tietääkö kukaan toista näin käyttäytyvää vauvaa?
mietin vain,mistä tällainen voi johtua....
Kommentit (5)
Älä suotta aseta tytärtä ahdistaviin tilanteisiin, jos voit välttää. Ei hän osaa vielä tunteitaan käsitellä yhtään. Olet vain hänen turvanaan mahdollisimman hyvin.
Ihan turhaan pohdit yhdenksänkuisen käyttäytymismalleja, koska niitä ei juurikaan vielä ole. Käytös muuttuu vielä monet kerrat, ennen kuin hän on valmis persoonansa.
Ihan turhaan sitä huono äiti -oloa podet. Luultavasti tyttö vain sattuu olemaan äärimmäisen mustasukkainen sun suhteen. Se tuskin johtuu mistään ulkoisesta tekijästä, jostain mitä olet tehnyt tai jättänyt joskus kerran tekemättä. Ei se ystävien vauvojen sylissä pitäminen vaikuta, noin pieni ei vielä edes sellaista samalla tavalla muista. Voihan olla, että tyttäresi pitää toisia vauvoja jollain tavalla kummallisina, hieman pelottavina. Mistä sitä ikinä tietää, mitä noiden pienten päässä liikkuu...
väärin äitinä! Ihan normaalilta tuo kuulostaa. Vauvat ja taaperot nyt vaan usein reagoivat asioihin aikuisen silmään ns. kummallisesti, se on ihan normaalia.
Saa totuttautua muihinkin pikkuihmisiin turvallisesti. Mitä tykkää peilistä?
ja vielä,tyttö ei siis itke ikinä,vaan karjuu.