Esikoisen mahdoton tilanne ja asema meidän perheessä..

ei "valitse taistelusi" tarkoita, että valitset, mitä elämänalueita lapsellesi opetat. Se tarkoittaa, että valitset, mikä kullakin alueella on tärkeää ja opetat sen. Eli Teidän tapauksessa mietitte, mikä on tärkeää sosiaalisessa kehityksessä, ja mikä on tärkeää siistiydessä - ja opetatte ne. Ne vähemmän tärkeät asiat sitten jätätte tulevaisuuteen.

Ja etsiä sopivaa tietä yhdessä kasvattaen, ei pelkästään vaatien. Saako tyttö olla ollenkaan lapsi?

ei "valitse taistelusi" tarkoita, että valitset, mitä elämänalueita lapsellesi opetat. Se tarkoittaa, että valitset, mikä kullakin alueella on tärkeää ja opetat sen. Eli Teidän tapauksessa mietitte, mikä on tärkeää sosiaalisessa kehityksessä, ja mikä on tärkeää siistiydessä - ja opetatte ne. Ne vähemmän tärkeät asiat sitten jätätte tulevaisuuteen.

Yhdentekeviin pikkuasioihin on turha haaskata voimia. Pitää osata nähdä mikä on todella tärkeää kasvatuksessa ja keskittyä niihin asioihin. Jos näette, että lapsi kärsii liiasta tiukkuudestanne niin miksi ihmeessä ette tee asialle mitään? Liiallisella tiukkuudella tapatte lapsenne itsetunnon ja luontaisen lapsen iloisuuden.

ei "valitse taistelusi" tarkoita, että valitset, mitä elämänalueita lapsellesi opetat. Se tarkoittaa, että valitset, mikä kullakin alueella on tärkeää ja opetat sen. Eli Teidän tapauksessa mietitte, mikä on tärkeää sosiaalisessa kehityksessä, ja mikä on tärkeää siistiydessä - ja opetatte ne. Ne vähemmän tärkeät asiat sitten jätätte tulevaisuuteen.

Yhdentekeviin pikkuasioihin on turha haaskata voimia. Pitää osata nähdä mikä on todella tärkeää kasvatuksessa ja keskittyä niihin asioihin. Jos näette, että lapsi kärsii liiasta tiukkuudestanne niin miksi ihmeessä ette tee asialle mitään? Liiallisella tiukkuudella tapatte lapsenne itsetunnon ja luontaisen lapsen iloisuuden.

Me ihmiset olemme kaikki niin erilaisia, toiset ovat suurpiirteisempiä kuin toiset - minä ja mieheni olemme molemmat (muillakin elämän osa-alueilla) aika pikkutarkkoja ja taipuvaisia vaatimaan läheisiltämme paljon.

On erittäin haasteellista ja vaikeaa opetella kokonaan toisenlainen olemisen malli tässä itsekin. Mutta huomaan sen, että esikoinen tästä tyylistämme kärsii; ts. jumiutuu meidän liiallisten odotusten alle. =/

Ajattelen niin, että on hyvä, että tiedostamme sen, ja YRITÄMME TEHDÄ SEN ETEEN KAIKKEMME, ETTÄ TILANNE PARANTUISI (oppisimme hölläämään hiukan). Miksi te oletatte, että emme "tekisi asialle mitään"? Eikö jo se, että tiedostamme kyllä asian, kerro teille jotakin? Kuinkakohan monta perhemallia ja -tilannetta tälläkin hetkellä on, jossa ei ongelmia lainkaan edes tiedosteta ennen kuin on viimeinen pakko. Joissakin perheissä ei koskaan.

Liiallisella tiukkuudella tapatte lapsenne itsetunnon ja luontaisen lapsen iloisuuden.

Tämä on kyllä totta. Jonkinlainen tasapaino olisi pakko löytyä, mutta tällä asetelmalla se on vaikeaa.

Ap.

Miten on mahdollista opettaa naputtamalla ja kovistelemalla sisaruussuhteita ja tunneälyä? Eikö ne kehity siinä itsekseen kun sisarusten kanssa on ja vanhemmat valvovat?





Minusta noin pienen kanssa ei vielä voi olla kamalan tiukka mistään. Pitää hyväksyä esim tietynlainen sotkuisuus aikuisen silmään, koska lapsi ei vielä tarkkaile kokonaisuuksia samalla tavalla. lapselta voi siis vaatia oman huoneen siisteyttä, omien astioiden viemistä tiskikoneeseen ja vaatteita pyykkikoriin jne mutta en tiedä mitä se sitten on mitä miehesi vaatii. Lapsi oppii askel askeleelta miten jokaisen henkilökohtainen panostus vaikuttaa kodin siisteyteen mutta liian aikaisin ei saa vastuuttaa liikaa.

Itse en ole koskaan miettinyt mitään kasvatustavoitteita. Me vaan elellään perheenä yhdessä eikä murehdita turhia. Silti olemme menestyneet elämässämme, lapsia myöten ja kaikilla on hyvä olla.



"Ennen oli 10 periaatetta eikä yhtään lasta, nyt on 10 lasta eikä yhtään periaateetta."

Liiallinen pakonomaisuus ja tarve noudattaa pilkun tarkasti asioita ei ole normaalia. Jos myönnätte vaativanne sekä itseltänne että läheisiltänne liikaa, myönnätte samalla, että ongelma on teissä itsessänne eik tytössä. Jos siis haluatte tosissanne alkaa parantaa itsenne ja läheistenne elämää, teidän on löydettävä syyt omaan käyttäytymiseen itsestänne ja myös keinot millä lähteä muuttamaan itseänne. Terapia olisi varmasti oiva apu teille vanhemmille.

ja antaisitte tytön viettää rennon, rauhallisen , onnellisen lapsuuden???

ihan sen kummempia taisteluja, olivat sitten esikoisia kuopuksia tai jotain siltä väliltä

t. viiden lapsen äiti, joka ei ole koskaan lukenut yhtäkään opasta ja hyvin menee

kasvattaa lapsestanne onnellisen, itseensä luottavan, omia lahjakkuuksiaan hyödyntävän, elämästään nauttivan aikuisen vai siistin, hyvin käyttäytyvän, tunneälykkään, masentuneen, heikkoitsetuntoisen, itsemurhaa hautovan ihmisen ja valitkaa kasvatustyyli sen mukaan.

kasvattaa lapsestanne onnellisen, itseensä luottavan, omia lahjakkuuksiaan hyödyntävän, elämästään nauttivan aikuisen vai siistin, hyvin käyttäytyvän, tunneälykkään, masentuneen, heikkoitsetuntoisen, itsemurhaa hautovan ihmisen ja valitkaa kasvatustyyli sen mukaan.

mutta jatko voisi edes olla mukavaa, rennompaa ja onnellisempaa. Pahin vahinko on jo tehty, nyt alkaa korjaaminen, mikäli todella tahtovat, taitavat vaan itse olla liian pahasti neuroottisia tai ongelmaisia... Valinta tehty...

Ajattele näin: keskimäärin lapsi pystyy oppimaan noin kolme isoa asiaa kerrallaan. Yhden asian oppimiseen kuluu noin 30 toistoa, käytännössä siis kuukausi.



Mieti siis, että voit opettaa lapsellesi 3 asiaa viikossa. Nyt mietit, mitä ne 3 tällähetkellä tärkeintä ja kiireellisintä asiaa on. Valitset ne "taisteluiksesi". Loppua et tietenkään jätä sikseen, vaan myöhäisemmäksi.



Sun ei tarvi jakaa asioita "tärkeisiin" ja "yhdentekeviin", mikä parfektionistin kannalta voikin olla mahtotonta. Sen sijaan sun on pystyttävä panemaan ne tärkeysjärjestykseen ja kiireellisyysjärjestykseen. Ja tekemään se nimenomaan lapsen kannalta. Sen taas ei pitäisi olla perfektionistillekaan mahdotonta. Näin hänestä ehkä voi tulla siedettävä muidenkin näkökulmasta.

kasvattaa lapsestanne onnellisen, itseensä luottavan, omia lahjakkuuksiaan hyödyntävän, elämästään nauttivan aikuisen vai siistin, hyvin käyttäytyvän, tunneälykkään, masentuneen, heikkoitsetuntoisen, itsemurhaa hautovan ihmisen ja valitkaa kasvatustyyli sen mukaan.

mutta jatko voisi edes olla mukavaa, rennompaa ja onnellisempaa. Pahin vahinko on jo tehty, nyt alkaa korjaaminen, mikäli todella tahtovat, taitavat vaan itse olla liian pahasti neuroottisia tai ongelmaisia... Valinta tehty...

Ja kyse ei ole (tietenkään) mistään tietoisesta valinnasta; sitä vain on ja käyttäytyy sen mukaan millainen on. Jos kotonaan alkaa 24/7 esittämään jotakuta toista ihmistä, ei sekään oikein kanna kestävällä tavalla, vai mitä luulet.

Taitaa monille vastaajille olla tärkeämpää ajatella itse olevansa kaiken raadollisuuden yläpuolella. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, riittää kun tekee parhaansa. Ja kuten sanoin; pääasia on se, että tiedostamme tilanteen ja ongelmamme.

Ap.

Taitaa monille vastaajille olla tärkeämpää ajatella itse olevansa kaiken raadollisuuden yläpuolella. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, riittää kun tekee parhaansa. Ja kuten sanoin; pääasia on se, että tiedostamme tilanteen ja ongelmamme.

Ap.

Ovatko alkoholistivanhemmatkin parempia jos "tiedostovat" ongelmansa mutta eivät tee asialle mitään?

Sinun ja miehesi ongelma lienee se, että te ette mitenkään voi myöntää olevanne itse väärässä missään. Olette oikeasti tiukkapipoisia ja neuroottisia ja teillä on pian masennuslääkkeitä syövä teini.

Taitaa monille vastaajille olla tärkeämpää ajatella itse olevansa kaiken raadollisuuden yläpuolella. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, riittää kun tekee parhaansa. Ja kuten sanoin; pääasia on se, että tiedostamme tilanteen ja ongelmamme. Ap.

Ovatko alkoholistivanhemmatkin parempia jos "tiedostovat" ongelmansa mutta eivät tee asialle mitään? Sinun ja miehesi ongelma lienee se, että te ette mitenkään voi myöntää olevanne itse väärässä missään. Olette oikeasti tiukkapipoisia ja neuroottisia ja teillä on pian masennuslääkkeitä syövä teini.

Sekö se vain on tässä nettikeskustelussa oleellista, maksimaalinen vänkääminen?

Voisiko sitä edes yrittää tulla toista vastaan, ja ymmärtää, mitä toinen on sanomassa ja projisoida hiukan vähemmän niitä omia (mahdollisesti) huonoja kokemuksiaan minun sanomaani?

Olenhan tässä jo useaan kertaan sanonut, että tiedostamme ongelman JA teemme parhaamme asiaintilan muuttamiseksi. Minusta asian tiedostaminen on iso osa tätä koko prosessia, sillä sitä kautta voimme muuttaa käytöstämme.

Ja kyllä; olemme mieheni kanssa myös itsekriittisiä siinä mielessä, että vaadimme myös itseltämme paljon. Ilman itsekriittistä otetta tuskin tässä teille kirjoittelisin tästä ongelmasta.. vai mitä luulet? Miettikää nyt itsekin vähän.

Ap.

- kehutteko lasta?

- kohteletteko erilailla kuin muita sisaruksia?

- onko vaatimukset suhteellisia lapsen ikään nähden?

- näytättekö itse hyvää esimerkkiä luettelemissasi asioissa?

- teettekö asioita yhdessä?

- syyllistätkö lasta?

itsellenne, ja koittakaa päästä eroon tuosta piirteestä itsessänne. Tuolla teette tavattoman paljon pahaa lapsellenne. Eli siis, lapsen tulevaisuutta ja mielenterveyttä ajatellen, nyt on aika muuttaa tapoja, muuttakaa siis ensin itseänne. Terapia?



Lapsiparka.

Vapaaksi kiltin tytön kahleista

Kiltti tyttö sivuuttaa itsensä ja puurtaa toistenkin puolesta. Hän nielee kiukkunsa ja haluaa olla muille mieliksi. "Ota riski, muuta käyttäytymistä. Omille tarpeille ja tunteille ei tarvitse kysyä lupaa muilta", psykoterapeutti Kirsti-Liisa Kuusinen kannustaa kilttiä tyttöä.



Kiltin, nöyrän ja itsensä unohtavan naisen malli on menneestämaailmasta. Monet naiset vetävät kuitenkin tahtomattaan kiltin tytön alistuvaa roolia. - Kiltti tyttö pelkää omia aggressioitaan niin, ettei edes tunnista niitä, psykoterapeutti. Kirsti-Liisa Kuusinen esittelee kiltin tytön syndroomaa. Kiltti tyttö ei uskalla sanoa ei. Hän on tunnollinen, ymmärtäväinen ja avulias. Hän jää ylitöihin, tarjoutuu lapsenvahdiksi ja tiskaamaan, kun muut pitävät hauskaa. Hän ei sano poikkipuolista sanaa, ainakaan suoraan, vaikka vihan, kuten kaikkien muidenkin tunteiden ilmaiseminen on minuuden ja itsenäisyyden kehittymisen ehto. Kiltti tyttö pelkää riitaa, hän ei pysty pitämään puoliaan eikä ilmaisemaan omia tarpeitaan ja mielipiteitään. Hän haluaa miellyttää muita ja asettaa muiden tarpeet ja toiveet omiensa edelle kuin yrittäisi ostaa muiden hyväksyntää. Kiltteys, jonka taustalla ovat tunnistamattomat aggressiot, ei ole aitoa epäitsekkyyttä. Kiltti tyttö ostaa uhrautumalla tunteen siitä, että hän on hyvä. Kiltistä tytöstä tulee helposti marttyyri, joka ilmaisee vihansa epäsuorasti. Marttyyri saa toiset tuntemaan syyllisyyttä ja kiukkua. Uhrautuja odottaa hiljaa mielessään kiitosta ja vastapalveluita, pettyy, kun ei niitä saakaan ja on vihainen sisimmässään, koska on luopunut omista toiveistaan.



ESIMERKKI. Maija on odottanut treffipaikalla jo yli puoli tuntia yli sovitun ajan, kaveria ei kuulu eikä hän edes ilmoita mitään. Maijalla on surkea olo, hän ajattelee, että muut hyljeksivät häntä. Miksi Maija ei ole kiukkuinen sille, joka antaa hänen odottaa turhaan? Hän sulkee vihansa pois niin, ettei ymmärrä lainkaan olevansa vihainen. Kiltti tyttö ei näe itseään itsenäisenä objektina, jolla on oikeus odottaa ja toivoa, pettyä ja ilahtua, vaan alistuu toisen ehtoihin. Kiltistä tytöstä tuntuu myös uhkaavalta pettyä muihin, koska hän samalla pelkää tulevansa hylätyksi. Kiltin tytön syndrooma kehittyy varhaislapsuudessa sellaisessa kiintymyssuhteessa, jossa lapsi kokee saavansa parhaiten hyväksyntää olemalla kiltti ja mukautuvainen. Vanhemmat eivät siedä kiukuttelua, ja lapsi alkaa itsekin ahdistua kiukun tunteistaan.



Turvattomassa kiintymyssuhteessa viha muuttuu pelottavaksi ja pahaksi asiaksi, ja yhdistyy myöhemmin aikuisenkin mielessä hylätyksi tulemiseen. Ihminen oppii sulkemaan vihan tunteet tietoisuudestaan niin nopeasti, ettei sitä edes itse huomaa. Samat kiintymyssuhteen piirteet vaikuttavat lapsuuden jälkeen kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, voimme ilmaista toiselle kaikki tunteet, myös pelot ja pettymykset. Avoin ja vastavuoroinen tunteiden ja toiveiden ilmaiseminen parantaa vuorovaikutusta ja tuo läheisyyttä. Kiltti tyttö suree aikuisena, että hänen miehensä on pettynyt häneen. Hänen sopisi kysyä, millä tavoin hän on pettynyt mieheensä. Aggressiota ei tulisi sivuuttaa, se pitäisi jollain tavoin purkaa, muuten se voi kääntyä depressioksi tai se ontukahdutettava syömiseen. Depressiivinen ihminen näkee itsensä hyvin kielteisesti, epärakastettavana henkilönä, joka on vaivaksi muille. Hän on itseensä pettynyt sen sijaan, että purkaisi vihansa itsestään ulos. Liika syöminen on yksikeino peittää depressio. Ylimääräisistä kiloista sitten tulee syyllisyyttä ja huonouden tunnetta.



Kun kiltti tyttö saa mittansa jonakin päivänä täyteen, hän nousee kapinaan. Hänestä tuntuu, että kaikki vain vaativat häneltä loputtomasti. Puoliensa pitäminen tarkoittaa, että kiltti tyttö ottaa riskin, että muut alkavat pitää häntä hankalana. Täyskäännös käyttäytymisessä voi kuitenkin olla välttämätön kehitysvaihe itsenäiseksi, jämäkäksi naiseksi. Pikku Myy on monen naisen suosikki: vihainen, piikikäs, itseriittoinen, ei riippuvainen muiden hyväksynnästä. Arka tyttö Ninni ärsyttää Myytä, koska Ninni on niin arka, että on suorastaan näkymätön. Myy paukauttaa suoraan: Ninnin ongelma on se, ettei Ninni osaa suuttua. - Et saa koskaan omia kasvoja, ellet opi tappelemaan, sanoo Myy ja osuu naulan kantaan. Kiukku on naisen voimaa. Aggressio on suuntaviitta, joka kertoo naiselle, mihin hän on pettynyt ja mitä hän haluaa. Naisen on tunnistettava molemmat puolet (kiltteys ja aggressiivisuus) itsessään, jotta hän voi alkaa rakentaa aikuisempaa minää, johon kuuluu vastavuoroinen antaminen ja saaminen. Silloin voi myös ottaa toiset huomioon tuntematta itse jäävänsä vaille.

- kehutteko lasta?

Kyllä.

- kohteletteko erilailla kuin muita sisaruksia?

Uskon, että vaadimme häneltä jollakin tasolla alitajuisesti liikaa, koska hän on "isoin" ja esikoinen.

Pyrimme kyllä myös huomioimaan yksilölliset hyvät puoletkin yhtälailla.

- onko vaatimukset suhteellisia lapsen ikään nähden?

Tätä on vaikea sanoa. Osittain on, ja osittain ei ole. Koska tyttö on esikoisemme, eikä lähellä ole juurikaan samanikäisiä lapsia, meillä ei ole monia vertauskohtia.

Esikoiselta tulee vaadittua varmaan lähes aina liikoja, juuri siksi, koska kasvatustaan ei osaa suhteuttaa siihen, mikä on lapsen kehitystaso. Minusta ainakin tämä ilmiö on ihan yleinen lähiympäristönkin lapsiperheissä. Toiset ja kolmannet saavat olla rauhassa lapsia pidempään.

- teettekö asioita yhdessä?

Teemme kyllä. Käymme harrastuksissa ja esimerkiksi kaupungilla "shoppailemassa". =)

- syyllistätkö lasta?

Yritän olla syyllistämättä - tietenkin, mutta en tiedä syyllistynkö siihen kuitenkin joskus. =/ Mikä esimerkiksi olisi syyllistämistä?

Ap.

Vapaaksi kiltin tytön kahleista Kiltti tyttö sivuuttaa itsensä ja puurtaa toistenkin puolesta. Hän nielee kiukkunsa ja haluaa olla muille mieliksi. "Ota riski, muuta käyttäytymistä. Omille tarpeille ja tunteille ei tarvitse kysyä lupaa muilta", psykoterapeutti Kirsti-Liisa Kuusinen kannustaa kilttiä tyttöä. Kiltin, nöyrän ja itsensä unohtavan naisen malli on menneestämaailmasta. Monet naiset vetävät kuitenkin tahtomattaan kiltin tytön alistuvaa roolia. - Kiltti tyttö pelkää omia aggressioitaan niin, ettei edes tunnista niitä, psykoterapeutti. Kirsti-Liisa Kuusinen esittelee kiltin tytön syndroomaa. Kiltti tyttö ei uskalla sanoa ei. Hän on tunnollinen, ymmärtäväinen ja avulias. Hän jää ylitöihin, tarjoutuu lapsenvahdiksi ja tiskaamaan, kun muut pitävät hauskaa. Hän ei sano poikkipuolista sanaa, ainakaan suoraan, vaikka vihan, kuten kaikkien muidenkin tunteiden ilmaiseminen on minuuden ja itsenäisyyden kehittymisen ehto. Kiltti tyttö pelkää riitaa, hän ei pysty pitämään puoliaan eikä ilmaisemaan omia tarpeitaan ja mielipiteitään. Hän haluaa miellyttää muita ja asettaa muiden tarpeet ja toiveet omiensa edelle kuin yrittäisi ostaa muiden hyväksyntää. Kiltteys, jonka taustalla ovat tunnistamattomat aggressiot, ei ole aitoa epäitsekkyyttä. Kiltti tyttö ostaa uhrautumalla tunteen siitä, että hän on hyvä. Kiltistä tytöstä tulee helposti marttyyri, joka ilmaisee vihansa epäsuorasti. Marttyyri saa toiset tuntemaan syyllisyyttä ja kiukkua. Uhrautuja odottaa hiljaa mielessään kiitosta ja vastapalveluita, pettyy, kun ei niitä saakaan ja on vihainen sisimmässään, koska on luopunut omista toiveistaan. ESIMERKKI. Maija on odottanut treffipaikalla jo yli puoli tuntia yli sovitun ajan, kaveria ei kuulu eikä hän edes ilmoita mitään. Maijalla on surkea olo, hän ajattelee, että muut hyljeksivät häntä. Miksi Maija ei ole kiukkuinen sille, joka antaa hänen odottaa turhaan? Hän sulkee vihansa pois niin, ettei ymmärrä lainkaan olevansa vihainen. Kiltti tyttö ei näe itseään itsenäisenä objektina, jolla on oikeus odottaa ja toivoa, pettyä ja ilahtua, vaan alistuu toisen ehtoihin. Kiltistä tytöstä tuntuu myös uhkaavalta pettyä muihin, koska hän samalla pelkää tulevansa hylätyksi. Kiltin tytön syndrooma kehittyy varhaislapsuudessa sellaisessa kiintymyssuhteessa, jossa lapsi kokee saavansa parhaiten hyväksyntää olemalla kiltti ja mukautuvainen. Vanhemmat eivät siedä kiukuttelua, ja lapsi alkaa itsekin ahdistua kiukun tunteistaan. Turvattomassa kiintymyssuhteessa viha muuttuu pelottavaksi ja pahaksi asiaksi, ja yhdistyy myöhemmin aikuisenkin mielessä hylätyksi tulemiseen. Ihminen oppii sulkemaan vihan tunteet tietoisuudestaan niin nopeasti, ettei sitä edes itse huomaa. Samat kiintymyssuhteen piirteet vaikuttavat lapsuuden jälkeen kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, voimme ilmaista toiselle kaikki tunteet, myös pelot ja pettymykset. Avoin ja vastavuoroinen tunteiden ja toiveiden ilmaiseminen parantaa vuorovaikutusta ja tuo läheisyyttä. Kiltti tyttö suree aikuisena, että hänen miehensä on pettynyt häneen. Hänen sopisi kysyä, millä tavoin hän on pettynyt mieheensä. Aggressiota ei tulisi sivuuttaa, se pitäisi jollain tavoin purkaa, muuten se voi kääntyä depressioksi tai se ontukahdutettava syömiseen. Depressiivinen ihminen näkee itsensä hyvin kielteisesti, epärakastettavana henkilönä, joka on vaivaksi muille. Hän on itseensä pettynyt sen sijaan, että purkaisi vihansa itsestään ulos. Liika syöminen on yksikeino peittää depressio. Ylimääräisistä kiloista sitten tulee syyllisyyttä ja huonouden tunnetta. Kun kiltti tyttö saa mittansa jonakin päivänä täyteen, hän nousee kapinaan. Hänestä tuntuu, että kaikki vain vaativat häneltä loputtomasti. Puoliensa pitäminen tarkoittaa, että kiltti tyttö ottaa riskin, että muut alkavat pitää häntä hankalana. Täyskäännös käyttäytymisessä voi kuitenkin olla välttämätön kehitysvaihe itsenäiseksi, jämäkäksi naiseksi. Pikku Myy on monen naisen suosikki: vihainen, piikikäs, itseriittoinen, ei riippuvainen muiden hyväksynnästä. Arka tyttö Ninni ärsyttää Myytä, koska Ninni on niin arka, että on suorastaan näkymätön. Myy paukauttaa suoraan: Ninnin ongelma on se, ettei Ninni osaa suuttua. - Et saa koskaan omia kasvoja, ellet opi tappelemaan, sanoo Myy ja osuu naulan kantaan. Kiukku on naisen voimaa. Aggressio on suuntaviitta, joka kertoo naiselle, mihin hän on pettynyt ja mitä hän haluaa. Naisen on tunnistettava molemmat puolet (kiltteys ja aggressiivisuus) itsessään, jotta hän voi alkaa rakentaa aikuisempaa minää, johon kuuluu vastavuoroinen antaminen ja saaminen. Silloin voi myös ottaa toiset huomioon tuntematta itse jäävänsä vaille.

Omaa äitiäni vaivaa kiltin tytön -syndrooma, äidinäitini ei (omista traumoistaan johtuen) sallinut negatiivisien tunteiden näyttämistä. Kasvatuskeinoina olivat äitini lapsuudessa huomion siirtäminen muualle, hyssyttely, puheenaiheen muuttaminen ja toisen kiukun kohtaamatta jättäminen.

Itse olen aina ollut hyvin temperamenttinen ja näyttänyt tunteeni äitini mallista huolimatta, ja kapinoinut tukahduttavaa otetta vastaan.

Olen kyllä myös miettinyt sitä, että yritänkö silti jotenkin alitajuisesti siirtää näitä sukuni menneitä toimintamalleja ja traumoja eteenpäin? Olen ehdottanut tässä ajatuksessa äidilleni itseasiassa sitä terapiaakin, toistaiseksi hän ei ole siihen suostunut.

Meidän perheessämme ei kuitenkaan suoranaisesti ole kyse siitä, etteikö negatiiviset tunteet olisi sallittuja - ne ovat sallittuja! Keskimmäinen lapsi ja kuopus (taapero) ovat hyvinkin voimakas temperamenttisia, ja usein räiskyy! Esikoinen on luonteeltaan jo sellainen kiltti ja mukautuvainen, diplomaattinen. Mutta myös äärismmäisen herkkä, häntä tulisi osata kohdella lähes silkkihansikkain. Oma äitini ja tämä esikoistyttäremme ymmärtävät toisiaan loistavasti ja tulevat toimeen hienosti, jotakin samaa heissä kahdessa on.

Hmm.. jään pohtimaan tätä.

Ap.