Esikoisen mahdoton tilanne ja asema meidän perheessä..

Ensinnäkin onnelliset ja pystyvät lapset kasvatetaan vanhempien esimerkein ja ystävällisin puhein ja neuvoin. Jos vanhempi huomaa naputtavansa on aika mennä itse uudelleenkoulutukseen. Vanhempi ei ole taitava kasvattamaan lapsiaan. Oletko varma ettette oikeasti kiusaa lasta? Vielä herkkä ja kiltti tyttö vain 8-vuotias!



Taidatte nyt kasvattaa tytöstä sellaisen, joka ei ole ikinä tarpeeksi hyvä missään eikä kellekään kuin ilkeälle miehelle.

Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys

Keltikangas-Järvinen, Liisa



Temperamentti on ihmisen käyttäytymistyyli, hänen yksilöllinen tapansa reagoida asioihin. Temperamentti selittää sen, miksi jotkut ihmiset ovat helposti innostuvia ja toiset hitaasti lämpeneviä. Ujous, varautuneisuus ja syrjäänvetäytyminen sosiaalisissa tilanteissa ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä.



Ihmisen persoonallisuus kehittyy synnynnäisen temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena sen mukaan, miten hyvin lapsen temperamentti ja ympäristön vaatimukset ja odotukset sopivat yhteen, vai sopivatko ollenkaan. Ei ole sinänsä hyvää tai huonoa temperamenttia, vaan jokaisesta lapsesta saadaan sopeutuva, itsensä hyväksyvä, sosiaalinen ja stressiä sietävä aikuinen, mutta se edellyttää lapsen yksilöllisen rakenteen tuntemista ja hyväksymistä.



Tässä kirjassa puhutaan temperamentin merkityksestä lapsuudessa ja kouluaikana. Itsetunto, sosiaaliset taidot, selviytymiskeinot ja stressinsietokyky saavat alkunsa jo varhaislapsuudessa. Temperamentin ymmärtäminen on tässä kehityksessä oleellisen tärkeässä asemassa. Väärät odotukset saattavat pahimmillaan vaarantaa hyvän kehityksen. Myöhemmin koulu "suosii" tiettyjä temperamenttirakenteita, kun taas tietynlaiset oppilaat ovat vaarassa jäädä kykyihinsä nähden alisuoriutujiksi.



http://wsoy.fi/yk/products/show/25135

näin miksi et tehnyt noin kun kerran sanoin. Muista ensi kerralla. Nyt tulee rangaistus jäkäti jää...!



Asia pitää sanoa herkälle lapselle ai sä teit noin, oliko se susta kivempi noin, kokeilisitko ensi kerralla kuten äiti sanoi jos et osaa niin pyydä ja tulen auttamaan.

voin suositella Keltikangas-Järvisen kirjoja! Muuten ajattelen, että te ajattelette ehkä liikaa :) Kun tärkeintä ei ole tiedostaa ongelma ja sitten miettiä sitä joka puolelta vaan korjata tilanne! Ymmärrän, että taustoitus on usein välttämätöntä, jotta tilanne voidaan korjata, mutta on ihmisiä, joiden elämä on ainaista asioiden vatvomista ja tiedostamista. Aloita pienin askelin. Yritä järjellä ajatella joku asia, josta helposti naputat lapselle ja jonka tärkeys tuntuu vähänkin kyseenalaiselta: ja sitten et naputa siitä asiasta! Jos lapsi vaikka vahingossa murustaa ruokapöydälle, keskityt sanomaan jotain kivaa moittimisen sijaan (jos siis oikeasti vahinko). Pieniä, arkisia juttuja. Ei koko palettia voi kerralla laittaa uusiksi. Kehu itseäsi aina, kun onnistut höllentämään :)

on aspergerpoika ja häneltä ei tosiaan voi mitenkään vaatia tai oodottaa mitä esikoislapselta odotetaan. Toinen lapsemme on tyttö, mutta hänkään ei ota esikoislapsen paikkaa, koska on kuitenkin toinen. Itse joskus toivon, että olisipa meillä sellainen vastuuntuntoinen esikoinen, joista olen lukenut. Tällaistakin on.



Hyvä kun tiedostatte tilanteen. Nyt sitten pikkuhiljaa eteenpäin vähemmin vaatimuksin molemmat.



Tuli mieleeni, että olisi mielenkiintoista, jos te kuukauden ette nipottaisi ollenkaan juuri noista asioista. Mitä tapahtuisi? Voisiko kiltti tyttö olla vähemmän kiltti, vähemmän siisti.



Itsetutkiskelun paikka tuo on. Kaikilla on joskus itsetutkiskelun paikka, jotkut eivät vaan ikinä tajua sitä. Kaikkein eniten voit tehdä vain itsesi suhteen ja kun itseäsi muutat, voi ympäristö, toiset ihmiset muuttaa käytöstään. Ihan rennosti lepäilet ja otat vastaan omia tunteitasi ja ajatuksiasi, jotka nousevat esiin juuri noissa tilanteissa, joissa olette huomanneet vaativanne liikaa.



Meillä ei muuten siivoamisesta tapella. Olen itse kasvanut perheessä, jossa aina lauantaisin riideltiin siivoamisesta ja muutenkin siisteydestä. Meillä ei ole siistiä, vaikka siivoamaan opetttiin. Se ei ole elämän tärkein asia.

Keltikangas-Järvisen temperamenttiteorioihin olen jonkin verran tutustunut, ne auttavat ymmärtämään toista kyllä.



Oikeassa oli sekin vastaaja, joka kehoitti jättämään ajattelun vähemmälle ja toimimaan sen sijasta. ;)



Olen samaa mieltä siitä, että siisteys ei (etenkään pikkulapsiperheessä) saa olla mikään maailman tärkein asia, mutta miehelleni se sitä on ja se on sitä myöten yksi sellainen aihe, mistä hän saa (kasvatuksellisia) "naksuja". Usein hänelle siitä sanonkin.



Tämä ketju antoi heti jo paljon; jo iltapäivällä päätin, että nyt höllennän kaikki vaatimukseni ja keskityn esikoisen kanssa vain kaikkeen positiiviseen. Tyttö on silmin nähden iloisempi. =) (Siis vaikutus oli heti merkittävä). Nyt piirtelee omassa huoneessaan rauhallisena ja hyväntuulisena.



Yritän ylläpitää samaa teemaa, ja esittää asiani hellemmin jatkossakin. Asia on oikeasti tärkeä.



Ap.

jos malttaisi oman mielensä ja vaikka kirjaisi ylös ne mitä haluaisi sanoa ja päättää ajan (5 päivää, 1vko, 2 vko tai 1kk) ja kun tuo aika on kulunut, lukee, mitä on kirjannut, ja sitten keskustelee niistä kohdista, mitkä edelleen tuntuvat aiheellisilta ja mistä pitäisi omasta mielestä lapsen kanssa jutella. Näin voisi välttä oman nalkuttelun, mihin itse kukin joskus aina syyllistyy.

jos malttaisi oman mielensä ja vaikka kirjaisi ylös ne mitä haluaisi sanoa ja päättää ajan (5 päivää, 1vko, 2 vko tai 1kk) ja kun tuo aika on kulunut, lukee, mitä on kirjannut, ja sitten keskustelee niistä kohdista, mitkä edelleen tuntuvat aiheellisilta ja mistä pitäisi omasta mielestä lapsen kanssa jutella. Näin voisi välttä oman nalkuttelun, mihin itse kukin joskus aina syyllistyy.

Kiitos!

Ap.

jollain tasolla?



eli jos ei siivota niin voisitte pohtia mitä sitten tapahtuu jos kukaan ei siivoa ja kelle siivoaminen kuuluu ja miten asian voisi nätisti hoitaa esim pyydetäänkö tekemään ja jos ei tee mikä olis sopiva rangaistus niin lapsille kuin aikuisille.



Siten kun tilanne oikeasti tapahtuu niin vanhempi voisi muistuttaa asiallisesti aiemmasta keskustelusta ja siitä mitä sovittiin ilman nalkutusta.