Onko ok lopettaa joululahjojen ostaminen sisarusten lapsille, kun nämä tulevat täysi-ikäisiksi?

Toivon että mies tekee samoin, mutta pahoin pelkään että joudutaan ostaa sen sukuaisille lahjoja hamaan hautaan asti.

tykkään sisarusteni lapsista ja haluan ostaa heille lahjoja, huolimatta heidän iästään. Mutta teillä tietysti eri tilanne.



Toisaalta siinä yläasteen loppupuolella lahjat ovat alkaneet muuttaa muotoaan enemmän tyypiksi suklaarasia+lupaus avustaa taloudellisesti jonkin isomman hankinnan suhteen, joka ei välttämättä tapahdu joulun alla vaan ehkä myöhemmin kyseisenä vuotena. Tai sitten jo ennen joulua olen luvannut yhdistettynä syntymäpäivä- ja joululahjana ostaa jotain, joka on arvoltaan enemmän kuin mitä yleensä lahjaan käyttäisin.



Mutta niin, tuskinpa iän suhteen on mitään merkitystä, että milloin lahjojen antamisen lopettaa. Tietysti jos haluaa asiaa perustella, niin kaipa se täysi-ikäisyys on yksi peruste.

velvollisuusjoululahjaihmisiä oikeen ilmestyy????



Joululahjojen ajatushan on muistaa ja kiittää ihan omasta halusta itselle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Vai? Ei ole mitään ikiä tai listoja siitä kelle kenenkin on pakko ostaa lahjoja!!! Jos ei tunne kiitollisuutta ja halua muistaa muita ihmisiä niin ei niitä lahjoja kannata ostaa/tehdä. Syö pahasti koko jutun merkitystä tommonen. Ärsyttää jos omassa lähipiirissäki on joku tommonen velvollisuuslahjoja. Ei vois olleskaan enää ajatella lämpimästi sitä lahjan antajaihmistä luulossa että hän on juuri minua halunnut muistaa sen takia että välittää minusta. Jos oonki vaan jonku velvollisuuslistalla joku nro 13. tai jotain.

että vanhempien sisarukset ei muistaisi enää jouluna joulukorttia kummemmin. He eivät tunne minua kunnolla enää ja lahjojen hankinta on hakuammuntaa... en myöskään tarvitse niin paljon joululahjoja kuin nykyisin saan.

lahjoja kummilapsille tai sukulaislapsille. Seuraavan kerran muistan valmitujaiset/kihlajaiset*/häät.

ostanu sisarusten lapsille lahjoja, miks pitäis? En kummilapsillekaan, kuin n. 10 v. asti jos siihenkään. Niitä kun on 17 kpl...hyvä kun omille saa ostettua!

sisaruksen lapselle lahjaa jos ei halua! Me sovimme sisarusten kanssa ettemme osta enää kun kummilapsille lahjat. Molemmat olemme kodinhoitotuella ja rahat on mitä on. MOlempien lapset on alle kouluikäisiä..

Olemme asiasta sopineet jo vuosia sitten. muutama eka joulu lahjoja vaihdettiin, mutta todettiin turhaksi puuhaksi.

velvollisuusjoululahjaihmisiä oikeen ilmestyy????

Joululahjojen ajatushan on muistaa ja kiittää ihan omasta halusta itselle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Vai? Ei ole mitään ikiä tai listoja siitä kelle kenenkin on pakko ostaa lahjoja!!! Jos ei tunne kiitollisuutta ja halua muistaa muita ihmisiä niin ei niitä lahjoja kannata ostaa/tehdä. Syö pahasti koko jutun merkitystä tommonen. Ärsyttää jos omassa lähipiirissäki on joku tommonen velvollisuuslahjoja. Ei vois olleskaan enää ajatella lämpimästi sitä lahjan antajaihmistä luulossa että hän on juuri minua halunnut muistaa sen takia että välittää minusta. Jos oonki vaan jonku velvollisuuslistalla joku nro 13. tai jotain.

Totta kai ne on tärkeitä ihmisiä, mutta jossain vaiheessa kai kuitenkin sukulaisista tulee etäisempiä. Jos näin ei olisi, niin sitähän ostettaisiin lahjoja kumminkaimantyttärenpojallekin. Ei se mun mielestä syö mitenkään lahjojen merkitystä, että miettii, missä vaiheessa ihmisistä tulee ns. etäisempiä sukulaisia. Meillä on ollut tapana muistaa omia sisaruksia ja kun heille on tullut lapsia, ollaan tietenkin laitettu lapsillekin lahjoja. Nyt nämä lapset alkavat olla aikuisuuden kynnyksellä, muuttaneet opiskelija-asuntoihin. Edelleen he ovat tärkeitä ihmisiä, mutta johonkin kai rajankin voi vetää. Tuskin enää vetävät hernettä nenään, jos ei henkilökohtaisia lahjoja laitetakaan. Vai kuinka?

ap

Me ei anneta lahjoja muille sisarusten lapsille kuin kummilapsille. Ei olla erikseen sovittu asiaa, mutta käytäntö menee niin. En muutenkaan oikein ymmärrä sitä että kaikille mahdollisille pitäisi ostaa lahjoja...



Mutta musta on erittäin ok lopettaa sukulaislasten lahjominen viimeistään kun aikuistuvat.

ostan lahjoja siksi että pidän ihmisisitä ja varsinkin omat sisarukset lapsineen ovat rakkaita. Ostan äidillekin, vaikka on jo 64v.

niitä lahjoja ei osteta sitten kun joku ihminen on muuttunut etäisemmäksi eikä koeta juuri hänen muistamistaan tärkeänä, ei niitä lahjoja osteta siis minkään tietyn iän, sukulaissuhteen tms perususteella. Eikä ole mitään veloitetta ostaa jollekin tietylle ihmiselle lahjoja hänen loppuelämäänsä jos hän joskus on ollut läheinen tai että ois joku velvoite ostaa lahja jollekin tietylle ihmiselle joka ikinen joulu, jos joskus on sattunut oleen hetki/tunne että juuri jonain tiettynä jouluna on jotain halunnut muistaa tai on joku joulu on osunut silmään joku jollekin tietylle ihmiselle nappilahja ja on sen hänelle silloin halunnut antaa.



Ei ihme jos joulu tuntuu rasittavalta ja kaupalliselta, jos tuolla painatetaan joku velvollisuusjoululahjalista kädessä ja etsitään väen väkisin lahjoja ihmiselle, joita ei edes oikeasti haluta muistaa.



Millonkohan tää on muuttunu tämmöseksi ja miksi minä en oo tajunnu sitä ennen AV-palstaa? Vai onko tääki joku alueellinen tai yhteiskuntaluokkaan liittyvä juttu (esim. vain ylemmissä luokissa näin tai kehä kolmosen sisäpuolella)?



T: jo aiemmin velvollisuuslahjojia ihmetellyt

samaa ihmettelen minäkin, keskituloisen maalaisperheen 30+ ikäinen äiti.