uskotko lasten kanssa maagisiin lukuihin, esim. 3v kotihoitoon?

Uskon, että asiat ovat lapsikohtaisia. Myöskin vaipasta poisoppimisen, tutin/tuttipullon poisjättämisessä ym. Se uskon, että ihan pienillä lapsilla ei ole mitään tarvetta olla hoidossa tai yökylässä, mutta jos on pakko, niin kokonaisuus kompensoi esimerkiksi liian varhain aloitetun päivähoidon haitat.

eikä mitään "maagisia" lukuja. Kyllä ne jonkinlaiset raamit antaa - tuskin kukaan äiti niitä päivälleen ja kuukaudelleen noudattaa ainakaan esikoisen jälkeen. Minusta ne helpottaa elämää.

Mutta tuo 3v kotihoitoa on hyvä, sekä lapselle että vanhemmalle.

2v on minulle se raja joka on tärkein.

ne on ihan ookoo suosituksia, mutta ei voi kaikkiin yleistää.



Esim. meillä 3 v on ollut kaikkein vaikein ikä aloittaa hoidossa, 2 v on sopinut paljon paremmin - ja siis kokemusta useamman lapsen kanssa.



Toi yökyläily "nyrkkisääntö" taitaa olla av:n keksintöä samoin kuin "useimmissa muissa maissa on rikos jättää 12-vuotias yksin kotiin".

Minusta huvittavin maaginen luku oli erääseen liukumäkeen kiinnitetty kyltti: "tässä liukumäessä on portti, jotta alle 3-vuotiaat eivät pääse kiipeämään portaisiin"



Olisiko pitänyt viedä tenava 3-vuotispäivänään mäkeen, kun silloin hän olisi yhtäkkiä ollut riittävän iso menemään sinne? :) Tosiasiassa tyttö kiipesi portin YLI jo 1-vuotiaana eikä minusta mäessä ollut mitään sellaista, ettei siitä olisi voinut alle 3-v. laskea. ;)

Toi yökyläily "nyrkkisääntö" taitaa olla av:n keksintöä

Eräs uskovainen sukulaiseni selitti tohkeissaan, kuinka heidän seurakuntansa pappi oli väläytellyt saarnassaan tätä yökyläilysääntöä. Papin suusta kuultuna asia olikin jo vääntynyt sitten lähes Jumalan sanaksi. :)

ja näitä riittää

6kk täysimetys, muuten pukkaa sairautta ja allergiaa ja ei tule kunnon kiintymystä

1v -siirtyminen perheen ruokaan ja imetyksestä lehmänmaitoon, tätä pidempi imetys "epänormaalia", tätä lyhyempi huonoa äitiyttä ja itsekkyyttä

3v kotihoitoa, muuten traumoja, koska äiti ei vaan välittänyt tarpeeks. Yli 3v ehdottomasti tarhaan sosiaalistumaan, koska juuri 3-v syntymäpäivänään lapsi havahtuu: "kas, maailmassa on muitakin lapsia ja niiden kanssa on ihan kivaa"

Yökylässä voi olla max. yö per ikävuosi, esim. 2v 2 yötä mummolassa tai muuten se unohtaa äidin ja isän olemassaolon ja peruuttamaton trauma on jälleen syntynyt.

Uskotteko te näihin?

Suurin osa noista asioista on yksilöllisiä, paitsi ehkä tuo imettäminen, toki sekin, mutta äidin kannalta eniten.

Imettäminen on kuitenkin sellainen asia joka ei ole aina kiinni tahdonvoimasta ja uskomuksista, joskus esim. stressi voi lopettaa koko maidon tuotannon..

Mutta ihan näin kuitenkin ammattini takia lapsen kehityspsykologiaa lukeneena se "myytti" lapsen sosiaalisen kiinnostuksen alkamisesta noin kolme vuotiaana, on miltei totta.

Lapsille tietenkin tekee hyvää nähdä ikäisiään siitä asti kun sitä kiinnostusta löytyy (pieni vauva nyt ei hirveästi muusta maailmasta välitä), mutta siinä vaiheessa kun lapselle alkaa kehittymään (miltei) kestävä muisti, on viimeistään se sosiaalinen kasvatus aloitettava kunnolla ja yleisesti ottaen on tutkittu että se muisti alkaa olla kehittynyt noin kolmivuotiaana. Sillä se tarhan aloitusikä on katsottu tuohon kolmeen ikävuoteen. Lisäksi useimmat lapset osaavat puhua suht selvästi kolmivuotiaana, ja kerhon henkilökunnalla ei mene koko päivää arvaillessa että mitä kukin tahtoo.

Mutta toki se varhainen sosiaalinen kasvatus on aloitettava vauvasta asti. Siis että ensin totutetaan muihin lapsiin ja edetään siitä sitten. Huonoin syy olla menemättä niihin vauva/taapero - äiti juttuihin on se että "ei se vauva/taapero muista mitään ymmärrä". Tottumalla asioihin sitä juuri oppii ymmärtämään. Useimmat pienet ovat kuitenkin luontaisesti kiinnostuneita lajitovereistaan.

Yökylässä voi olla max. yö per ikävuosi, esim. 2v 2 yötä mummolassa tai muuten se unohtaa äidin ja isän olemassaolon ja peruuttamaton trauma on jälleen syntynyt.

Uskotteko te näihin?

Samoin kuin tarhaan meno, meillä lapsi meni päivähoitoon vähän alle kolmevuotiaana. Ja ihmiset ei ymmärrä mitä tuo "äidin ja isän olemassaolon unohtaminen" oikeasti tarkoittaa. Siinä on kyse siitä, että pienellä lapsella ei ole päässä käsitteitä äidin ja isän poissaololle. He ovat vain poissa. Lapsi ei kykene hahmottamaan missä he ovat ja milloin he tulevat takaisin, jos ylipäänsä tulevat.

Sama kuin sun ukkos lähtis aamulla jonnekin ja sanois sulle iloisesti että heipä hei! Menen nyt ögytögydapadooo ja giagaloo göö ja bödöndööö. Et tietäsi missä hän on, mitä tekee, milloin tulee takaisin ja tuleeko takaisin. Sitten joku päivä rupeaisitkin ymmärtämään mistä on kyse. Ymmärtäisit että miehes tosiaan tulee takaisin klo 16.30 ja ymmärtäisit miten pitkä aika siihen on ja niin edelleen.

Mieti stessitasoja näissä kahdessa tapauksessa.

siitä, että olen huono äiti, koska olen laittanut lapseni 9 kuisina hoitoon ja vuosien jälkeen sain todeta, että lapseni ovat tasapainoisempia, kuin monet kotihoidossa olleet lapset, lakkasin tuijottmasta noita lukuja. Lapset ovat yksilöllisiä. Minusta noihin lukuihin tuijottavat äidit ovat näitä epävarmoja äitejä, jotka hakevat tukea omalle hyvälle äitiydelleen noista suoritteista "olen toiminut oikein, laitoin lapseni 3 vuotiaana hoitoon".

ja että on olemassa erilaisia herkkyyskausia. Siksi yökyläily ei ole lapselle tarpeen lainkaan ennen kuin hän itse yökylään pyytää tai 4v pärjää varsin hyvin äidin ja vauvan kanssa kotona eikä tarvitse päiväkotia kasvaakseen ihmiseksi.



Uskon myös kehityspsykologien tutkimuksiin kiintymyssuhteista ja niiden muodostumisesta. Kaikilla tuntemillani eronneilla on ollut jo lapsena ongelmia asian kanssa eikä se aikuisena näytä mihinkään katoavan.