Miten kaksi lasta muka voi viedä täysin aikuisen ihmisen ajan?

Käydään töissä, lapset hoidossa. Omaa aikaa on, kun lapset nukkuu. Jos vaikka tyhjennän tiskikoneen, tulee joku auttamaan. Jos laitan pyykkejä, haluavat laittaa koneen käytiin. Jos istun koneella, istuvat sylissä. Teen ihan mitä vaan, aina ovat kimpussa.

Omaa aikaa on kun he menevät nukkumaan. Sitten ei enää jaksa, mutta se on sitten ihan oma juttunsa.

Ja kyllä edelleen nielevät melkein kaiken ajan... Oikeastaan vielä enemmän kuin tuossa vaiheessa.

Ja kyllä edelleen nielevät melkein kaiken ajan... Oikeastaan vielä enemmän kuin tuossa vaiheessa.

Vanhempi lapsi on jo lähempänä kuutta vuotta, mutta silti päivät yhtä juoksua, vaikka tehdään vaan normaaleja päivittäisiä juttuja, ei siis tuuleteta kaupungilla tai leivota leipää itse.



Sitten illalla kun lapset nukahtaa, istahdan sohvalle teekupposen kanssa ja uppoudun lempisarjan pariin. Kunnes kuopuksen nälkä yllättää..

Lapset kohta 4v, 2v. ja vauva. Saan hetken omaa aikaa, koska vauva nukkuu paljon ja kaksi vanhinta lasta leikkivät (ja tappelevat) keskenään. Eivät kuitenkaan nuku enää päikkäreitä.



Toisin oli silloin kun keskimmäinen oli vauva. Silloin tuntui ettei saanut hetkenkään rauhaa ja kun sai sen 5min, makasin raatona sohvalla, että jaksan taas sen kaiken.

Ja ihan samanlaista on. Paitsi että vauva ei koskaan nuku pitkiä päiväunia, olen onnellinen jos tunnin yhteen putkeen nukkuu. Toiset unet "torkut" ottaa joskus iltapäivällä ja ne kestää 15-30min! Ja tämä 3-vuotias ei päiväunia nuku.



Ei mulla aikaa mihinkään "ylimääräiseen" olekaan. Aamusta iltaan menee näiden lasten hoitamisessa. Nyt olen ollut koneella ehkä vajaat 15min.Katsoin pikaisesti s-postini ja Iltasanomien sivuja. Sekä pistäydyin tällä palstalla...

tiesi lapseton siskoni aikoinaan kertoa.

Ehdin vaikka mitä! Olen hoitovapaalla ja opiskelen samalla yliopistossa, gradu meneillään. Sitä ehdin kirjoittamaan aika hyvin, kun isommat kerran viikossa 3 tuntia kerhossa ja iltaisin, kun lapset nukkuvat. Ompelen suurimman osan lasten vaatteista. Pidän blogia, jota päivitän 3-4 kertaa viikossa. Käyn lasten kanssa muskarissa 2 krt/vko ja samalla reissulla kaupassa. Mies ehtii hyvin harvoin olemaan lasten kanssa tuntia pitempään (sellainen parjattu yrittäjä, joka haluaa, että yrityksessä töissä olevilla neljällä perheenisällä olisi töitä vielä ensi vuonnakin).



Juuri nyt lapset ovat päivälevolla. En tiedä isommista, nukkuvatko, mutta ainakin ovat hiljaa. Piparit paistuvat uunissa ja kun lapset heräävät, alkaa koristelu.

Mä en ymmärrä tällä palstalla käytävää keskustelua. Lasten kasvattaminen ei ole rakettitiedettä eivätkä ne tarvitse vanhempiaan koko ajan. Itse kasvoin maatilalla, jossa vanhemmat olivat käytännössä koko ajan töissä. Me lapset mentiin siinä sivussa ja puuhattiin keskenämme, jo ihan pienestä saakka. Ei kukaan meille mitään ohjelmaa järjestänyt. Eikä kukaan kuollut tai "kärsinyt" siitä että vanhemmat ei koko ajan roikkuneet perässä. Itsenäisiä ihmisiä ollaan kaikki. Monet nykyäidit kasvattavat tulevaa uusavotonten sukupolvea. Ei ne lapset siihen kuole, että niiden antaa vähän hengittää...

navetan ylisiltä ja vammautui iäksi. Hyvä ettei kuollut siinä "hengittäessään".



Olet tainnut sinäkin tipahtaa jostakin..

lastensuojelu hakee heidät pois. Täälläkin on ollut vaikka kuinka monta maalaistalo-tapausta aiheesta.

Anteeksi, unohdin ettei sarkasminymmärtämistaito ole kaikilla sisään rakennettuna. Totta kai lasten perään pitää katsoa, mutta en niille tarvitse mitään ohjelmaa koko ajan järjestää, voi antaa olla ihan keskenään ja omissa oloissaankin ja itse sitten puuhata omia juttujaan, kuten vaikka lukea kun lapset leikkii. Näin ei sitten uuvu ihan niin helposti... ;) Ja liika lasten riitoihin puuttuminenkaan ei ole hyväksi. Ja ihan kunnon kansalainen minustakin kasvoi, psykologi tosin, joten voisin väittää jopa omaavani jotain tietopohjaa väitteideni perusteiksi. On tullut aika paljon nähtyä näitä uupuneita äitejä.

Miten sinä annat 3-vuotiaan ja vauvan "leikkiä omissa oloissaan"??

vanhempiensa tapaa kasvattaa täydellisenä. Suloista kuinka kritiikittömästi jotkut vielä aikuisenakin ajattelevat vanhemmistaan - se yleensä muuttuu kun on omia lapsia. :) Anteeksi vaan, mut ei ole kovin uskottavaa, että kaikki on mennyt aina hyvin, jos lapset on olleet keskenään eikä vanhempia ole ollut lähimaillakaan. Siinä on ollut monia vaaratilanteita, väistämättä, mutta tietenkään vanhemmat eivät näitä käy lastensa kanssa läpi.. Pienet lapset tarvitsevat jatkuvaa valvontaa, sillä heillä ei ole mitään itsesuojeluvaistoa eikä kykyä käsittää edes sitä, mitä saa laittaa suuhun ja mitä ei. On myös väärin ja kohtuutonta pistää lapsi vahtimaan lasta ja usein riistää vanhimmalta lapselta koko lapsuus koska hänellä on ikäänsä nähden aivan liikaa vastuuta. Vanhempien tehtävä on hoitaa ja vahtia lapsiaan, mikään muu ei ole yhtä tärkeää.

Minkäikäisiä? Hoiditko kotona?

Toimii paremmin vanhempien lasten kanssa, totta. Mutta tässä tosi simppeli esimerkki vähän pienemmille: Vauva voi oleilla sitterissä ja tuijoitella mobilea ja 3-vuotias voi leikkiä vaikka legoilla tai katsoa piirrettyä. Äiti sanoo vanhemmalle lapselle: Leiki omia leikkejä nyt, äitiä lukee/tekee jalkahoidon itselleen tms. Ja tiedän, että ei aina mene näin, mutta voi kokeilla.



Niin ja on lapsia. 6 ja 3 vuotias.

Mutta hän poistuu nyt. Tämä oli tosi mielenkiintoista. Työkaveri kehotti tsekkaamaan tämän palstan. On kuulemma saanut monet hyvät naurut! :)

"Ammattilaisen" ohjeet: Toinen kytketään sitteriin ja toinen teljetään katsomaan piirrettyjä...



Tooooodella hienoa vanhemmuutta! Uskon hyvin, että ainakaan et ole uupunut. Paljosta vetoa vielä, että lapsoset on pantu heti tarhaan kun on voitu ja isompi oli virikehoidossa koko toisen äitiysloman ajan.

Joo, et ole psykologia nähnytkään. Mutta aivan sama, saitpahan jotkut edes provosoitumaan.

kaiken maailman ammattilaispelleille.