Lue keskustelun säännöt.
Nyt ollaan sitten viimeinen 1-lapsinen perhe tuttavapiirissä!
02.12.2011 |
Tai no, miehen siskon perhekin on, ja naapurissakin on, mutta nuo äidit eivät ole terveydellisistä syistä voineet hankkia enempää lapsia. Meidän perhe on ainoa, joka ei ole halunnut enempää. Mulle jäi synnytyskammo, en jaksaisi enää valvoa vauvan kanssa, en halua olla raskaana jne. Mun mies haluaisi kyllä lapsia.
Tähän asti olen ollut sinut asian kanssa, mulla ikääkin vasta 33, joten miettimisaikaa on vielä. Nyt lapsen kaverin perhe ilmoitti, että saavat kesällä vauvan. Nuo ovat olleet meidän lisäksi ainoa 1-lapsinen perhe, ja nyt tunnen olevani vertaistuen tarpeessa. Kaikilla, ihan kaikilla, on useampi lapsi. Mua ei oo ennen asia ahdistanut, mutta nyt ahdistaa.
Kommentit (5)
Hain tukea perheistä, joissa oli vain yksi lapsi.
Lapseni oli koko alakouluajan ainoa lapsi, joka oli
a) ainoa lapsi ja
b) ainoa, jonka vanhemmat olivatmeronneet
Tunsin suurta tuskaa aiheesta. Halusin aina, aina kaksi lasta.
Elämä ja kohtalo päättivät toisin. Sain kuopuksen 40+ ja olen onnellinen lasteni puolesta. Heillä on toisensa - vaikka isä on eri, lapset rakastavat isosta ikäerosta toisiaan valtavasti.
Olet vielä nuori. Aikaa on. Yritä kuitenkin nauttia siitä, mitä sinulla jo nyt on. Kaikilla ei ole sitä yhtäkään. Niin minä ajattelin, ennen kuin elämä muuttui kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun vihdoin sain vauvan sain rauhan. En tietenkään aloittanut ehkäisyä yli 10 vuoden lapsettomuuden jälkeen ja nyt noita sitten on enemmän kuin yksi.
Minulle olisi se yksikin riittänyt, mutta toki olen tyytyväinen että sain useamman. Onhan noista seuraa toisilleen vaikka ainaista kahinaakin on. Sinun täytyy nyt vaan tehdä itsellinen päätös mitä haluat. Yksikin lapsi voi olla onnellinen ja vaikka isompana ajattelisi että sisaruksia olisi ollut kiva saada niin ei sitä kovin realistisesti voi kaivata mitä ei ikinä ole ollut.
Olen itse ainoa lapsi ja vietin ihanan lapsuuden. Nyt aikuisiällä ja vanhempien ollessa kohta todella huonokuntoisia olisi tietysti mukavaa että olisi joku jakamassa taakkaa. Olen kuitenkin luonut itselleni haluamani perheen ja tuttavapiirin. Sukuni ei siihen juuri kuulu.
Mieti, mutta älä mieti liian pitkään.
Mua ahdistaa miehen näkökulma asiaan, se haluaisi lisää lapsia. Lisäksi meidän 4 v tyttö toivoisi meille vauvaa... nyt varsinkin kun tää paras kaverikin saa.
Minä haluan harrastaa ja käydä töissä, en jaksaisi olla paria vuotta taas kotona. Mulla on aivan mahtavat harrastukset, siis harvalla on :) Haluan kuntoilla ja kouluttaa koiraa. Mä siis en juurikaan halua vauvaa, mutta ympäristön paine sen hankintaan on valtava!
Meidän lapsi on onnellinen, kavereita näkee päiväkodissa ja on mieletön sosiaalinen lahjakkuus. Viikonloppuisin ja lomilla näkee kavereita, kun kuskaan kyllä mielelläni tai otan kavereita meille. Läheisiä sukulaislapsiakin on. Lapsen kannalta en näe tilanteessa oikein mitään ongelmallista, hän tulee pärjäämään kaikinpuolin loistavasti ainoanakin lapsena. Mutta on tää päätös silti niin pirun vaikea! Ja synnyttämäänhän mua ei enää saa millään, pelkosektio on ainoa vaihtoehto, jos lapsi olis tulossa.
Sorry sekava teksti
ap
Mä tiedän monia, joilla on sisaruksia, mutta silti joutuu hoitaan vanhempansa yksin. Niin minäkin tulevaisuudessa joudun, en usko, että veljestäni on juuri apua.
Viiden vuoden ikään mennessä ei lapsemme ole kaveriakaan juuri osannut kaivata. Jos on kaivannut, on soitettu kaveria sitten. Meillä varmaan auttaa, kun mies on niin lapsellinen, että jaksaa touhuta lapsen kanssa oikeesti kaikki illat. ja korostan, että lapsen sosiaaliset taidot pk:ssa ovat huippuluokkaa, lapsi on ryhmän suosituimpia.
ap
ap
sua ahdistaa se, ettet tiedä mitä haluat. Isoja asioitahan noi on. Mitä haluat eniten?
Olet etuoikeutettu jos ajattelet, että aikaa on vielä vaikka olet 33v. Minä olen 32v, yritetty raskautta kuusi vuotta. Se on ahdistavaa.
Mihin tarvitset vertaistukea? Tunnethan yksilapsisia perheitä ja tiedät, että lapset ja vanhemmat voivat silloinkin olla onnellisia. Siihenkö, että voit välttyä kohtaamasta todellisia tunteitasi, ehkä lapsen kaipuuta tai ristiriitaa mukavuudenhalun kanssa? Omien valintojen kanssa on kuitenkin elettävä oli "vertaistukea" tai ei. Ole onnellinen jos koet että aikaa on ja mieti rauhassa mitä haluat. Aika tekee usein tehtävänsä ja voimia ja jaksamista löytyy.