Yliopistossa opiskelleet, plagioinnista kysymys!

Miksi muuten nuorten tutkijoiden tieteelliset artikkelit

julkaistaan hyvin usein heidän ohjaajansa nimissä? Toki mainiten, että ne nuoret tutkijat ovat myös asiaan osallistuneet, mutta kunnia ja ideat ovat ohjaajan :-). Kuuluuko tuokin tieteen etiikkaan?

Olen ollut yli 20 vuotta töissä yliopistolla, enkä ole koskaan kuullut, että meillä olisi tapahtunut tuollaista.

Toki artikkelissa usein on kirjoittajina sekä nuori tutkija että ohjaaja, koska myös ohjaaja on osallistutunut artikkelin tekemiseen.

20

t. Töissä yliopistolla 10 vuotta

Miksi muuten nuorten tutkijoiden tieteelliset artikkelit

julkaistaan hyvin usein heidän ohjaajansa nimissä? Toki mainiten, että ne nuoret tutkijat ovat myös asiaan osallistuneet, mutta kunnia ja ideat ovat ohjaajan :-). Kuuluuko tuokin tieteen etiikkaan?

Olen ollut yli 20 vuotta töissä yliopistolla, enkä ole koskaan kuullut, että meillä olisi tapahtunut tuollaista.

Toki artikkelissa usein on kirjoittajina sekä nuori tutkija että ohjaaja, koska myös ohjaaja on osallistutunut artikkelin tekemiseen.

20

t. Töissä yliopistolla 10 vuotta

mutta varas ei ollut oma ohjaaja. Olen nuori tutkija.

No kyllä se lapsi meni ääneen sanomaan

en ole maininnut asiaa gradussani lainkaan eli onko nyt tullut plagioitua?

Kuka tahansa voi tehdä tutkimuksen tietystä aiheesta, esim. "Jäätikkö". Mutta jos olet kuullut esim. joltakin, että "Jäätikkö on liukas" ja teet tästä artikkelin, jonka keskeinen johtopäätös on "jäätikkö on liukas", niin silloin syyllistyt ideavarkauteen.

jopa oletettavan tutkimustuloksen, joten graduni pitää hylätä.

Jonka sinä sitten (toivottavasti) tutkimuksellasi vahvistit. Hypoteesi ei ole sama kuin tutkimustulos. Kävitkö ollenkaan seminaaria, kun nämä käsitteet ovat sinulla kovin sekaisin?

hypoteesin ja tuloksen ero on muuten monesti aikas väljä, jos ajatellaan tietynlaisia tutkimuksia tai verrataan eksakteihin tieteisiin.

Uusia tieteellisiä ajatuksia ja ideoita syntyy jatkuvasti vanhojen päälle. Tieteen etiikkaan kuuluu, että uusia ideoita ei esitetä omina jos ne eivät sellaisia ole. Ja vanhoihin pohjalla käytettyihin ideoihin viitataan asianmukaisesti.

Plagioinista toista voitaisiin syyttää, jos työnne ovat identtisiä, ei molempia.

Jos kopioi toisen ajatukset, mutta pukee ne omiksi sanoiksi niin se ei ole plagiointia. Tuolla määrittelyllä tutkimuksen tekeminen olisikin helppoa! Kävisi vain valistuneita pöytäkeskusteluja gurujen kanssa, lukis vähän niitten juttuja ja sit julkaisisi niistä artikkelit omina ajatuksinaan.

Artikkelissa joudut osoittamaan omaa ajattelua ja sen artikkelin tarkastajat kyllä tietävät, mitä gurut ovat sanoneet ja missä mennään sinun ajatuksiisi. Eli joudut aidosti tuomaan esille omaakin ennen kuin se artikkeli julkaistaan. Mutta noin se käytännössä menee, vaihdetaan ajatuksia, mielipiteitä, perustellaan, vedotaan eri näkökohtiin, tuodaan esille teorian heikkouksia ja tehdään siitä artikkeli.

Mutta tärkeää siinä on se, että jokaisen ajatuksen alkuperäinen esittäjä dokumentoidaan. Ei mikään tiedeyhteisö hyväksy sitä, että toisen tekemä analyysi esitetään omana. Ajatusten vaihdon tarkoitus on synnyttää omia ajatuksia, ei kopioida muiden ilman asianmukaista viittausta.

Kaikki ajatukset on jo kertaalleen ajateltu, joten kukaan ei voi esittää mitään omaa. On vain kooste aikaisemmin ajatelluista ajatuksista.

Miksi muuten nuorten tutkijoiden tieteelliset artikkelit julkaistaan hyvin usein heidän ohjaajansa nimissä? Toki mainiten, että ne nuoret tutkijat ovat myös asiaan osallistuneet, mutta kunnia ja ideat ovat ohjaajan :-). Kuuluuko tuokin tieteen etiikkaan?

Yhteisjulkaisuissa ensimmäiseksi mainittu henkilö on se, joka on ollut päävastuussa tutkimuksen tekemisestä. Sen perässä tulevan muut tutkimuksen tekoon osallistuneet henkilöt. Jos kyseessä on väitöskirjatyöhön liittyvä tutkimus, niin ohjaajan nimi laitetaan viimeiseksi. En ole onneksi koskaan itse nähnyt sellaista, että ohjaaja olisi julkaissut omissa nimissään väitöskirjatyön tekijän tutkimustuloksia. Kyllä kaikkien tutkimukseen osallistuneiden tutkijoiden nimet kuuluu yhteisartikkelissa olla. Jos ei ole, niin ei mene eettisestä tarkastelusta läpi. Ja jos itse nuorena tutkijana tulisin kohdelluksi väärin, veisin asian ehdottomasti eteenpäin. Ja samaa suosittelen kaikille muillekin.

Kerropa mitä olisin voinut tehdä todistaakseni ideavarkauden, kun oli sana sanaa vastaan tilanne ja toinen osapuoli professori? Vinkkejä otetaan vastaan... Ja toivoisin, että mietitte myös, miten tuollainen ristiriitatilanne ennen väikkäriä vaikuttaisi väikkärin läpisaannin todennäköisyyteen tulevaisuudessa, kun proffia on Suomessa kuitenkin tosi vähän. :(

Uusia tieteellisiä ajatuksia ja ideoita syntyy jatkuvasti vanhojen päälle. Tieteen etiikkaan kuuluu, että uusia ideoita ei esitetä omina jos ne eivät sellaisia ole. Ja vanhoihin pohjalla käytettyihin ideoihin viitataan asianmukaisesti.

Plagioinista toista voitaisiin syyttää, jos työnne ovat identtisiä, ei molempia.

Jos kopioi toisen ajatukset, mutta pukee ne omiksi sanoiksi niin se ei ole plagiointia. Tuolla määrittelyllä tutkimuksen tekeminen olisikin helppoa! Kävisi vain valistuneita pöytäkeskusteluja gurujen kanssa, lukis vähän niitten juttuja ja sit julkaisisi niistä artikkelit omina ajatuksinaan.

Artikkelissa joudut osoittamaan omaa ajattelua ja sen artikkelin tarkastajat kyllä tietävät, mitä gurut ovat sanoneet ja missä mennään sinun ajatuksiisi. Eli joudut aidosti tuomaan esille omaakin ennen kuin se artikkeli julkaistaan. Mutta noin se käytännössä menee, vaihdetaan ajatuksia, mielipiteitä, perustellaan, vedotaan eri näkökohtiin, tuodaan esille teorian heikkouksia ja tehdään siitä artikkeli.

Mutta tärkeää siinä on se, että jokaisen ajatuksen alkuperäinen esittäjä dokumentoidaan. Ei mikään tiedeyhteisö hyväksy sitä, että toisen tekemä analyysi esitetään omana. Ajatusten vaihdon tarkoitus on synnyttää omia ajatuksia, ei kopioida muiden ilman asianmukaista viittausta.

Kaikki ajatukset on jo kertaalleen ajateltu, joten kukaan ei voi esittää mitään omaa. On vain kooste aikaisemmin ajatelluista ajatuksista.

Miksi muuten nuorten tutkijoiden tieteelliset artikkelit julkaistaan hyvin usein heidän ohjaajansa nimissä? Toki mainiten, että ne nuoret tutkijat ovat myös asiaan osallistuneet, mutta kunnia ja ideat ovat ohjaajan :-). Kuuluuko tuokin tieteen etiikkaan?

Yhteisjulkaisuissa ensimmäiseksi mainittu henkilö on se, joka on ollut päävastuussa tutkimuksen tekemisestä. Sen perässä tulevan muut tutkimuksen tekoon osallistuneet henkilöt. Jos kyseessä on väitöskirjatyöhön liittyvä tutkimus, niin ohjaajan nimi laitetaan viimeiseksi. En ole onneksi koskaan itse nähnyt sellaista, että ohjaaja olisi julkaissut omissa nimissään väitöskirjatyön tekijän tutkimustuloksia. Kyllä kaikkien tutkimukseen osallistuneiden tutkijoiden nimet kuuluu yhteisartikkelissa olla. Jos ei ole, niin ei mene eettisestä tarkastelusta läpi. Ja jos itse nuorena tutkijana tulisin kohdelluksi väärin, veisin asian ehdottomasti eteenpäin. Ja samaa suosittelen kaikille muillekin.

Minä tein omasta ideastani artikkelin ja kirjoitin sen melkein kokonaan, mutta ensimmäisenä oli toinen henkilö. Ei se aina mene niin... Tosin tässä tapauksessa taisi olla niin että mua kyllä kusetettiin. Vittu että olen tyhmä!

Humanistisella puolella

No kyllä se lapsi meni ääneen sanomaan

en ole maininnut asiaa gradussani lainkaan eli onko nyt tullut plagioitua?

Kuka tahansa voi tehdä tutkimuksen tietystä aiheesta, esim. "Jäätikkö". Mutta jos olet kuullut esim. joltakin, että "Jäätikkö on liukas" ja teet tästä artikkelin, jonka keskeinen johtopäätös on "jäätikkö on liukas", niin silloin syyllistyt ideavarkauteen.

jopa oletettavan tutkimustuloksen, joten graduni pitää hylätä.

Jonka sinä sitten (toivottavasti) tutkimuksellasi vahvistit. Hypoteesi ei ole sama kuin tutkimustulos. Kävitkö ollenkaan seminaaria, kun nämä käsitteet ovat sinulla kovin sekaisin?

hypoteesin ja tuloksen ero on muuten monesti aikas väljä, jos ajatellaan tietynlaisia tutkimuksia tai verrataan eksakteihin tieteisiin.

Olen itsekin humanisti ja lukenut satoja humanistisen alan tutkimuksia. En ole koskaan nähnyt sellaista tutkimusta, jossa olisi ollut vaikea erottaa hypoteesiä ja tuloksia. Kyllähän ne ovat kaksi täysin eri asiaa ja jos eivät ole, niin silloin tutkimus on yksinkertaisesti paska.

ap

tuo asia työn vastaanottajalta ennen kuin alkaa tehdä yhteistyötä. Varmasti tuo käy monelle, mutta joku saattaa kieltää. Ei sitä varmaan plagiointina pidetä, mutta voidaan hylätä muista syistä, jos asiasta ei ole sovittu etukäteen.

Eihän se mitään plagiointia ole jos te molemmat olette keskenänne noin sopineet.

Sä et nyt taida tietää mitä on plagiointi?? Eihän se mitään plagiointia ole jos te molemmat olette keskenänne noin sopineet.

Ja ryhmätyössä tuskin kaksi ihmistä saa aivan samalla sekunnilla saman idean päähänsä. Eli jos siihen työssä ei mainitse, että tämän jutun keksi muuten sitten Maija ja minä oivalsin tuon jälkimmäisen, niin kyllähän silloin lukijalle annetaan kuva, että kaikki olisi kirjoittajan omia ideoita. Eli plagiointia.

toinen vaihtoehto on, että molemmat kirjoitatte työnne alkuun, että pohditte aihetta yhdessä ja haluatte esittää lopputuloksena kaksi näkökulmaa asiaan y.



Kunhan olette avoimia tuon suhteen, niin ei pitäisi tulla ongelmaa.



Varsinaisesti toisen ideoiden esittäminen ominaan on hieman eri asia, jos keskustelun perusteella ottaa työhönsä mukana jonkun toisen sanomia näkökulmia, jos etsii itse lähteet ja perustelut. Sitten taas jos ihan kirjallisesta lähteestä esittää jotain omana ideanaan, niin ollaan selkeästi plagioinnin puolella.

Tuohan on se kaikkein tavallisin tapa tehdä niin harjoituksia: yhdessä pohditaan, ideoidaan, rajataan jne. Ei siinä kysellä, saako vai ei saa noin tehdä, sillä noin jokainen järkevä ihminen tekee. Ettehän te muuta tee kuin suunnittele yhdessä!

Tuohan on se kaikkein tavallisin tapa tehdä niin harjoituksia: yhdessä pohditaan, ideoidaan, rajataan jne. Ei siinä kysellä, saako vai ei saa noin tehdä, sillä noin jokainen järkevä ihminen tekee. Ettehän te muuta tee kuin suunnittele yhdessä!

Jos joku juttu on ollut tarkoitus tehdä yksin, en usko, että proffa/lehtori/opettaja/mikäikinä ilahtuu siitä, että kaksi tyyppiä palauttaa työn identtisitä lähtökohdista ilman lupaa.

Tuohan on se kaikkein tavallisin tapa tehdä niin harjoituksia: yhdessä pohditaan, ideoidaan, rajataan jne. Ei siinä kysellä, saako vai ei saa noin tehdä, sillä noin jokainen järkevä ihminen tekee. Ettehän te muuta tee kuin suunnittele yhdessä!

jos kyseessä on ryhmätyö. Silloin työ tehdään yhdessä ja palautetaan yhtenä kappaleena jossa on kaikkien nimet. Ei niitä sillä tavalla tehdä, että jokainen palauttaa käytännössä saman tuotoksen muka omissa nimissään.

Ja jos tekee kimppagradun, niin arvioijille pitää tehdä selväksi kuka vastasi mistäkin osiosta. Koska tekijät arvioidaan erikseeen.

kun palautettiin kerran identtiset kotitehtävät. Olisi pitänyt kunkin tahollaan yksin miettiä ja tehdä, eihän siitä olisi tullut mitään jos luokan hikari olisi vastannut kerran oikein ja muut siitä sitten kopsanneet.



Opettaja ei voi tietää, onko oikeasti yhdessä pohdittu vai ei ja jos on tarkoitus tehdä yksin niin eiköhän silloin pidä tehdä yksin.

ei sovi tähän...



Tottahan toki voitte yhdessä tehdä tehtävää! Molemmat vain kirjoittavat omat työnsä ja palauttavat ne. Tietysti voitte laitokselta kysyä saatteko tehdä yhteisen työn.



Itse olen muinoin jakanut luettavat toisen opiskelijan kanssa, molemmat tekivät lukemastaan muistiinpanot, joista molemmat sitten muokkaisvat omat tekstinsä. Molempien työt hyväksyttiin, joskin itse sain paremmat arvosanan (muutin yhtä kohtaa, koska en ollut "parini" kanssa siitä samaa mieltä, ja kirjoitin muutoinkin erilaista tekstiä).



Plagioinista toista voitaisiin syyttää, jos työnne ovat identtisiä, ei molempia.

Plagioinista toista voitaisiin syyttää, jos työnne ovat identtisiä, ei molempia.

Jos kopioi toisen ajatukset, mutta pukee ne omiksi sanoiksi niin se ei ole plagiointia. Tuolla määrittelyllä tutkimuksen tekeminen olisikin helppoa! Kävisi vain valistuneita pöytäkeskusteluja gurujen kanssa, lukis vähän niitten juttuja ja sit julkaisisi niistä artikkelit omina ajatuksinaan.

Kuka puhui mitään lähteiden merkitsemisestä?



Ja kyllä, suuri osa tutkimuksesta on juuri toisten ajatusten pukemista omiksi sanoiksi, eikä sitä plagioinniksi kutsuta. Plagiointia siitä tulee silloin, kun työstä jätetään pois lähdeviitteet. Etpä ole tainnut kovinkaan montaa gradua tms. "tieteellistä" tutkimusta eläissäsi lukea. Toki plagioinniksi menisi, jos ottaisin ja lukisin (kukaan ei voi todentaa keskustelujen käyttämistä oman teorian muodostamiseen, miksi edes pitäisi?) tieteellisen tutkimuksen, muokkaisin sitä hieman (tai en lainkaan), ja pistäisin omalla nimelläni julkaistavaksi. Joka osittaisen tekstin käyttäminen olisi plagiointia, jos en niitä LÄHTEITÄ merkitsisi tekstiin ja lähdeluettoloon. Ja mitä niihin keskusteluihin ja toisilta saatuihin IDEOIHIN tulee, kohteliasta on mainita ne kiitoksissa. Mutta plagiointia ne eivät ole.

Ja kyllä, suuri osa tutkimuksesta on juuri toisten ajatusten pukemista omiksi sanoiksi, eikä sitä plagioinniksi kutsuta. Plagiointia siitä tulee silloin, kun työstä jätetään pois lähdeviitteet.

Siis jos sä teet itsenäiseksi tarkoitettua harjoitustyötä niin, että sua huomattavasti fiksumpi opiskelukaveri luettelee sulle kaikki löydöksensä aineistosta ja sä vaan sit kirjaat ne omaan työhön ilman, että mainitset kyseessä olevan sun kaverin idea niin sekö ei ole plagiointia? Siksikö, kun et lainaa kaverisi kirjoittamaa tekstiä vaan puhetta?

Mietipä nyt hetki ja palaa asiaan...

Ja kyllä, suuri osa tutkimuksesta on juuri toisten ajatusten pukemista omiksi sanoiksi, eikä sitä plagioinniksi kutsuta. Plagiointia siitä tulee silloin, kun työstä jätetään pois lähdeviitteet.

Siis jos sä teet itsenäiseksi tarkoitettua harjoitustyötä niin, että sua huomattavasti fiksumpi opiskelukaveri luettelee sulle kaikki löydöksensä aineistosta ja sä vaan sit kirjaat ne omaan työhön ilman, että mainitset kyseessä olevan sun kaverin idea niin sekö ei ole plagiointia? Siksikö, kun et lainaa kaverisi kirjoittamaa tekstiä vaan puhetta? Mietipä nyt hetki ja palaa asiaan...

Plagiointia siitä tulee vasta sitten, jos työn lukijat voivat todistaa, että se on toisen puheen mukaisesti kirjoitettu sanasta sanaan eli joku on sen ensin esittänyt ja sitten vielä samanlaisena sanasta sanaan sanellut.