Mäpäs tunnenkin sun lapsesi ja sun lapsesi tuntee mut.

Saatan ekaluokkalaistani koulumatkoilla ja muuten vieraita ihmisiä varomaan opetetut lapset suhtautuvat minuun kuin tuttuun. Tuttuhan minä jo olenkin.



Aina on jotain kysyttävää ja juteltavaa. Ei ihme, kun lapset hakevat minusta turvaa, niin tutustuuhan siinä.



Mennään monesti yhdessä liikennevaloista yli, kun ne pelottaa. Tyhjään kotiin palaavat lapset juttelevat myös siitä, mitä aikovat tehdä ja miten odottavat vanhempiaan kotiin. Yrittävät olla rohkeita pienet. Tunnen myös vanhempia koululaisia ja heilläkin on juteltavaa.



Ihanaahan tämä on kun olen saavuttanut hyvän maineen koululaisten keskuudessa turvallisena aikuisena. Eikä se haittaa ekaluokkalaistanikaan yhtään, että äiti on kiva.