Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa käydä lapsen kanssa mummolassa, jossa kielletään, kielletään, KIELLETÄÄN!!
23.11.2011 |
En anna lapsen, taaperon, tuhota paikkoja, nostan pois jos meinaa rikkoa jotain tai vetää tavaroita alas kaapista. Kiinnitän huomiota muualle ja toimii kohtuullisen hyvin. Mutta mummolassa on aivan tauoton kieltäminen päällä. EEEiii mene sinne, EEEiii ota sitä, EEEiii sinne, EEEiii tänne. Wtf?? Oikeasti, miten kukaan itsekin joskus lapsia saanut voi kuvitella, että vajaa 2 v. istuu vain ja ainoastaan paikoillaan lelu kädessä eikä tutustu "uuteen" paikkaan?? Grrrh. Lapsi on ihan ihmeissään kun aina pysäytetään vaikkei olisi mitään tuhoamassa. Ja mä kiehun. Joskus kysyn, että miksi tuohon ei saa koskea, mutta en saa vastausta. EEEii ota. Voi vitalis oikeesti. Ja kun syödään, lapsen syömistä kytätään koko ajan. Syö reippaasti syö. Pureskele nätisti. SE SYÖ KOKO AJAN JUMALAUTA!!! Onko muilla tällaista ja miten te kestätte / miten olette ratkaisseet asian? Mä koen, etten voi toisten kodissa sanoa että kylläpäs saa mennä katsomaan jotain lipaston nuppia, ja myös ruokailutilanteet ovat vaikeita kun syön toisten tekemiä pöperöitä, ei oikein voi alkaa siinä keuhkoamaan mitään.
Meillä yrittävät kieltoja koko ajan, mutta kotonani sanon, että itse asiassa XX saa tehdä noin. Lopettavat silloin sen asian kieltämisen, kunnes tulee jokin seuraava asia, mitä lapsi tekee ja kuin refleksinä taas kielletään.
Jessus se on ärsyttävää. Muita?
Kommentit (93)
Kumma kun useammin ei tule käytyä... mun mielestä toi ei ole mitään normaalia reagointia, oikeasti se on ihan jatkuvaa se EEEEIi ota. Joskus voisi vaikka näyttää mitä lapsi VOI tehdä. On tätä hauskuutta vielä luvassa, kun pikkusisarus on tulossa huoh...
kestää sen vuoden verran enää, sitten osaavat jo puhua lapselle muutenkin kuin EI. Se on vain lapsellesi hyväksi, että oppii ettei kaikissa paikoissa ole samat säännöt kuin kotona. Anna siis mummulassa Eijitellä ja mene itse vaikka kävelylle jos tuntuu, että nuppi leviää.
Noi on niin pieniä asioita, jotka tuntuu niin isoilta, kun se lapsi on pieni. Parin vuoden päästä jo naureskelet koko asialle jos edes muistat koko hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanovat ei sitä ei tätä, niin voit rauhoittaa että seuraat ja vahdit, ettei mitään satu. Ja ruoan tuputtaminen on ihan tyypillistä isovanhemmille. Yritä hankkia lehmän hermot. Kyllä se ajan mittaan helpottaa.
Lapsi ei opi turhista EI huuteluista mitään.
Ihan älytöntä jos lapsi ei saa edes ovenkahvaa ihmetellä ja koskea.
Minä pitäisin puhuttelun mummolle/papalle ja jos ei mene perille jäisi kyläilyt toistaiseksi kyläilemättä.
Jokaisella tietysti omassa kodissaan omat säännöt, mut mä en alistaisi lastani moiselle mielivallalle.
Varsinkana kun tuon ikäinen ei edes voi ymmärtää, että aikuinen voi olla mielenvikainen.
"toi" ja "noi" ? Käyttäkää hyvät ihmiset oikeita muotoja tyyliin tuo ja nuo. Kuulostaa hirveältä ja luettuna näyttää vielä pahemmalta.
Lapset ovat nyt 6- ja 8-vuotiaat ja meno senkuin yltyy.
Isovanhemmat hermostuu mm. kaikista lasten äänistä. Siitä kun lapset nauravat. Siitä kun lapsi laittaa lelut leikin jälkeen nopeasti lelulaatikkoon ja siitä kuuluu ääni. Viimeksi tulivat ihan näyttämään kuinka lelut täytyy asetella sinne laatikkoon nätisti yksi kerrallaan.
Ruokailut ovat tympeitä. Silloinkin lapsia kytätään ja komennetaan taukoamatta. "Juo välillä maitoa" "Haukkaa nyt leivästä" "Ei noin suurta annosta"... Lapset osaavat syödä ihan korrektisti. En muutenkaan ymmärrä miksi ei saisi syödä haluamassaan järjestyksessä vaan leivästä pitäisi haukata sillä sekunnilla kun mummo määrää.
Sitten jos satutaan samaan aikaan jollekin sukulaisvierailulle, komennetaan minua. "Kiellä nyt noita lapsia" ihan riippumatta siitä kuinka rauhassa leikkivät. Minulle sitten jälkeen päin sanoo, että "pitää kieltää lapsia että isäntäväki huomaisi eikä ajattele että ovat kurittomia". Voihan V sanon minä. Minulla on kaksi rauhallista lasta. En todellakaan ala heitä turhan takia kieltämään, pelkästään miellyttääkseni jotakin sukulaista.
Ahdistavinta se jatkuva kieltäminen on varmasti omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen takia. Minun piti olla aina hajuton, mauton ja näkymätön. Äitini määräsi jopa mielipiteeni, ja sen mitkä tunteet ovat sallittuja missäkin tilanteissa.
Olen ottanut reippaasti etäisyyttä äitiini jo opiskeluaikoina, mutta kokonaan en ole raaskinut katkaista välejä. Joskus käyn kylässä velvollisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuosta syystä. No esikoiseni vuoksi jo voisi käydä mutta kun pienempi on 2v niin ei mennä vielä pariin vuoteen :)
vaan parempi on esim. estaa 1v:n kavely paikkaan jossa ei saa olla (menee vaikka itse seisomaan eteen, lapsi vaihtaa reittia ihan itsestaan). Tai kiinnittaa lapsen huomio muualle. Lapsen tehtava on tutustua maailmaan ja sen han tekeee tutkimalla paikkoja, koskemalla ja maistelemalla vaikka niita lipaston vetimia.
Pienella lapsella on muutenkin niin paljon asioita joita joutuu kieltamaan (ei saa juosta tielle, ei saa koskea kuumaan hellaan jne) etta kannattaisi vahentaa turhia kieltoja.
Taitaa olla joku menneen sukupolven juttu. Oon kylla itsekin tormannyt tahan ajatteluun etta "nyt kun kiellan aanekkaasti ja pontevasti niin muut nakee etta olen hyva
aiti/isa/mummi/ukki.
VArmaan heraa myos omat lapsuuden jutut, jos on kokenut jotain tollasta niin se arsyttaa entista enemman oman lapsen kohdalla.
Ehdotan etta otat asian puheeksi isovanhempien kanssa. Tee se silloin kun tilanne EI ole paalla, eli vaikka teilla, kun on hyva hetki. Silloin on parempi mahdollisuus etta sana menee perille. Ehka isovanhemmat ei tajua tekevansa sita! Yhdessaolo on kivempaa kaikille ilman turhia kieltoja.
kestää sen vuoden verran enää, sitten osaavat jo puhua lapselle muutenkin kuin EI. Se on vain lapsellesi hyväksi, että oppii ettei kaikissa paikoissa ole samat säännöt kuin kotona. Anna siis mummulassa Eijitellä ja mene itse vaikka kävelylle jos tuntuu, että nuppi leviää.
Noi on niin pieniä asioita, jotka tuntuu niin isoilta, kun se lapsi on pieni. Parin vuoden päästä jo naureskelet koko asialle jos edes muistat koko hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan ukin kanssa paatetty etta toimitaan sissijoukkoina kun vanhemmat 'kasvattavat' lapsiaan. Kaiken pitaa olla niin kamalan kasvattavaa ja edistavaa. Etsitaan suurin kuralammikko mita loytyy ja ryvetaan siina kaikki.
t. mummo
Me ollaan ukin kanssa paatetty etta toimitaan sissijoukkoina kun vanhemmat 'kasvattavat' lapsiaan. Kaiken pitaa olla niin kamalan kasvattavaa ja edistavaa. Etsitaan suurin kuralammikko mita loytyy ja ryvetaan siina kaikki. t. mummo
Vaihtoehdotko ovat kieltää lapselta kaikki muu kuin hengittäminen tai mennä rypemään suureen kuralammikkoon =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan ukin kanssa paatetty etta toimitaan sissijoukkoina kun vanhemmat 'kasvattavat' lapsiaan. Kaiken pitaa olla niin kamalan kasvattavaa ja edistavaa. Etsitaan suurin kuralammikko mita loytyy ja ryvetaan siina kaikki. t. mummo
Vaihtoehdotko ovat kieltää lapselta kaikki muu kuin hengittäminen tai mennä rypemään suureen kuralammikkoon =D
Meillä (oli) hyvin samanlaista, erityisesti vaarin taholta..Pahinta kun lapsi alkoi enemmän itse meneen ja tutkiin ja 1,5 v eteenpäin pahimmillaan. Tuntuu, että ei saisi koskea mihinkään muuhun, kuin erikseen otettuun Lelulaatikkoon, jossa muutamia duploja, pari pehmolelua, pari nukkea, siivilä (siivilää ei siis saa keittiöstä antaa leikkeihin vaan se pitää olla se Lelulaatikossa oleva, toisaalta ymmärrän että joku voi olla sitä mieltä että lapsen pitää oppia ettei mitään saa noin vain jos se ei ole leikkipaikasta otettu, vaikka ois tyyliin vaan desimitta ja kunnioitan tätä)..Eihän tommonen rajoitettu pikkusälä kiinnosta pitkään lasta, saati vanhempaa, ei ainakaan meidän uteliaita lapsia.
Mihinkään ei saanut koskea, ei purkkiin jossa oli kyniä, ei tyhjään purkiin, ei tukevaan särkymättömään kynttilänjalkaan, ei kurotella hyllylle...Mutta mitään ei kuitenkaan poiskaan siirretty. Ymmärrän, että tämmönen periaate joillain on, että ei siirrellä mutta helkkarin raskasta se on olla kylässä kun KOKOAJAN saa vahtia, semminkin kun vaarin tapa ihan pientäkin oli komentaa aika tervästi ja korottaa ääntä, tyyliin koiralle kuin sanoin "Ei". Niin lapsi sitä pelästyi jossain välissä ja alkoi hieman pelkäämään vaaria - sitä enemmän loikin hänen perässään ja vahdin, kun halusin olla "puskurina" ettei nyt pelko lisäänny ja ettei tulisi niitä tilanteita, että vaari älähtää ->lapsi pelästyy. Oikeasti, vuosien 2-3 välillä lapsi joskus sanoi, että "vaari on pelottava", muuten ihana ihminen kyllä. Jotenkin vaan tarkka ja vähän kadoksissa se ikätasoinen juttelu..
Samoin just tuo ruokapöydässä olo, lapsi söi tosi hienosti ihan itse joku alle 2-veenä, jotain siinä sitten tippui ruokalappuun niin vaari, sinänsä nyt kohtuu hellällä äänellä, sanoo että "ei saa sotkea" !!! Hienosti söi. Tai kun oli pukenut itse, ja sukkahousut oli jääneet jotenkin silleen roikkuun ettei olleet vielä kunnolla ne kärkiosat jalassa, niin eka kommentti on että "mites sinä nyt olet pukenut", pienelle joka hienosti oli pukenut itse. Viime kesänä laps kasteli kukkia, sitten alkoi kastella tien asfalttia, ja sitä sitten kieltämään, ehkä siksi kun eihän kastelukannulla KUULU kastella tietä.
Vähän helpottanut kun lapsi kasvanut (4-v), toki nyt vilkas lapsi edelleen aiheuttaa mahd kieltoja, osan ymmärrän kun harvoin kun nähdään niin vaarit voi olla epävarmoja mitä lapsi SAA ja OSAA tehdä. Sit alkaa lapsi tajuta vähän myös eroja, vaarin autolla ei saa istua etupenkillä ja "ajaa", kotona saa ja papalla saa. Vaarilla ja mummolla ei saa koskea kaukosäätimeen, kotona ja papalla saa. Pienempiä serkkuja on, enkä tiiä onko heillä ollut tämmöstä, yhdellä ei, hän enempi ihastui vaariin ihan pienenä vs mummo, mietin että johtuiko siitä että oli hiljaisempi tyttö, vaari ei joutunut kieltämään vaan lapsi "tyytyi" nätisti leikkimään vieressä istuen pehmoleluilla, eikä lähtenyt tutkimaan muuta...On vaari myös ehkä lientynyt hieman, tää meidän 4-v oli lastenlapsista esikoinen, piti kai siinä harjoitella ja muistella miten lasten kanssa ollaankaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten kuin luin että myös toiset isovanhemmat kieltävät "turhaan", aloin miettiä että entä jos tosiaan sallit enemmän kuin muut ja olet ns. "vapaa kasvattaja"? Vai onko sulla vaan osunut kahdet oudot isovanhemmat samaan perhepiiriin? Ja sinä, miehesi ja lapsenne olette vielä niiden jälkeläisiä...
Lapseni ovat nyt 6 ja 4, ja me käymme mummolassa pari tuntia kerrallaan, ehkä 3-4 kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun äitini on ilmeisesti jokin oman aikakautensa tuote (eli jokseenkin traumatisoitunut :D).
On kyllä ihan mukava mummi, välittää lapsistani. Ei kuitenkaan juuri halaile ym. Tämä ok, ei se ole kaikille luontevaa.
Inhottavaa on juuri tuo KAIKEN kieltäminen. Kun mennään mummolaan, lasten (6v, 3v ja 1v) pitäisi ihan oikeasti istua hiljaa sohvalla tikkusuorana koko vierailun ajan, että mummo ei naputtaisi jostakin (tätä ei tietenkään ole koskaan oikeasti tapahtunut). Lasten äänet, liikkuminen, ihan kaikki rasittaa mummoa! Jopa 1-vuotiaan itku saa mummon välillä ärähtämään vauvalle tosi rumasti :(
Ei kuulemma saisi ottaa syliin, lellin sitä kun otan syliin jne...lapset eivät vain saisi näkyä eivätkä kuulua millään tavalla.
Usein tulee lähdettyä tosi pahalla mielellä sieltä, ja vaikka en mikään herkkis olekaan, niin itku on ollut silmässä välillä. Kun mietin, miltä lapsista tuntuu :(
isovanhemmista jotka ovat negatiivisia. Emme käy lasten kanssa miehen vanhempien luona, koska ovat epämiellyttäviä lapsille. Jokainen saa valita seuransa, sukulaisia ei ole pakko sietää. Omat isoäitini olivat kuin yö ja päivä, sitä ikävää mummia en ole koskaan ikävöinyt. Kivaa mummia ikävöin ja ajattelen hyvin usein, ja hänenkin kuolemasta on 40 vuotta.
Se kyllä varmaan johtuu kasvatustaitojen puutteesta. Ei vaan ole mitään muuta keinoa kuin sanoa ei.
Voisiko tehdä niin, että kutsutte ne isovanhemmat teille. Voi varmaan ihan sanoakin, että teille on helpompaa kun ei tarvitse koko ajan kieltää kun lapsi osaa kotonansa olla.
Ja totta tuokin, tuolla tavalla lapset alkavat helposti pelkäämään isovanhempiaan.
Siis sohvalla nätisti istumista... Mitä muuta ne nyt osaa??
Ja toisaalta, ei lapsi mene rikki muutamasta Ei:stä muutaman kerran vuodessa. Et kuulosta ap ite siltä että kovasti kieltäisit mitään.
Siis sohvalla nätisti istumista... Mitä muuta ne nyt osaa??
Ja toisaalta, ei lapsi mene rikki muutamasta Ei:stä muutaman kerran vuodessa. Et kuulosta ap ite siltä että kovasti kieltäisit mitään.
mutta pakko kommentoida, että minä pidän lapsilleni varsin tiukkaa kuria, ja silti mummo keksii valittamista. Esim. vauvan kakkaaminen aiheuttaa reaktion "taasko sillä on kakat housussa" -ja sävy on se, että lapsi kiusallaan paskoo housuun (1-v).
Minä kiellän juoksemisen, jopa nopean kävelyn, äänen korottamisen, kaikkiin tavaroihin koskemisen, kaappeihin katsomisen ja aivan kaiken. JA SILTI!!!!
Jos mummo on päättänyt, että nyt on aamupala, ja seuraava ateria syödään iltaseitsemältä, on hänestä äärimmäisen rasittavaa kun lapset kitisee nälkää välillä :O
Onko sinusta kohtuullista??
Tytär 4v piirsi omenan ja väritti sen siniseksi, siiheh mieheni äiti: ei ole sinisiä omenoita, on keltaisia ja punaisia ja vihreitä mutta omena ei voi olla sininen.
Mummo ja vaari ovat jatkuvalla syötöllä kieltämässä ja ohjaamassa poika 6v ja tyttö 4v. Ei saa ottaa sitä, ei saa mennä sinne, ei saa, ei saa, ei saa, ei saa
Emme näe heitä paljoakaan koska on niin rasittavaa kuunnella jatkuvaa kieltämistä.
Minun vanhempien luona lapset käyvät mielellään.
Ääntä lapsisat ei saisi kuulua lainkaan kun olemme mieheni vanhempien luona. Pikkuinenkaan pihahdus ja heti ollaan hyssyttelemässä.
Olen ratkaissut sen niin että emme juurikaan vieraile mieheni vanhempien luona.
Se tuntuu olevan heidänkin mielestään hyvä ratkaisu niin saavatpahan olla rauhassa.
Eikä lapset kaipaa heitä koska lapsetkin sanovat että on kurjaa kun ne aina huutaa ja komentaa.
kestää sen vuoden verran enää, sitten osaavat jo puhua lapselle muutenkin kuin EI. Se on vain lapsellesi hyväksi, että oppii ettei kaikissa paikoissa ole samat säännöt kuin kotona. Anna siis mummulassa Eijitellä ja mene itse vaikka kävelylle jos tuntuu, että nuppi leviää.
Noi on niin pieniä asioita, jotka tuntuu niin isoilta, kun se lapsi on pieni. Parin vuoden päästä jo naureskelet koko asialle jos edes muistat koko hommaa.