Lue keskustelun säännöt.
Vanheneminen ahdistaa. Ja kaiken väjäämätön loppu.
05.10.2011 |
Oma vanhenminen ei ihan niin paljon mutta äidin vanheneminen sen sijaan enemmän. On raskasta katsoa toista kun vuosi vuodelta painuu enemmän kumaraan ja ikää alkaa kertyä. Surettaa ja säälittää. Tuo se on mullakin edessä. Miten ihmeessä jaksaa elää täyspäisenä ja iloisena kun tietää jokaisen päivän vievän lähemmäs loppua?
Kommentit (21)
eli elä tässä hetkessä, älä eilisessä äläkä huomisessa. Vaan elä juuri tätä hetkeä. Sitten mikään ei pelota eikä ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei usko jonkinlaiseen kuolemanjalkeiseen elamaan siis. Voi olla etta hetkessa elaminen on kulunut fraasi, mutta toisaalta se on ainoa mika meille sitten jaa. Joskus se on helpompaa, toisinaan taas vaikeampaa. Mietin joskus mielenterveyspotilaiden kanssa tyoskentelevaa tuttuani, joka kertoi etta monet ihmiset yrittavat itsemurhaa (ja osa tietysti myos onnistuu siina) koska heilla on niin voimakas kuolemanpelko. Tuo on kai sitten se toinen aaripaa.
Sen kautta voi löytyä elämän merkitys ja arvostus, kun näkee että se on ainutkertainen ja lyhyt. Toiset varmaan kokevat uskoontulon tuollaisen pohdinnan myötä. Tai löytävät jonkin muun tyydyttävän elämäntavan, esim. vapaaehtoistyön tai mielenkiintoisen ammatin tai uskaltavat muuttaa elämänsä omien arvojensa mukaiseksi. Liian usein me ajelehdimme virran mukana emmekä uskalla kohdata elämän rajallisuuden asettamaa haastetta ja omaa pienuuttamme aikakausien ja avaruuden keskellä.
Minusta kyllä tuntuu ihan päin vastaiselle. Miten tässä voi mitään elää kun huoli painaa sydänalaa.
Mutta jos kipu vie yöunet niin sitten ei ole enää kivaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei noista fraaseista ole tosielässä auttajiksi
eli elä tässä hetkessä, älä eilisessä äläkä huomisessa. Vaan elä juuri tätä hetkeä. Sitten mikään ei pelota eikä ahdista.
Ei kannata turhaan murehtia tulevaa vaan tarttua ongelmiin sillä hetkellä kun niitä tulee. Ei kannata siis maalata piruja seinille ja murehtia jotain jonka mielikuvituksesi tuottaa vaan elää tässä hetkessä.
Minulla on ihan samanlainen ahdistus. Mistä löytää ilon tässä elämässä, joka vie kohti kuolemaa koko ajan? Vanhemmat vanhenevat silmissä jne. En jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhenemiselle ja mahdolliselle viisastumiselle ei anneta mitään arvoa.
on vähintäänkin inhimillistä, että suret äidistäsi luopumista, kun näet hänen heikkenevän.
Itse olen luopunut molemmista vanhemmistani, ja monessa monessa kohtaa vieläkin on äidin ja isän ikävä. Miten ihana, että he olisivat vielä vahvoina, neuvokkaina ja rakastavina vierelläni!
Kerro äidillesi, miten tärkeä ja rakas hän on. Sitten ei ainakaan se asia jää vaivaamaan, jos sattuu että yhteinen aika loppuu nopeammin kuin luulitkaan. Olisiko siinä mitään itua, että pyytäisit äitiäsi kertomaan miltä hänen elämänsä nyt tuntuu? Tai elämä ylipäänsään? Kuulisit hänen elämäntarinansa ja sen, mikä hänelle on ollut väkevää ja hyvää elämää ja mikä taas vaikeaa. Miten vuosien karttuminen on auttanut ja opettanut häntä? Saattaahan olla, että vastoin luuloasi äitisi kokee elämänsä nyt täyteläisempänä kuin vaikka parikymppisenä.
Voi olla, että keskustelu äitisi kanssa hänen elämänhistoriastaan saa sinutkin elämään täysillä tätä hetkeä, kuten joku tuota Carpe diem- lausahdusta jo suosittelikin.
Elämä ei ole vain kauniiden, terveiden ja nuorten. Elämä voi ihan oikeasti olla merkityksellistä, syvää ja hyvää vaikka miten sairaana ja raihnaana. Toisaalta moni voimiensa tunnossa ei kykene nauttimaan elämästään.
Lämpimin terveisin
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
'Vantaan seurakunnat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulis sota sanoo mun vaarini, saisitte oikeita huolia mietittäväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hankkikaa elämä!
Vanhenevia sukulaisiamme?
Just joo. Meijun sanoin, luopumisen tuska kuuluu elämään ja se juuri on sitä sinunkin ehdottamaasi ELÄMÄÄ.
Meijun vastaus oli lohdullinen. Toki "hanki elämä" ja aktiviteettia karkoittaa ajatukset pois ahdistavista asioista, mutta kai nekin ihmisen joskus on kohdattava. Oma kuolema, vanheneminen ja muiden myös. Voi sen ajatuksen ääneen sanoa. Ymmärrän täysin mitä ap ajaa takaa. Tosin taidan olla melankolinen luonne ja altis ajattelemaan liikaa. Pitäisi mennä ja pohtia, mitä hulluilta päiviltä ostaa esim. Se veisi ajatukset pois tuskasta varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luottamusta elämään voi pyytää yläkerran Herralta, jos omat voimat eivät riitä.
jos elämäsi on tasaista hyvinvointia, et tarvitse silloin mitään. Huoli on hälytysmerkki jostain, se voi olla kehotus kääntymään itseen päin hieman pintaa syvemmälle. Siten se voi olla vaikkapa tuo 'portti' josta joku mainitsi. Pahoinvointi on usein hälytysmerkki jostain.
Jotkut painuvat apteekkiin nappiostoksille, osa ottaa haasteen vastaan ja syventyy omaan itseensä ja elämäänsä paremmin.
Minusta kyllä tuntuu ihan päin vastaiselle. Miten tässä voi mitään elää kun huoli painaa sydänalaa.
joista tuntuu että ei saa puhua julkisesti.
Tuntuu ettei saa sanoa, että vanheneminen on ikävää ja että tuntuu rumalta ja väsyneeltä. Että on ikävää että tulee ryppyjä ja on ikävää katsoa itseään valokuvista kun niistä vasta huomaa sen konkreettisesti.
Jos noin sanoo, niin vastaus on aina, ettei saa olla pinnallinen ja elämä on muutakin kuin ulkonäkö. No tottakai se on muutakin, ja ei ulkonäkö ole tärkein asia lähellekään, mutta kai sitä sa olla edes surullinen siitä?? Miks pitää vaan esittää että on ihanaa vanheta ja viisastua.
Paskanmarjat. Muisti ja kunto huononee ja väsyttää. Se viisaus tuntuu olevan keksitty juttu, jotta olisi jotain millä vanhemmiten päteä.
En ole siis masentunut, mutta tämä viesti oli pieni purnaus siitä ettei vanhemnemisen ikävistä puolista "saa" puhua julkisesti.
voi vanhentua kärsimättä, usko pois. Siihen pitää vain nähdä hieman vaivaa.
joista tuntuu että ei saa puhua julkisesti.
Tuntuu ettei saa sanoa, että vanheneminen on ikävää ja että tuntuu rumalta ja väsyneeltä. Että on ikävää että tulee ryppyjä ja on ikävää katsoa itseään valokuvista kun niistä vasta huomaa sen konkreettisesti.
Jos noin sanoo, niin vastaus on aina, ettei saa olla pinnallinen ja elämä on muutakin kuin ulkonäkö. No tottakai se on muutakin, ja ei ulkonäkö ole tärkein asia lähellekään, mutta kai sitä sa olla edes surullinen siitä?? Miks pitää vaan esittää että on ihanaa vanheta ja viisastua.
Paskanmarjat. Muisti ja kunto huononee ja väsyttää. Se viisaus tuntuu olevan keksitty juttu, jotta olisi jotain millä vanhemmiten päteä.En ole siis masentunut, mutta tämä viesti oli pieni purnaus siitä ettei vanhemnemisen ikävistä puolista "saa" puhua julkisesti.
joista tuntuu että ei saa puhua julkisesti.
Tuntuu ettei saa sanoa, että vanheneminen on ikävää ja että tuntuu rumalta ja väsyneeltä. Että on ikävää että tulee ryppyjä ja on ikävää katsoa itseään valokuvista kun niistä vasta huomaa sen konkreettisesti.
Jos noin sanoo, niin vastaus on aina, ettei saa olla pinnallinen ja elämä on muutakin kuin ulkonäkö. No tottakai se on muutakin, ja ei ulkonäkö ole tärkein asia lähellekään, mutta kai sitä sa olla edes surullinen siitä?? Miks pitää vaan esittää että on ihanaa vanheta ja viisastua.
Paskanmarjat. Muisti ja kunto huononee ja väsyttää. Se viisaus tuntuu olevan keksitty juttu, jotta olisi jotain millä vanhemmiten päteä.En ole siis masentunut, mutta tämä viesti oli pieni purnaus siitä ettei vanhemnemisen ikävistä puolista "saa" puhua julkisesti.
joista tuntuu että ei saa puhua julkisesti.
Tuntuu ettei saa sanoa, että vanheneminen on ikävää ja että tuntuu rumalta ja väsyneeltä. Että on ikävää että tulee ryppyjä ja on ikävää katsoa itseään valokuvista kun niistä vasta huomaa sen konkreettisesti.
Jos noin sanoo, niin vastaus on aina, ettei saa olla pinnallinen ja elämä on muutakin kuin ulkonäkö. No tottakai se on muutakin, ja ei ulkonäkö ole tärkein asia lähellekään, mutta kai sitä sa olla edes surullinen siitä?? Miks pitää vaan esittää että on ihanaa vanheta ja viisastua.
Paskanmarjat. Muisti ja kunto huononee ja väsyttää. Se viisaus tuntuu olevan keksitty juttu, jotta olisi jotain millä vanhemmiten päteä.En ole siis masentunut, mutta tämä viesti oli pieni purnaus siitä ettei vanhemnemisen ikävistä puolista "saa" puhua julkisesti.
eli elä tässä hetkessä, älä eilisessä äläkä huomisessa. Vaan elä juuri tätä hetkeä. Sitten mikään ei pelota eikä ahdista.