Lue keskustelun säännöt.
Vanheneminen ahdistaa. Ja kaiken väjäämätön loppu.
05.10.2011 |
Oma vanhenminen ei ihan niin paljon mutta äidin vanheneminen sen sijaan enemmän. On raskasta katsoa toista kun vuosi vuodelta painuu enemmän kumaraan ja ikää alkaa kertyä. Surettaa ja säälittää. Tuo se on mullakin edessä. Miten ihmeessä jaksaa elää täyspäisenä ja iloisena kun tietää jokaisen päivän vievän lähemmäs loppua?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyllä tuntuu, että nykyisin ihmiset just syventyvät itseensä. Aina pimppikarvojen puleeraamisesta alkaen.