Lue keskustelun säännöt.
Onko downshiftaaminen itsekästä?
22.11.2011 |
Luin tänään aika syyllistävän jutun lehdestä, jossa todettiin, että ihmisen pitää työskennellä yhteiskunnan hyväksi eikä ajatella niin, että tekee työtä vain sen verran, että tulee toimeen.
Kyllä minä ajattelen ensin itseäni ja perhettäni ja vasta sitten yhteiskuntaa ts. jos olisi varaa, niin tekisin vaikka puolta päivää, jotta olisi enemmän aikaa perheelle. Olen sitten varmaan tosi itsekäs. Arvelen kuitenkin, että 99% ajattelee ihan samalla tavalla... Voin toki olla väärässäkin.
Kommentit (61)
Jos mietitään vaikka nuorta, vastavalmistunutta lääkäriä. Hän on ollut lähes kolmekymmentä vuotta yhteiskunnan "saajapuolella" - useita vuosia kallista yliopistokoulutusta ja koko ajan laajat julkiset palvelut käytettävissä.
Hirveän lääkäripulan vuoksi vastavalmistuneetkin tienaavat yksityisellä niin mukavasti, että varsin kohtuullisen elintason voi saavuttaa alle puolella normaalista työajasta. Tälläinen trendi on nähtävissä jo nyt ja tulee vahvistumaan tulevaisuudessa.
Onko teidän mielestänne sitten oikein? Eihän tälläiseen ilmiöön olla valmistauduttu ollenkaan esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan oppilasmääriä laskettaessa.
Ei tää voi siis olla ihan oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietitään vaikka nuorta, vastavalmistunutta lääkäriä. Hän on ollut lähes kolmekymmentä vuotta yhteiskunnan "saajapuolella" - useita vuosia kallista yliopistokoulutusta ja koko ajan laajat julkiset palvelut käytettävissä.
Hirveän lääkäripulan vuoksi vastavalmistuneetkin tienaavat yksityisellä niin mukavasti, että varsin kohtuullisen elintason voi saavuttaa alle puolella normaalista työajasta. Tälläinen trendi on nähtävissä jo nyt ja tulee vahvistumaan tulevaisuudessa.
Onko teidän mielestänne sitten oikein? Eihän tälläiseen ilmiöön olla valmistauduttu ollenkaan esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan oppilasmääriä laskettaessa.
Ei tää voi siis olla ihan oikein!
Toisaalta sitten pitäisi syyllistä vielä enemmän niitä, jotka muuttavat ulkomaille käytyään ensin kaikki koulunsa Suomessa.
Sen sijaan väitän, että vastavalmistuneen lääkärin työmäärä on usein valtava, ja siihen liittyvä vastuun tuoma stressi myös.
T. pian valmistuva lääkäri, joka tuntee paljon vastavalmistuneita lääkäreitä
Jos mietitään vaikka nuorta, vastavalmistunutta lääkäriä. Hän on ollut lähes kolmekymmentä vuotta yhteiskunnan "saajapuolella" - useita vuosia kallista yliopistokoulutusta ja koko ajan laajat julkiset palvelut käytettävissä.
Hirveän lääkäripulan vuoksi vastavalmistuneetkin tienaavat yksityisellä niin mukavasti, että varsin kohtuullisen elintason voi saavuttaa alle puolella normaalista työajasta. Tälläinen trendi on nähtävissä jo nyt ja tulee vahvistumaan tulevaisuudessa.
Onko teidän mielestänne sitten oikein? Eihän tälläiseen ilmiöön olla valmistauduttu ollenkaan esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan oppilasmääriä laskettaessa.
Ei tää voi siis olla ihan oikein!
että en tietenkään tiedä miten paljon vastaava järjestely houkuttaisi vielä joskus itseänikin ja lankeaisin tuohon oman edun tavoitteluun! Tosin itse olenkin aika työkeskeinen ja koen, että ainakin tässä elämäntilanteessani työ antaa minulle enemmän kuin ottaa. Ehkä olen vain oikealla alalla!
Mutta kyllä tälleen kokonaisuutena tarkastellessa näkee selvästi, että ei yhteiskunta voi toimia niin. olisi järkevämpää alkaa downshiftaus sieltä suorittamiskeskeiseltä vapaa-ajalta.
Jos mietitään vaikka nuorta, vastavalmistunutta lääkäriä. Hän on ollut lähes kolmekymmentä vuotta yhteiskunnan "saajapuolella" - useita vuosia kallista yliopistokoulutusta ja koko ajan laajat julkiset palvelut käytettävissä.
Hirveän lääkäripulan vuoksi vastavalmistuneetkin tienaavat yksityisellä niin mukavasti, että varsin kohtuullisen elintason voi saavuttaa alle puolella normaalista työajasta. Tälläinen trendi on nähtävissä jo nyt ja tulee vahvistumaan tulevaisuudessa.
Onko teidän mielestänne sitten oikein? Eihän tälläiseen ilmiöön olla valmistauduttu ollenkaan esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan oppilasmääriä laskettaessa.
Ei tää voi siis olla ihan oikein!
hidastamisesta on monessa tapauksessa myös hyötyä yhteiskunnalle. Kun vuosikausia raataneet ihmiset ottavat aikalisän joksikin vuodeksi, säästää yhteiskunta mahdollisissa hoitokuluissa, joita olisi voinut tulla työuupumuksesta, masennuksesta ja jopa työkyvyttömyydestä, jotka kaikki ovat lisääntyneet jatkuvasti viime laman jälkeen.
Työelämä on raaistunut, joten tämä on vastareaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos pystyy elämään omilla säästöillään, niin mikäs siinä, mutta downshiftaaminen yhteiskunnan tukia, esim. päivärahoja nostaen on itsekästä. Joku tekee sen rahan nimittäin puolestasi.
Vaikka minunlaiseni intohimotyöntekijä.
josta on pulaa. Ja sekin johtuu ihan pelkästään siitä, että lääkäriliitto on kynsin ja hampain pitänyt kiinni periaatteestaan jonka mukaan lääkäreiden koulutusta ei missään nimessä saa lisätä. Sehän tarkoittaisi enemmän kilpailua työpaikoista ja paskempaa palkkaa.
Kaikilla muilla aloilla tuntuu olevan tekijöitä kortistossa, joten itse en näe syytä miksei vähiä töitä voisi jakaa tasaisemmin. Sen sijaan että yksi raataa itsensä hengiltä, voitaisiin tarjota toimeentulo - joskin pienempi - kahdelle työntekijälle. Itse olen ainakin tähän valmis.
Kapitalistit on tietenkin eri mieltä.
t. humanisti joka sympatisoi yhteiskuntatieteitä, mutta opiskeli kauppatieteitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyötyvät jotenkin talouskasvusta. Pysähtyminen on ainut oikea tie tässä tilanteessa, mutta isot herrat eivät sitä kykene tajuamaan/hyväksymään koska silloin loppuu rahavirta.
Kysymys kuuluukin, mitä sitten vaikka kaikki pysähtyisi?
Silloin palattaisiin juurillemme. Valuuttana toimisi kädentaito ja muona. Arvot muuttuisi perinteiseksi ja suurin osa meistä oppisi paljon uutta.
Mitä vikaa siinä on?
...voisi ehkä miettiä, mikä nykyajan työelämässä ja yhteiskunnassa mättää, että ihmiset kokevat tarvetta downshiftaukseen?
Jos ajattelen esim. omaa isoisääni, jolla oli pieni kolmen auton kuljetusyritys. Hän oli aina töissä. Jouluaattonakin. Mutta kun ihmettelin, eikö hän kokenut sitä raskaaksi, hän ei edes ymmärtänyt kysymystä. Miksi hän olisi kokenut raskaaksi sen, mitä rakasti tehdä eniten maailmassa? Työ oli hänestä vaan niin ihanaa, ettei hän malttanut olla sitä tekemättä! Homman raskaudesta huolimatta.
Saman palon olen nähnyt omassa isässäni. Hänkin on yrittäjä, tosin toisella alalla. Ja vain yksinkertaisesti pitää niin paljon työstään, ettei koe pitkiä päiviä ja painavaa vastuuta niin raskaana. Kun olin pieni, vietin minäkin varmaan enemmän hereilläoloaikaani firman tiloissa kuin kotona, kun äiti oli muualla töissä ja päivähoitopaikkaa ei silloin niin vaan saanut.
Mikä estää meitä nykyaikana kokemasta samaa intohimoa työtä kohtaan? Niin, että se olisi elämänsisältö, harrastus, intohimo? En usko, että vika on meissä työn tekijöissä vaan työilmapiirissä, yms.
Itse esimerkiksi olen opettaja. Kuvittelin tämän olevan kutsumusammattini - ja rakastankin opettamista. Mutta nykyajan lapset ja nuoret ovat niin mahdottomia ja tekevät työolot niin ankeiksi, että opettaminen on hankalaa. Aika menee kurinpitoon. Voin sanoa suoraan, että vihaan työtäni ja jokainen arkiaamu on raskas ja ahdistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että et ole havainnut tätä uutta tuulta.
Henkilöstöjohtajana näitä asioita katsoo vähän eri mittakaavasta. Mutta myönnän toki, että yleistin ehkä vähän liikaa.
On tärkeä, että teitä työintoisia lääkäreitä valmistuu niin tärkeään ja raskaaseen työhön!
Sen sijaan väitän, että vastavalmistuneen lääkärin työmäärä on usein valtava, ja siihen liittyvä vastuun tuoma stressi myös.
T. pian valmistuva lääkäri, joka tuntee paljon vastavalmistuneita lääkäreitä
Jos mietitään vaikka nuorta, vastavalmistunutta lääkäriä. Hän on ollut lähes kolmekymmentä vuotta yhteiskunnan "saajapuolella" - useita vuosia kallista yliopistokoulutusta ja koko ajan laajat julkiset palvelut käytettävissä.
Hirveän lääkäripulan vuoksi vastavalmistuneetkin tienaavat yksityisellä niin mukavasti, että varsin kohtuullisen elintason voi saavuttaa alle puolella normaalista työajasta. Tälläinen trendi on nähtävissä jo nyt ja tulee vahvistumaan tulevaisuudessa.
Onko teidän mielestänne sitten oikein? Eihän tälläiseen ilmiöön olla valmistauduttu ollenkaan esimerkiksi lääketieteellisen tiedekunnan oppilasmääriä laskettaessa.
Ei tää voi siis olla ihan oikein!
että tulee toimeen omillaan, mutta vähemmällä. Ja nimenomaan miettii myös menopuolta hieman eri tavalla. Tuilla eläjää on aina kutsuttu luuseriksi, downshiftaaminen on elitistinen ilmiö.
Eli jos pystyy elämään omilla säästöillään, niin mikäs siinä, mutta downshiftaaminen yhteiskunnan tukia, esim. päivärahoja nostaen on itsekästä. Joku tekee sen rahan nimittäin puolestasi.
Vaikka minunlaiseni intohimotyöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos pystyy elämään omilla säästöillään, niin mikäs siinä, mutta downshiftaaminen yhteiskunnan tukia, esim. päivärahoja nostaen on itsekästä. Joku tekee sen rahan nimittäin puolestasi.
Vaikka minunlaiseni intohimotyöntekijä.
Joo, tarkoitin nimenomaan tilannetta, että tekee vähemmän töitä, mutta tulee silti omillaan toimeen.
ap
sellainen joka on jo sen velkansa yhteiskunnalle koulutuksestaan ja päivähoidostaan maksanut, jos ei satu olemaan rikkaiden jälkeläinen.
Toisaalta aika monen elämä on valmiiksi downshiftattu, vaikka käy työssä 8h päivässä jää itselle ja perheelle aikaa, 16h vuorokaudessa, ei harrasteta mitään kummallista ja kokataan itse halpaa perusruokaa, muuhun kun ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pyhitän sen tärkeimmille ja rakkaimmille asioille, kuten perhe, niin hyvin kuin työltäni vain pystyn.
Teen työtä elääkseni, en elä työlleni, vaan perheelleni ja onnelliselle kotielämälle.
Jos tämä on itsekkyyttä niin olkoon vaan, elän sitten elämäni itsekkäästi (mutta onnellisesti).
yhteiskunnan varoilla downshiftaaminen on suomeksi loisimista.
olen avoimen itsekäs ja nautinnonhaluinen.
Veroja vältän viimeiseen saakka ja ostan toisen asunnon ulkomailta jonkun vuoden päästä.
Olkaapa hyvät ja tulkaa itse kokeilemaan minkälaista on nykyisilläkin opiskelijamäärillä opiskella "pienryhmissä" joissa on 10-12 opiskelijaa. Istua pienessä vastaanottohuoneessa ja käydä vuorotellen katsomassa sitä näppylää potilaan selässä - tai yrittää kurkkia jos jonkun selän takaa jotakin näkisi. Tai katsoa vierestä miten toimenpide tehdään, kun käytännössä ei ole mahdollisuutta kokeilla itse ohjattuna (tarkoittaen siis että myöhemmin teet saman itse ilman ohjausta). Nykyisillä resursseilla ei todellakaan voida ottaa yhtäkään opiskelijaa enempää sillä jo nyt laatu kärsii ylisuurien ryhmäkokojen takana.
Tai miettikääpä miltä tuntuu siitä potilaasta, joka seisoo puolialastomana keskellä huonetta 15 henkilön (opiskelijat + lääkäri + hoitaja(t)) ihmeteltävänä? Tai kun osastokierrolla potilaan asioita käy läpi samainen joukko opiskelijoita + vieläkin enemmän hankilökuntaa? Ja eikö tälläkin palstalla valiteta aika ajoin siitä kun opiskelijoita on avustamassa / seuraamassa synnytyksissä tai gynen vastaanotoilla?
josta on pulaa. Ja sekin johtuu ihan pelkästään siitä, että lääkäriliitto on kynsin ja hampain pitänyt kiinni periaatteestaan jonka mukaan lääkäreiden koulutusta ei missään nimessä saa lisätä. Sehän tarkoittaisi enemmän kilpailua työpaikoista ja paskempaa palkkaa.
Kaikilla muilla aloilla tuntuu olevan tekijöitä kortistossa, joten itse en näe syytä miksei vähiä töitä voisi jakaa tasaisemmin. Sen sijaan että yksi raataa itsensä hengiltä, voitaisiin tarjota toimeentulo - joskin pienempi - kahdelle työntekijälle. Itse olen ainakin tähän valmis.
Kapitalistit on tietenkin eri mieltä.
t. humanisti joka sympatisoi yhteiskuntatieteitä, mutta opiskeli kauppatieteitä
Hei te kaikki, jotka vaaditte koulutettavan lisää lääkäreitä
No kerro, miten asian voisi ratkaista? Alennetaan roimasti lääkärien palkkoja, jotta osa-aikatyö ei enää houkuttaisi?
Niin kaikki valmistuisivat ennätysajassa, painaisivat verenmaku suussa duunia, tekisivät parikymppisinä 2,5 mukeloa, kantaisivat kaikki rahansa kauppoihin ja muuten vapaa-ajalla vaan kuntoilisivat ja eläisivät täysin nuhteettomasti. Lopulta eläkeiän koittaessa tekisivät tietty välittömästi itsarin.
T: yhteiskuntatieteilijä
joku talousihminen vois olla eri mieltä...