Lue keskustelun säännöt.
Onko downshiftaaminen itsekästä?
22.11.2011 |
Luin tänään aika syyllistävän jutun lehdestä, jossa todettiin, että ihmisen pitää työskennellä yhteiskunnan hyväksi eikä ajatella niin, että tekee työtä vain sen verran, että tulee toimeen.
Kyllä minä ajattelen ensin itseäni ja perhettäni ja vasta sitten yhteiskuntaa ts. jos olisi varaa, niin tekisin vaikka puolta päivää, jotta olisi enemmän aikaa perheelle. Olen sitten varmaan tosi itsekäs. Arvelen kuitenkin, että 99% ajattelee ihan samalla tavalla... Voin toki olla väärässäkin.
Kommentit (61)
että jos olisi tahtoa, niin asiat voisi hoitaa niin, että ihmiset voisivat tehdä tuntimääräisesti vähemmän töitä, ja kaikki asiat tulisi silti hoidetuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran niitä lääkäreitä on pakko saada lisää. Ikävää vain, että nykyään on suurempi pula monista erikoislääkäreitä kuin yleislääkäreistä, ja erikoislääkärien koulutus vie vuosia... Ja ihan oikeasti, ne lääkärit joiden tiedän tekevän osa-aikatyötä (tai haaveilevan siitä) ovat joko perheellisiä naisia joilla on pieniä lapsia tai sitten jo eläkeikää lähestyviä konkareita. Olisiko parempi olla kokonaan kotona hoitovapaalla tai jättäytyä eläkkeelle?
Hei te kaikki, jotka vaaditte koulutettavan lisää lääkäreitä
No kerro, miten asian voisi ratkaista? Alennetaan roimasti lääkärien palkkoja, jotta osa-aikatyö ei enää houkuttaisi?
Palkka niin iso, ettei ole tarvetta tehdä kuin puolikasta työaikaa.
Lähtisin itse HETI opiskelemaan lääkäriksi, jos olisin hiukankin nuorempi. Ei pelota pätkääkään lääkäriopintojen tilanne, kun tietää mikä palkinto opintojen päässä seisoo.
Valelääkäriyskin on siksi houkuttava vaihtoehto, kun yli 100 000€:n vuosituloille pääsee tuosta vain.
Olkaapa hyvät ja tulkaa itse kokeilemaan minkälaista on nykyisilläkin opiskelijamäärillä opiskella "pienryhmissä" joissa on 10-12 opiskelijaa. Istua pienessä vastaanottohuoneessa ja käydä vuorotellen katsomassa sitä näppylää potilaan selässä - tai yrittää kurkkia jos jonkun selän takaa jotakin näkisi. Tai katsoa vierestä miten toimenpide tehdään, kun käytännössä ei ole mahdollisuutta kokeilla itse ohjattuna (tarkoittaen siis että myöhemmin teet saman itse ilman ohjausta). Nykyisillä resursseilla ei todellakaan voida ottaa yhtäkään opiskelijaa enempää sillä jo nyt laatu kärsii ylisuurien ryhmäkokojen takana.
Tai miettikääpä miltä tuntuu siitä potilaasta, joka seisoo puolialastomana keskellä huonetta 15 henkilön (opiskelijat + lääkäri + hoitaja(t)) ihmeteltävänä? Tai kun osastokierrolla potilaan asioita käy läpi samainen joukko opiskelijoita + vieläkin enemmän hankilökuntaa? Ja eikö tälläkin palstalla valiteta aika ajoin siitä kun opiskelijoita on avustamassa / seuraamassa synnytyksissä tai gynen vastaanotoilla?
Valtiolle tämä kuitenkin tarkoittaisi varmasti plusmiinusnolla-kuluerää, koska sitten tulevaisuudessa sairaalohin ja terveyskeskuksiin löytyisi helpommin ja halvemmalla lääkäreitä.
Olin juuri seminaarissa, joissa mm. eräs ylilääkäri kertoi tk-lääkärin työstä. Palkka vastavalmistuneelle lääkärille oli huimat 2700e / kk + lisät. Laitahan tämä puoliksi, ja laske vuosiansiot... Ja ota huomioon myös se opintovelka joka on 6 vuoden opintojen aikana karttunut. Ja se "menetetty tulo" jonka olisi tienannut matalapalkallakin tuossa ajassa.
Palkka niin iso, ettei ole tarvetta tehdä kuin puolikasta työaikaa.
Lähtisin itse HETI opiskelemaan lääkäriksi, jos olisin hiukankin nuorempi. Ei pelota pätkääkään lääkäriopintojen tilanne, kun tietää mikä palkinto opintojen päässä seisoo.
Valelääkäriyskin on siksi houkuttava vaihtoehto, kun yli 100 000€:n vuosituloille pääsee tuosta vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN todellakaan usko, että teistä kukaan tekisi yhtä ainutta valintaa elämässänne ajatellen ensisijaisesti jotain persoonatonta YHTEISKUNTAA, jolle haluaisitte maksaa takaisin jotakin velkoja opintojenne kustantamisesta jne. Tekopyhää, en voi muuta sanoa. Ja JOS näin todella on, sanoisin että samantyyppistä henkilömatskua kuin rivikansalaiset vaikka natsisaksassa.
2
Lääkäripulasta kärsivissä paikoissa lääkärin palkat eivät todellakaan ole huimat 2700 €, vaan vielä huimemmat. Lääkäreiden lisätkään eivät ole sieltä vaatimattomasta päästä. Vielä kun painottaa niitä tekemiään vuoroja iltoihin tai viikonloppuihin, ei kovin montaa päivystyskeikkaa tarvitse tehdä, että puolikas työaika riittää hyvään toimeentuloon.
Kyllä laskelmointi auttaa aika paljon - ehkä on niitäkin, jotka niin ei teee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei kukaan hingu putkimieheksi? Miksei ole downshiftaavia putkimiehiä? Koulutuskin on lyhyempi.
vaan ekologista.
Tunnen muutamia ihmisiä, jotka aina ovat eläneet sillä tavoin ja ihailen elämäntyyliänsä.
Itse en siihen kuitenkaan kykenisi, ainakaan vielä. Ehkä joskus tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkäriksi JOS minulla ei olisi perhettä ja JOS siellä syrjäseudulla olisi mahdollisuudet kokeneemman lääkärin tukeen. Muuten ei kiitos, vaikka palkka voisikin olla huima verrattuna suurten keskuksien lääkärien palkkoihin. Ja huom. jätetään pois laskuista ne erikoislääkärien palkat, joilla aina ip-lehdissä mällätään.
Lääkäripulasta kärsivissä paikoissa lääkärin palkat eivät todellakaan ole huimat 2700 €, vaan vielä huimemmat. Lääkäreiden lisätkään eivät ole sieltä vaatimattomasta päästä. Vielä kun painottaa niitä tekemiään vuoroja iltoihin tai viikonloppuihin, ei kovin montaa päivystyskeikkaa tarvitse tehdä, että puolikas työaika riittää hyvään toimeentuloon.
Kyllä laskelmointi auttaa aika paljon - ehkä on niitäkin, jotka niin ei teee.
mutta olen viimeiset 10v työskennellyt todella rankassa vuorotyössä, edennyt 30h/3vkoa työntekijästä, 111h/3vko esimieheksi, työaikani 5.30-00.15 välisenä aikana. Vaatimukset työssäni kasvaneet jatkuvasti, mitään koulutusta/työkaluja/aikaa niiden vaatimusten toteuttamiseen ei ole annettu. Koko ajan vaaditaan antamatta mitään tilalle. Palkkani ei tosiaan ole mikään päätä huimaava, brutto (peruspalkka, lisineen, hyvänä kuukautena, eli töitä iltaisin,viikonloppuisin,pyhinä) 2500€/kk. Nyt on tarjolla työ mikä on ma-pe, ihan maks. brutto 2000€/kk, illat vapaat. Niin riemusta kiljuen ottaisin tuon työn vastaan, jos vaan sen saan. Sitten saan pienen lapseni pph:lle hoitoon, päivät eivät veny pitkiksi yms. yms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on lyhennetty työpäiviä, samalla kiire työssä on lisääntynyt. Ennen töissä lorvittiin, juopoteltiin ja vietettiin aikaa. Nyt työpäivät on (ainakin periaatteessa) supistettu 8 tuntiin, mutta työmäärä on valtava.
Downsiftaus on kuitenkin vielä harvojen herkkua...
Kyllä minä ajatteln yhteiskuntaakin. Perhettä varmaan joo ensin, mutta kyllä tätä ympäröivää yhteiskuntaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistava lopetus :). Olen täysin samaa mieltä!
Riippuu miten sen vapaa-ajan käyttää. Jos vaan bilettää ja riekku ympäri kyliä niin eihän se ketään hyödytä. Jos taas sen ajan käyttää perheen ja ystävien kanssa olemiseen ja oman mielenterveytensä hoitamiseen (harrastamalla mielekästä hommaa jne) niin silloinhan se hyödyttää myös yhteiskuntaa.
Nyky-yhteiskunta on hyvin lyhytnäköistä siinä, että ei ymmärretä että ihmissuhteiden ja oman pollan hoidolle pitää olla tarpeeksi aikaa ja resursseja jotta ihminen jaksaa työelämän paineissa.
Lapsistakin kasvaisi parempia kansalaisia, jos vanhemmilla olisi aikaa ja energiaa heille.
On oikeastaan olemassa kahdenlaista downshiftausta. Toinen liittyy aikaan (keskitytään siihen mitä arvostetaan ja vähennetään esim. työaikaa) ja toinen kulutukseen (ostetaan ja kulutetaan vähemmän ja eettisemmin), monesti nämä kaksi linkittyvät kyllä vahvasti toisiinsa.
Mikä onkaan elämän tarkoitus? Ehkäpä tulla itse onnelliseksi ja tehdä samalla kanssaihmiset onnellisiksi siten, ettei näin tekemällä satuta tai loukkaa ketään?
Jos mä itse jättäydyn omasta aloitteestani pois työelämästä, elän säästöilläni ja karsin kulutustani (myyn auton pois, en osta ylimääräistä krääsää jne) ja käytän aikani tehden "oikeasti hyviä" asioita, luulen, että teen itseni, perheeni ja muut ympärilläni onnellisimmiksi kuin olemalla "jatkuvasti töissä".
Onni on eri asia eri ihmisille. Joku tahtoo ympäröidä itsensä kalliilla materialla ja tarvitseehan sitä varten tietysti tehdä palkkatyötä että saa kalliin elämäntyylinsä kustannettua. Mulle itselleni materia ei taas voisi vähempää merkitä, onni tulee ihan eri asioista. Monet nykypäivän ihmiset tulisivat toimeen niin paljon vähemmälläkin ja suunnittelemalla talousmenojaan hieman paremmin: ihmiset asuvat ihan liian suurissa asunnoissa, kuluttavat liikaa sähköä, vettä ja luonnonvaroja, ostelevat aivan turhia tavaroita....
Muutama huomio:
1) Kannattaa huomioida myös tehdyt työtunnit eikä vain tehtyjä työvuosia - sekä palkkaa, että työssäoloaikaa arvioitaessa ja muihin verrattaessa. 60-80 tuntia viikossa on ihan tavallinen työmäärä päivystävällä alalla työskentelevälle lääkärille. On aika mahdotonta vaatia, että pienten lasten vanhempien pitäisi jaksaa tuota työmäärää loputtomiin, vain koska heidät on "koulutettu kalliilla" (ei kuitenkaan sen kalliimmalla kuin muitakaan korkeakoulutettuja). Jos lääkäri tekee töitä yhtä monta vuotta kuin joku muu, tulee hän tehneeksi tuplamäärän työtunteja muihin verrattuna.
2) Toinen huomio ns. "lääkäripulasta". Minä väitän, että mitään lääkäripulaa ei ole olemassakaan. Kyse on siitä, että viimeisen 10-20 vuoden aikana lääkäreiltä on viety kaikki aputyövoima. Hoitajat eivät enää toteuta lääkäreiden määräyksiä tai avusta potilaiden hoidossa, vaan harrastavat itsenäisesti hoitotiedettä ja kirjaamista. Sihteerit eivät enäää tee paperitöitä, vaan hommien siirtyessä tietokoneelle on lääkärit laitettukin tekemään ne itse jne. Lainsäätäjät suoltavat yhä uusia ilmoitusvelvollisuuksia, lausuntotarpeita, lakisääteisiä tutkimuksia, hoitosuunnitelmia jne, jotka lisäävät työmäärää. Lääkäri ehtii tunnissa hoitaa yhä vähemmän potilaita, kun yhä suurempi osa hänen ajastaan menee hommiin, jotka voisi tehdä vähemmän koulutettukin henkilö - tai henkilö joka on koulutettu niihin hommiin (esim. konekirjoitukseen, tietokoneen käyttöön tai päivittäisissä toimissa avustamiseen).
Lopputulos on se, että lääkärit ehtivät tehdä yhä vähemmän lääkärinhommia, kun aika kuluu kaikkeen muuhun. Tästä syystä he ovat myös niissä lääkärinhommissa yhä kokemattomampia, kun kokemusta ei ehdi karttua kaikkia muita hommia tehdessä. Samaa työmäärää tekemään joudutaan palkkaamaan yhä enemmän lääkäreitä. Muut työntekijäryhmät keksivät puoliksi keinotekoisesti itselleen töitä, hoitajille kehitellään hienonkuuloisia hoitotieteellisiä tehtäviä ja työllistäviä raportointi- ja kirjaamistehtäviä - tai sitten keksitään jotain populistisia "hoitajien reseptinkirjoitusoikeuksia" vaikka lääkäri ehtisi ihan hyvin kirjoittaa ne reseptit jos hoitaja riisuisi ja pukisi potilaat.
Yhden potilaan yksinkertainekin asia raportoidaan helposti tietokoneelle 5-6 paikkaan useamman henkilön toimesta ja lisäksi kaikki työntekijät lisäävät tiedot omiin työajanseuranta- ja palkkio-ohjelmiinsa. Kun potilaan hoitamiseen menee 5 minuuttia, menee kaikkien tietojen kirjaamiseen helposti 15 minuuttia lisää, minä aikana seuraava potilas ihmettelee käytävässä hidasta toimintaa...
Mielestäni vaihtoehto ei ole lääkärikoulutuksen lisääminen. Keinoja on käytännössä kaksi:
a) Palautetaan hoitajat alkuperäiseen tehtäväänsä hoitamaan potilaita ja toteuttamaan lääkärin määräämiä hoitotoimenpiteitä
b) Koulutetaan ihan uusi työntekijäryhmä em. tehtävään, kutsutaan heitä sitten vaikka lääkärinavustajiksi. Sitten voidaan miettiä tarvitaanko itsenäistä työtä tekeviä hoitotieteilijöitä enää mihinkään.
Molemmat konstit saisivat homman toimimaan paremmin ja toisivat lisäksi säästöjä. Lääkärit osaisivat enemmän kun saisivat keskittyä lääkärin hommiin.
Mutta tämähän ei tietenkään onnistu, niin vahva on hoitotieteellinen monopoli Suomessa. Hoitajat eivät enää suostu "apulaisiksi", vaan haluavat, että hoitotiede on "yhtä hieno ja itsenäinen tiede" kuin mikä tahansa muukin tiede. Se tarkoittaa varmaan tulevaisuudessa omien hoitotieteellisten yksiköiden perustamista, joissa hoitotieteilijät työllistävät itsensä tieteellään, teorioillaan ja kirjaamisella ja lääkärit tekevät kaikki ruohonjuuritason työt sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Koska hoitajista näin tulee suurempia asiantuntijoita kuin lääkäreistä, niin lopulta heille maksetaan byrokratian pyörittämisestä enemmän kuin lääkäreille vaikkei kukaan tiedäkään mitä he tekevät ja ketä se auttaa...
yhteiskunnalle siis. Muuten nämä rattaat pysähtyy pyörimästä.
Todella harvalla on oikeasti varaa ja mahdollisuuksia tehdä vähemmän töitä, vaikka asuisikin vuokralla ja niskassa ei olisi niitä ainaisia velkoja ja laskuja ja pk-seudun hintatasoa.
Kuinka moni siivooja, lähihoitaja, koulunkäyntiavustaja, varastomies, puutarhatyöntekijä tai tehdastyöläinen voi kevyesti downshiftata ilman että perheessä on toinen elättäjä?
kai kuuluu yleensä se, että kulutusta karsitaan, ei ostella kaikenlaista hassua vain siksi, että rahaa sattuu olemaan ja on tapana ostaa. Ja juuri siksi taloustieteilijät kauhistelevat, koska talouden kannalta ainoa oikea tie on ostaa aina vain enemmän. Ympäristö kiittää downshiftaajia paljon enemmän kuin näitä kulutushysteerikkoja, joille ympäristönsuojelu on vain ns. ympäristöystävällisten tuotteiden ostamista. Ympäristönsuojelu ja talouskasvu ovat ristiriidassa keskenään. Toisaalla toitotaan ekotekojen perään, toisaalla kehoitetaan kuluttamaan talouskasvun nimissä.