Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko downshiftaaminen itsekästä?

Vierailija
22.11.2011 |

Luin tänään aika syyllistävän jutun lehdestä, jossa todettiin, että ihmisen pitää työskennellä yhteiskunnan hyväksi eikä ajatella niin, että tekee työtä vain sen verran, että tulee toimeen.



Kyllä minä ajattelen ensin itseäni ja perhettäni ja vasta sitten yhteiskuntaa ts. jos olisi varaa, niin tekisin vaikka puolta päivää, jotta olisi enemmän aikaa perheelle. Olen sitten varmaan tosi itsekäs. Arvelen kuitenkin, että 99% ajattelee ihan samalla tavalla... Voin toki olla väärässäkin.

Kommentit (61)

Vierailija
41/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En todellakaan haluaisi työskennellä kanssasi hoitajana. Et osoita minkäänlaista kunnioitusta heitä kohtaan, mutta kuitenkin selvästi odotat että he kunnioittaisivat sinua.



It's a two-way street, my dear...

Vierailija
42/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on juurikin tapa saada lisää työpaikkoja auki ja sillä tavalla yhteiskunta säästää työttömyyskorvauksista.



Eihän se tietenkään onnistu suurimmassa osassa ammateista, mutta niissä, joissa onnistuu, niin siitä vain. Tietysti asiat eivät mene ihan yksi yhteen, sillä työnantajakuluja ym. tulee isommasta henkilöstömäärästä enemmän kuin pienemmästä, mutta silti downsiftaaminen voi olla ainoa tapa saada uusia työpaikkoja aikaiseksi. Vaikka määrällisesti se ei koskisi isoa joukkoa, niin työttömyyskorvauksistakin kertyy monta vuotta maksettuna jo ihan hyvää säästöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todella harvalla on oikeasti varaa ja mahdollisuuksia tehdä vähemmän töitä, vaikka asuisikin vuokralla ja niskassa ei olisi niitä ainaisia velkoja ja laskuja ja pk-seudun hintatasoa. Kuinka moni siivooja, lähihoitaja, koulunkäyntiavustaja, varastomies, puutarhatyöntekijä tai tehdastyöläinen voi kevyesti downshiftata ilman että perheessä on toinen elättäjä?


mutta ei siitä sen enempää. Sain kurat niskaani jo tuolla toisessa ketjussa ko.aiheesta. Mutta tiedoksesi, että voi. Terkuin lähihoitaja.

Vierailija
44/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätin akateemisen hyväpalkkaisen esimiestyön, jossa olin 24h/vuorokaudessa vastuussa, vaikka kyse oli valtion virasta. Eli minun tuntejani ei edes laskettu, tein illat ja viikonloputkin hommia. Muutaman muun esimiehen jäädessä eläkkeelle, tein heidänkin työnsä. Sitten loppui halu moiseen vedätykseen. Aloin ajatella, että tähänkö mun elämä kuluu.



Sain työpaikan, jossa palkka puolet pienempi aikaisempaan. Mutta käytännössä nettopalkka vain muutaman satasen pienempi! Asuntovelkakin tuli juuri maksettua pois. Ei sitä paljosta tarvinnutkaan luopua, kiitos verotuksen progressiivisuuden. Tuntuu vaan olo siltä, että huijattiinkohan minua aiemmin, kun en tajunnut, miten vähän enemmän sainkaan liksaa kaikesta raatamisesta. Oikeasti ei saanut koskaan kiitostakaan, koska valtiolla ei ole tulospalkkioita tai muuta vastaavaa tapaa palkita.



Käykääs kokeilemassa palkkaprosentteja vero.fi-sivuilta kirjautumalla pankkitunnuksilla sieltä missä voi tilata uuden verokortin. Kokeilkaa erilaisia palkkoja, mutta älkää painako lähetä tilaus nappia lopuksi. Tuolla voi käydä testaamassa, mitä veroprosentillesi tapahtuu. Siellä on sinun muut vähennykset valmiina esitäytettynä. Kokeilkaapa!

Vierailija
45/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitkä ovat tämän hetkiset tulosi, perhetilanne, asuinseutu ja vuokrakulut? Olet siis taloutenne ainoa tienaaja?



Ilmeisesti joillakuilla on sitä taitoa elää ilmaiseksi herroiksi Helsingissä.

Vierailija
46/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työelämässä, myös meidän työpaikalla, yhä pienempi porukka tekee yhä enemmän taloudellista tulosta. Rajansa se on jaksamisellakin. Ja mitä taitavampi on työssään, sitä enemmän vaaditaan. Juuri siksi tämä on korkeasti koulutettujen tilanne. Minäkin olen pyytänyt vuodeksi kevennettyä työtä, koska en enää jaksa tätä puristusta ja vaatimusten tulvaa. Toisaalta sitä ei halua ihan työttömäksikään ruveta, kun kuitenkin olisi annettavaa yhteiskunnalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitkä ovat tämän hetkiset tulosi, perhetilanne, asuinseutu ja vuokrakulut? Olet siis taloutenne ainoa tienaaja? Ilmeisesti joillakuilla on sitä taitoa elää ilmaiseksi herroiksi Helsingissä.


kuraa tulee taas niskaan. Tuloni ovat n.2000 ja risat kuussa brutto. Mies ja kolme lasta, asun ruuhka-Suomessa, mutta en pääkaupunkiseudulla. Vuokralla en asu. Mies on ja tienaa noin puolet siitä mitä minä, tekee myös osa-aikatyötä.

Se downshiftaaminen tarkoittaa kohdallani sitä, että teen lyhennettyä työaikaa, olen kulutuskriittinen, teen paljon vapaaehtoistyötä ja yritän elää luontoa säästäen ja luonnosta nauttien. Olen paljon kotona ja annan arvoa itse tekemiselle. Olen yhteiskunnalle painajainen siinä suhteessa, että ostan hyvin vähän mitään uutta.

Vierailija
48/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

melkein 20 vuoden ajan ennen downshiftausta. Siis työtunteja keskimäärin sen verran, kuin muut eläkeikään mennessä. Siihen mennessä oli omistusasunto maksettu ihan omilla tuloilla ja kerätty vähän sukanvarteenkin.



Nykyisin teen töitä keskimäärin alle 30 tuntia viikossa. Todellista downshiftausta entiseen verrattuna! Loppujen lopuksi tulee työtuntimääräkseni kuitenkin enemmän kuin valtaosalla teistä eläkeikään mennessä.



Tällä työkokemuksella olen tuskin luettavissa enää "nuoreksi lääkäriksi". Työkokemusta on ehtinyt kertyä yli 10 paikasta sekä sairaalamaailmasta, terveyskeskuksesta, että yksityispuolelta, joten luulen tietäväni mistä kirjoitan.



t. se downshiftaava lääkäri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä, kuka kirjoitti viestin 46.

Vierailija
50/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

melkein 20 vuoden ajan ennen downshiftausta. Siis työtunteja keskimäärin sen verran, kuin muut eläkeikään mennessä. Siihen mennessä oli omistusasunto maksettu ihan omilla tuloilla ja kerätty vähän sukanvarteenkin.

Nykyisin teen töitä keskimäärin alle 30 tuntia viikossa. Todellista downshiftausta entiseen verrattuna! Loppujen lopuksi tulee työtuntimääräkseni kuitenkin enemmän kuin valtaosalla teistä eläkeikään mennessä.

Tällä työkokemuksella olen tuskin luettavissa enää "nuoreksi lääkäriksi". Työkokemusta on ehtinyt kertyä yli 10 paikasta sekä sairaalamaailmasta, terveyskeskuksesta, että yksityispuolelta, joten luulen tietäväni mistä kirjoitan.

t. se downshiftaava lääkäri


tuntimääriä nyt ei voi aina ihan oikeiksi työtunneiksi laskea. Takapäivystäjät päivystävät kotonaan ja pienillä paikkakunnilla ei kehdata herättää sitä paikalla olevaa päivystäjää, jos ei ole isompi hätä. Aika härskiä on minusta väittää, että nukutut työtunnit vastaavat muiden ammattien normaalia työpanosta. :)

Lääkärithän myös itse pitävät kynsin hampain kiinni älyttömän pitkistä päivystyskeikoista, sillä normaaliin vuorotyöhön siirtyminen laskisi merkittävästi palkkaa. Siksikään ei niin kamalasti jaksa sympatiseerata "päivystäminen on niin raskasta" -valivalia.

On toki hieno saavutus, että olet löytänyt elämääsi kadotetun tasapainon, onnittelut siitä. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri noinhan se menee, siis päin persettä.



Mutta ei hätää, kyllä hoitajat tätä tahtia tekevät itsensä tarpeettomiksi, pakkohan jonkun on jossain vaiheessa huomata, ettei hoitotieteilijöitä kukaan tarvitse mihinkään, joten miksi maksaa heille palkkaa tyhjästä. Tai jos eivät huomaa, niin itsehän hukkuvat paskaansa ;-)

Vierailija
52/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valtaosa päivystäjistä tekee kyllä työtään ihan työpaikalla, sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Omasta työurastani takapäivystysvaihetta on ollut pari vuotta ja siitäkin suuri osa yksikössä jossa jouduin yleensä kuitenkin olemaan sairaalassa yönkin vaikka olinkin takapäivystäjä.



Etupäivystäjä saattaa toki päästä kellahtamaan sännkyyn kerran tai pari yössä parhaimmillaan jopa tunniksi, pariksi. Yleensä siinä kiireen synnyttämässä adrenaliinihöyryssä ei tosin saa unen päästä kiinni. Tämän vertaaminen vapaa-aikaan (kuten mm. Suomen lainsäädäntö tekee) on minusta sama juttu kun väittäisi kaupanmyyjien vapaa-ajaksi sitä aikaa kun kaupassa ei ole asiakkaita tms.



Ja mitä tulee vuorotyöhön, niin asiassa on pari ongelmaa:



1) Jos nykyisellä lääkärimäärällä pyöritettäisiin vuorotyötä, ei se vähentäisi lääkäreiden työmäärää lainkaan, vaan suurentaisi sitä raportointiaikojen ja työmatkojen lisääntyessä. Jos lääkäri nyt tekee 70 tuntia viikossa niin, että 38 tuntia on normaalia työaikaa ja lisäksi tulee pari päivystystä, niin hän pääsee sentään joskus yli 12 tunniksi kotiin ja viikonloppuna saattaa jäädä jopa yksi kokonainen vapaapäivä.



Jos sama työtuntimäärä jaetaan vuorotöiksi, tulee viikkoon 9 työvuoroa, eli joka viikonpäivälle yksi ja kahdelle vielä toinenkin. Se tarkoittaa, että kahden työvuoron välissä olisi keskimäärin alle 11 tuntia eikä vapaapäiviä olisi lainkaan. Jos työmatkoihin menee vaikka puoli tuntia suuntaansa, niin lääkäri ehtisi olla nukkua / kotona / hoitaa asioita alle 10 tuntia työvuorojen välissä - siis keskimäärin, eikä vapaapäiviä ollenkaan! Tästä syystä lääkärit vastustavat vuorotyötä, joka itse asiassa ei edes ole realistinen vaihtoehto lainsäädännön vuoksi.



2) Vuorotyö sisältää ajatuksen siitä, että sairaalan toiminnot pyörisivät samalla tapaa koko ajan: siis poliklinikat, leikkaussalit jne. Kuitenkin tiedetään ihan faktaksi, että ihminen ei yöllä pysty likimainkaan samaan suoritustasoon kuin päivällä. Kuka haluaa ensinnäkään mennä ei-kiireelliselle vastaanotolle tai leikkaukseen keskellä yötä tai jouluna tai juhannuksena? Toisekseen kuka haluaa leikkauksensa tehtävän myöhään illalla tai yöllä väsyneen lääkärin toimesta jos sama toimenpide voidaan tehdä päivälläkin?



3) Lääkärin työ varsinkin sairaalassa on hyvin pitkälle tiimityötä. Erikoistuvat lääkärit saavat opastusta kokeneemmilta kollegoilta. Erikoislääkärit konsultoivat toisiaan vaikeista asioista. Järjestetään kokouksia, joissa mietitään vaikeiden asioiden ja tilanteiden hoitoa ym. Jos kaikki ovat vuorotyössä ja töissä eri aikaan, niin hoidon laatu huononee merkittävästi, kun tieto ei kulje eikä kukaan voi kysyä keltään mitään eikä voida järjestää kokouksia joissa kaikki olisivat yhtä aikaa läsnä.



t. se downshiftaava lääkäri

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lääkäreitä on oikeasti liian vähän. Sen näkee helpoiten siitä, että virkoja ei saada täytettyä, vaikka palkan nostaisi kuinka korkealle. Tästä löytyy juttua mm. täältä: http://www.mediuutiset.fi/medi_promojuttu/laakareiden+palkkavaihtelu+on…

Jos kymppitonnilla kuussa ei löydy hakijoita, niin työvoimaa on liian vähän.

Vierailija
54/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä ihmiset tekevät. Esimerkiksi lasten hankkiminen, lemmikin pitäminen, yksityisautoilu jne.



Minä olen nyt Downsiftaaja pari vuotta, koska minulla on siihen mahdollisuus, enkä halua olla nyt taantuman aikaan tappelemassa työpaikoilla paikastani auringossa. Freelancerina pärjää ihan hyvin ja pysyy hengissä. Katsellaan sitä "uraa" uudestaan parin vuoden kuluttua jos kiinnostavia mahdollisuuksia tulee vastaan.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitkä ovat tämän hetkiset tulosi, perhetilanne, asuinseutu ja vuokrakulut? Olet siis taloutenne ainoa tienaaja? Ilmeisesti joillakuilla on sitä taitoa elää ilmaiseksi herroiksi Helsingissä.


Mitä niillä tuloilla on merkitystä. Kysyisit pikemminkin paljonko on menoja. Siitähän downshiftaamisessa on kysymys, että käy töissä sen verran että tulee toimeen ja sillä ylijäävällä vapaa-ajalla tekee jotain itselle tärkeitä hyviä asioita, joita ei voi mitata rahassa.

Verkkaisempi elämä tuo monelle rauhaa ja onnea elämään, ja se on se pointti.

Vierailija
56/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valtaosa päivystäjistä tekee kyllä työtään ihan työpaikalla, sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Omasta työurastani takapäivystysvaihetta on ollut pari vuotta ja siitäkin suuri osa yksikössä jossa jouduin yleensä kuitenkin olemaan sairaalassa yönkin vaikka olinkin takapäivystäjä.

Etupäivystäjä saattaa toki päästä kellahtamaan sännkyyn kerran tai pari yössä parhaimmillaan jopa tunniksi, pariksi. Yleensä siinä kiireen synnyttämässä adrenaliinihöyryssä ei tosin saa unen päästä kiinni. Tämän vertaaminen vapaa-aikaan (kuten mm. Suomen lainsäädäntö tekee) on minusta sama juttu kun väittäisi kaupanmyyjien vapaa-ajaksi sitä aikaa kun kaupassa ei ole asiakkaita tms.

Ja mitä tulee vuorotyöhön, niin asiassa on pari ongelmaa:

1) Jos nykyisellä lääkärimäärällä pyöritettäisiin vuorotyötä, ei se vähentäisi lääkäreiden työmäärää lainkaan, vaan suurentaisi sitä raportointiaikojen ja työmatkojen lisääntyessä. Jos lääkäri nyt tekee 70 tuntia viikossa niin, että 38 tuntia on normaalia työaikaa ja lisäksi tulee pari päivystystä, niin hän pääsee sentään joskus yli 12 tunniksi kotiin ja viikonloppuna saattaa jäädä jopa yksi kokonainen vapaapäivä.

Jos sama työtuntimäärä jaetaan vuorotöiksi, tulee viikkoon 9 työvuoroa, eli joka viikonpäivälle yksi ja kahdelle vielä toinenkin. Se tarkoittaa, että kahden työvuoron välissä olisi keskimäärin alle 11 tuntia eikä vapaapäiviä olisi lainkaan. Jos työmatkoihin menee vaikka puoli tuntia suuntaansa, niin lääkäri ehtisi olla nukkua / kotona / hoitaa asioita alle 10 tuntia työvuorojen välissä - siis keskimäärin, eikä vapaapäiviä ollenkaan! Tästä syystä lääkärit vastustavat vuorotyötä, joka itse asiassa ei edes ole realistinen vaihtoehto lainsäädännön vuoksi.

2) Vuorotyö sisältää ajatuksen siitä, että sairaalan toiminnot pyörisivät samalla tapaa koko ajan: siis poliklinikat, leikkaussalit jne. Kuitenkin tiedetään ihan faktaksi, että ihminen ei yöllä pysty likimainkaan samaan suoritustasoon kuin päivällä. Kuka haluaa ensinnäkään mennä ei-kiireelliselle vastaanotolle tai leikkaukseen keskellä yötä tai jouluna tai juhannuksena? Toisekseen kuka haluaa leikkauksensa tehtävän myöhään illalla tai yöllä väsyneen lääkärin toimesta jos sama toimenpide voidaan tehdä päivälläkin?

3) Lääkärin työ varsinkin sairaalassa on hyvin pitkälle tiimityötä. Erikoistuvat lääkärit saavat opastusta kokeneemmilta kollegoilta. Erikoislääkärit konsultoivat toisiaan vaikeista asioista. Järjestetään kokouksia, joissa mietitään vaikeiden asioiden ja tilanteiden hoitoa ym. Jos kaikki ovat vuorotyössä ja töissä eri aikaan, niin hoidon laatu huononee merkittävästi, kun tieto ei kulje eikä kukaan voi kysyä keltään mitään eikä voida järjestää kokouksia joissa kaikki olisivat yhtä aikaa läsnä.

t. se downshiftaava lääkäri

Päivystysten muuttaminen vuorotyöksi tarkoittaa sairaalan toimintojen siirtämistä vain ympärivuorokautiseksi vain lääkärien peloissa ja propagandassa. :) Jokainen varmaan menee mieluummin potilaaksi lääkärille, joka tekee 10-tuntista yövuoroa kuin päivystyksen 23. tuntia. Mutta potilasturvallisuus esiintyy puheenvuorossasi(kin) vain silloin, kun siihen liittyy lääkärien etuuksien leikkaamisen uhka.

Vuorotyötähän juuri perustellaan sillä, että päästäisin normaalipituiseen työviikkoon. Ihana tuo propagandapuhe, jonka omituisiin väittämiin perustuvalla matematiikalla saadaan perusteltua, kuinka vuorotyö vie lääkärien vapaa-ajan kokonaan. Ja luonnollisesti nykyiset päivystykset sallivat virka-aikoina pidettävät kokoukset, mutta vuorotyöjärjestelmä romuttaisi tämän kaiken. ;)

Oma tarinansa on tietysti se ehdotus, jossa sairaalan kalliita verovaroilla hankittuja laitteita voitaisiin hyödyntää muutenkin kuin 6 h päivässä. Sekin toteutettaisiin eri ihmisten työpanoksella, mutta hoidon parempi saatavuus tietysti rapauttaisi lääkärikunnan mielestä ansiot eiku potilasturvallisuuden.

Vierailija
57/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa on enemmän lääkäreitä kuin koskaan aikaisemmin. Suomessa on myös enemmän lääkäreitä asukasta kohden kuin muissa länsimaissa.



Miksi muualla ei valiteta lääkäripulasta, mutta Suomessa ei tunnu riittävän mikään määrä?



Se johtuu yksinkertaisesti niistä seikoista, jotka mainitsin tuossa viestissä 137. Asiasta ei kirjoiteta tiedoitusvälineissä. Asia ei hoidu eduskunnan ja hallituksen toimesta, koska sosiaali- ja terveysministerin sekä peruspalveluministerin pestit ovat menneet vuodesta toiseen hoitotieteilijöille ja sosiaalipuolen ihmisille. Viimeisimmästä tämän alan lääkäriministeristä on aikaa kymmeniä vuosia!



Suomessa on valtavan vahva hoitotieteellinen "mafia", paljon vahvempi kuin missään muualla. Lääkärit ja lääketieteellinen osaaminen ovat jääneet jalkoihin. Lääkärit eivät enää johda päätöksentekoa, vaan sen tekevät hoitajat, joilla on omat intressinsä. Hoitajaministerit pykäävät lakeja, joilla vedetään mattoa lääkäreiden alta ja tehdään näennäisratkaisuja, jotka lähinnä suosivat hoitajia, mutta eivät ole mitään todellisia ratkaisuja (esim. hoitajien poikkeuskoulutus lääkäreiksi tai hoitajien reseptinkirjoitusoikeus).



Kaikkein pahin moka aikanaan on ollut kaksinkertaisen johtajajärjestelmän luominen sairaaloihin. Lääkärit johtavat vain lääkäreitä ja ylihoitajat johtavat kaikkea muuta. Lääkäri ei ole koskaan hoitajan esimies, eikä ylilääkäreillä ole systeemissä juurikaan valtaa käytännön työhön, koska ylihoitajilla on paljon enemmän alaisia ja valtaa. Lääkärit tekevät niinkuin hoitajat käskevät.



Missään muussa länsimaassa lääkäri ei tee niin paljoa lääkärintyöhön kuulumattomia hommia kuin Suomessa! Muissa maissa löytyy riittävä määrä hoitajia ja muuta henkilökuntaa ja he tekevät hommia, jotka oikeasti auttavat pyörittämään sairaalaa tai terveyskeskusta ja hoitamaan potilaita näennäisen hoitotieteen sijaan. Muissa maissa ylilääkäri johtaa koko systeemiä, jolloin resurssit saadaan tehokkaasti käyttöön, eikä aika mene johtajien kissanhännänvetoon ja keskinäiseen kisailuun.



t. se downshiftaava lääkäri edelleen

Vierailija
58/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kertokaa vähän millä aloilla te downshiftaajat olette?



Mä olin pörssiyrityksen taloushallinnossa ja nyt teen kirjanpitotöitä kotona. Eikä palkka edes paljon pienentynyt, mutta kaikenlainen kyräily, selkäänpuukottaminen, kuppikunnat, kyynerpäätekniikka, turha höpölöpö jäivät pois :)

Vierailija
59/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Downshiftaus kiinnostaa minua ennen kaikkea kulutuksen vähentämisen näkökulmasta. Suomen tyyppisessä maassa jokainen, joka ei elä päivittäisissä toimeentulovaikeuksissa, voi yleensä vähentää kulutusta.



Teen normaalia 36,25 tunnin työviikkoa omalla alallani. Bruttopalkka on 2800 euroa ja siitä jää säästöön paljon vaatimattomilla kulutustottumuksilla. Ylitöitä en tee ja olen kieltäytynyt uraa edistävistä lisätöistä. Työnantaja ei salli työajan lyhennyksiä eikä lomarahan vaihtoa lomaksi.



Vapaa-aikaa jää nytkin, ja työ on muuten sopivan leppoisaa. En ole aikeissa vaihtaa työpaikkaa ainakaan vielä. Säästän siis siihen, että saisin työuraani lyhennettyä loppupäästä. On vapauttavaa, ettei tarvitse murehtia työpaikan menetyksestä, sillä selviäisin työttömyyskorvauksellakin elintason muuttumatta. Jättäytyminen korvausten varaan ei ole downshiftaamista vaan muiden kustannuksella elämistä. Toivoisin kuitenkin, että voisin tehdä alle 30 tunnin työviikkoa.

Vierailija
60/61 |
23.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta eikö downshiftaaminen siinä tapauksessa, että on työelämässä, työllistä vastaavasti muita ihmisiä ja verorahat saadaan kuten aiemminkin. Esimerkiksi vuorotteluvapaasysteemin kautta tai virkavapauden vuoksi palkatun sijaisen.



Toisekseen, jos perheessä toisella on mahdollista tehdä lyhyempää työaikaa tai jäädä kokonaan kotiin, niin toinen puoliso lienee maksaa veroja ansioistaan yhteiskunnan kannalta kahden pienipalkatun edestä. Esim. mieheni maksaa veroja yhteensä 1500 euroa kuukausituloistaan. (Itse maksan 1100 euroa). Kahden alle 2000 euroa tienaavan yhteensä maksetut verot jäävät alle tonniin. Tarkoitan, että jos perheellä on varaa keventää työmääräänsä, se luultavasti tuottaa silti valtiolle verorahoina aivan yhtä lailla tai enemmän kuin sellainen perhe, jossa ks. valinta ei ole mahdollinen.



Pienituloisempien on hankalampi alentaa tulojaan kyetäkseen ylläpitämään elämänlaatuaan. Heille sellaista valintaa ei välttämättä ole. Työpaikan puutteen vuoksi kotona olevaa puolestaan tuskin voidaan sanoa downshiftaajaksi, jos elämä ei ole hektistä ollutkaan.



Se mitä ks. artikkeli kertoi tasa-arvon taantumisesta on mielestäni valintakysymys. Jos toinen saa vapaaehtoisesti jäädä kotiin vaikka lasten kanssa ja toinen tienaa elannon, niin on ihan kohtuullista, että toisen tulojen varassa olija hoitaa kotia enemmän. Toinen raataa toisaalla ja tuo leivän pöytään ja maksaa menot työllänsä. Se on valinta.



Olisi aika kamala ajatus, jos emme saisi tehdä elämässämme haluttaja valintoja, jos siihen on mahdollisuus. Mahdollisuus omiin ratkaisuihin omassa elämässä ei voi olla itsekästä, sillä verukkeella, että kaikilla ei ehkä samaa mahdollisuutta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kolme