Näin "ihonalaiseni" eilen... vieläki vähän sekasin...

Ensiksi vihaan tuota sanaa, mutta ymmärtänette siitä heti mitä tarkoitan.



Erottiin reilu kaks vuotta sitten. Seurusteltiin naurettavat 5 kk!!! Joista viimeinen kk yhtä helvettiä. Se mies silti ei päästä mua otteestaan, en edes usko hänen tietävän miten hänestä vieläkin ajattelen.



Näin hänet siis eilen, esitin hänen olevan minulle kuin ilmaa, vaikka jalat meinas mennä alta. Mietin mitä hittoa hän täällä tekee (muutti pois kaupungista kuukausi sitten).. Nurkan takana oli pakko istahtaa. Aamulla kun heräsin tajusin nähneeni hänestä niin ihanaa unta, unessa me molemmat tajuttiin että ei voida elää ilman toista ja kuinka hyvä meidän on olla yhdessä ja harrastin unessa seksiä hänen kanssaan.



Erottiin hänen uskottomuutensa takia, en silti vaan voi näille tunteille yhtään mitään!!!!



Huhhuh... oli pakko päästä tänne kertomaan koska tiedän etten ikinä ikinä vois kertoo tästä kenellekään... Olen nimittäin nyt avoliitossa toisen miehen kanssa ja meille on 1. lapsi tulossa. Joskus mietin että olisinko päässyt helpommin yli tuosta vanhasta, jos en olisi heti tavannut nykyistäni... tai että olisimme edes vanhan kanssa puhuneet asiat jollain tapaa "selviksi".. :/ Nyt ne jäivät vaan roikkumaan.. asioita ei ikinä selvitetty.