Jossain määrin jopa kaipaan vl uskoa

Noissa uskonyhteisöissä on surkea kuluttajansuoja, varjopuolia ja hintaa ei kerrota koskaan etukäteen, mitä sitoutumisesta seuraa. - - Ne vetoavat aika paljon ihmisen tunteisiin, missä on riskinsä.

Hyviä ajatuksia. Katsoikohan kukaan tv:stä hiljakkoin ohjelmaa joka kertoi amerikkalaisesta hullusta kristillisestä lahkosta. Sen toimintatavat ovat provokatiivisia verrattuna suomalaisiin lahkoihin, mutta mieleinkiintoista oli se että omiin perheenjäseniin kohdistuva ankaruus ja eristäminen jos jättää liikkeen, oli samanlaista kuin näissä täkäläisissäkin.

http://freepathways.wordpress.com/2011/11/22/omin-jaloin-ulos/

Ainakin jehovalaisilla ja lestadiolaisilla esiintyy tätä että välit suurin piirtein katkaistaan lähipiirissä.

Eroja on:



1. lestadioaliset opettavat ns. "jatkuvan ilmoituksen oppia" eli että Jumala lähettää sanomia yhä tnään eikä sanonut kaikkea Raamatussa



2. ns. "vain me" -uskomus eli vain lestadiolaiset pelastuvat kuolelman jälkeen (seurakuntaoppi)



3. käsitys pelastuksesta eroaa luterilaisuudesta, sillä lestadioalinen uskoo että ei voi pelastua ilman toisen lestadiolaisen julistamaa synninpäästöä.



http://freepathways.wordpress.com/2010/02/09/srk-opin-haaste-kirkolle/

tulemasta vaikkapa suviseuroihin ensi kesänä? Olet tervetullut ja kaiki muutkin, seurat on nyt eteläsuomessa, Lopella!

tunteesi oikein hyvin.

ja voihan se olla ihan vaan se, että uuden edessä vanhaa voi kaivata ja voi olla haikeaakin vaikkei sitä takaisin haluaisi.



Se usko oli vain jotenkin niin yksinkertaista. Kyllä mulle edelleenkin tulee päivämies ja sitä ihan mielelläni luen, välillä kyllä kauniista korulauseista tulee ärsyyntynytkin olo.



ap

vaikka jos se tuosta tanssista on kiinni, niin kyllä se meilläkin saarnataan synniks.

Mutta ainakin tän av:n perusteella (mikä on toki hyyyyvvvin kyseenalaista) meillä on voi vapaammin uskoa, neuvoa voi aina kysyä omalle kohdalle vaikka yleinen neuvo tai opetus on jotain muuta, rippi on hieman tukevammalla alustalla.. Se usko on yksinkertaisuudessaan sitä että kadut syntejäsi, ja uskot ne anteeksi.

Ai niin mutta voi kauhistus, me halutaankin kulkea hame päällä niin usein kuin mahdollista ja hiukset kiinni. Tähän taiskin kaatua koko homma... ;)

vaikka jos se tuosta tanssista on kiinni, niin kyllä se meilläkin saarnataan synniks.

Mutta ainakin tän av:n perusteella (mikä on toki hyyyyvvvin kyseenalaista) meillä on voi vapaammin uskoa, neuvoa voi aina kysyä omalle kohdalle vaikka yleinen neuvo tai opetus on jotain muuta, rippi on hieman tukevammalla alustalla.. Se usko on yksinkertaisuudessaan sitä että kadut syntejäsi, ja uskot ne anteeksi.

Ai niin mutta voi kauhistus, me halutaankin kulkea hame päällä niin usein kuin mahdollista ja hiukset kiinni. Tähän taiskin kaatua koko homma... ;)

haluaisin näille säännöille ja tavoille nimenomaan perusteet raamatusta, en vain sitä, että näin on tai ei ole tapana. Mutta esikoislestadiolaisuudesta en sen enempää tiedäkään. Meikkaatteko? Katsotteko televisiota? Onko teillä yleensä isoja perheitä? Ei ne ole ongelmia mulle, mua vain kiinnostaa tietää

kuinkas muuten se voisikaan olla.



Herkästi tuomitsevat toisten toisenlaiset tavat ja niitä kauhistelevat.



Harmaita hiirulaisia, nutturapäitä ja ne tyttölapsetkin puetaan rumasti.

ja helluntalaisuutta olen jonkun verran ajatellut. Sielläkinhän kadut syntejäsi ja saat ne uskoa anteeksi ja elät uskoasi todeksi.

Voit valintasi mukaan värjätä tai olla värjäämättä hiuksia, tanssia tai olla tanssimatta jne. Kukaan ei niinkään kyttää sitä ulkoista.



ap

Mutta entäs ihan tavallinen ev.lut seurakunta? Eikös siihen vl:tkin kuulu. Minä olen sieltä ainakin löytänyt mukavan yhteisön, perhekerhot ja kuorot jne. Kaikkeahan ei tuossa uskonnossa tarvitse itsellensä ottaa ja uskoa. En minä ainakaan, mutta tärkeintähän on, että usko löytyy sydämestä.

kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan omaksua esim.opista.

Kukaan ei kysele perään/kyttäile mitä siellä tapahtuu.

Usko on tärkeintä. Miksi ajattelen, että uskon mitta tai uskovaisuus yleensä olisi kiinni seurakuntayhteydestä?



En tällä tarkoita mitään tiettyä seurakuntaa tai liikettä, vaan sitä että uskovaisella kuuluisi olla jokin tiivis hengellinen koti

En ole ollut vl, mutta samantyyppisiä asioita esiintyy kaikissa tiukoissa ryhmissä. Kaipaus voi liittyä turvallisuuden tunteeseen. Yhteisö, jossa on selkeät säännöt ja raamit joissa pysymällä saa yhteisön hyväksynnän ja sosiaalisen aseman pidettyä, tuo turvaa. Ei tarvitse kantaa kaikesta itse vastuuta ja tehdä mahdollisesti vaikeita päätöksiä ja ottaa kantaa vaikeisiin asioihin pohtimalla niitä itse.



Itse löysin sellaisen asian, että minulla oli persoonassani "lahkomagneetti", siis heikkous minussa kaipasi lahkon tarjoamia rajoja ja perheenomaista yhteyttä. Olin helppo uhri, koska olen aina ollut epävarma itsestäni ja kaivannut auktoriteetteja, jotka kertoisivat, mitä elämällä pitäisi tehdä. Kuka tahansa voi joutua tekemisiin epäterveen uskonnollisuuden kanssa, mutta vain sellaiset jäävät koukkuun, joilla on persoonassa jotain, mikä altistaa.



On hienoa että olet pystynyt irrottautumaan vl-yhteisöstä. Silti, niinkuin kaikissa asioissa ja yhteisöissä, siinäkin on hyviä puolia kuten yhteisöllisyys, selkeät säännöt ja "kunnon kansalaisuus" monella tapaa kun ei juoda, harrasteta irtoseksiä yms - ainakaan ei pitäisi. On ristiriitaisia tunteita varsinkin jos et ole kokenut siellä vl-yhteisössä mitään suoranaista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä. Se on normaalia.



Neuvoisin sinua hakemaan vertaistukea, jota löytyy ainakin UUT:lta ja Etnisten lestadiolaisten palstalta



http://freepathways.wordpress.com/

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/85-vanhoil…



Kun on ollut kauan jossain yhteisössä jossa mielipiteet ja asenteet tarjoillaan valmiina, on voinut käydä niin että oma persoonallinen kehitys on pysähtynyt. Silloin on jonkin aikaa, vuosiakin, tyhjä olo kun sieltä lähtee. On kasvettava muutamia vuosia taas kohti aikuisuutta ja pohdittava moni asia itse. Se voi tuntua pelottavalta ja hankalalta, mutta yksin ei tarvitse olla.



Paljon siunausta matkallesi!

jos riisutaan tapakulttuuri? Miten se eroaa luterilaisuudesta (no, perisynnin käsitteessä on kai eroa)? Eli mietin vaan, mitä ap oikein kaipaa ja mitä vl:ssä on sellaista, mitä ei voi toteuttaa jossain muussa yhteisössä tai ilman mitään peruskirkkoa kummempaa taustaa.



Ehkä ap kaipaakin itse sitä yhteisöä, ei vl-uskoa niinkään. Ja tuttuja rituaaleja?

on pakko sanoa, että en ollut mitenkään aktiivisesti tässä yhteisössä. Mulla on yksi hyvä ystävä, joka vl ja edelleenkin olemme tekemisissä. Muuten oli joitain tuttavia siellä ja yhden ihmisen kanssa tutustuimme lähemmin kun hänkin irrottautui kesällä vl-yhteisöstä.



Joskus jossain naisten illoissa ym.kävin, mutta muuten en ollut tässä yhteisössä sisällä. En siis ole vl-perheestä, eikä ole sukulaisissa lestadiolaisia. Siskoni on adventisti

Noissa uskonyhteisöissä on surkea kuluttajansuoja, varjopuolia ja hintaa ei kerrota koskaan etukäteen, mitä sitoutumisesta seuraa. Hellarit ja vapaakirkolliset seurakunnat voivat olla hyviä ja terveitä, mutta koska ne ovat itsenäisiä, niissä voi olla omia, epäterveitäkin painotuksia. Ne vetoavat aika paljon ihmisen tunteisiin, missä on riskinsä.



Itse en enää käy muualla kuin luterilaisten tilaisuuksissa. Vain kirkossa koen, ettei psyykeeni yritetä vaikuttaa hempeällä musiikilla tai vetoavilla puheilla, saan olla rauhassa Jumalan edessä yksin ilman suorittamisen pakkoa. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja siksi on erilaisia kirkkokuntiakin.