Vaihteeksi näin päin; mitä ammattia mietit nuorena, mutta et onneksi sille alalle päätynyt?

Rakastin lentämistä lapsesta saakka (enollani oli pikkukone, ja hän lennätti minua usein), ja rakastan sitä edelleenkin.



Jossain vaiheessa tajusin, että pelkästään jonkun asian "rakastaminen" ei tee siitä unelma-ammattia minulle. Lentokapteeniksi opiskelukin oli silloin naiselle pitkä ja kivinen, sekä myös kallis, tie, siksikin se jäi. Sitten opiskelinkin ammatin itselleni alasta, josta tykkäsin lentämisen jälkeen seuraavaksi eniten :)

Luojan kiitos en päässyt siihen kouluun. Nyt istun hiljaisessa virastossa, ja asiakkainani ovat nuoret. Vaikka sitä v-sanaa kuulee, niin saan heiltä hyvästä työstäni myös kiitosta. Kyllä nuorissa on voimaa;)

Näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että minusta ei opettajaa tullut. Koululaiset ovat ihania, mutta ne vanhemmat...

Paskalla palkalla rankkaa työtä. No, haaveilen siitä silti edelleen. Olen projektipäällikkö it-alalla.

päädyin kuitenkin onneksi tietokonetta naputtelemaan.

Ja ihan pienenä haaveilin perushoitajan (silloinen apuhoitaja) ammatista =))



Hyviä ammatteja ei siinä mitään, mutta elämisensä saa helpommallakin.

poliisiksi aikonut.

Minä halusin lastenhoitajaksi. Olen aina pitänyt lapsista, ja vetänyt vapaa-ajalla lapsille kerhoja jne. Päädyin sitten kuitenkin ihan muulle alalle. Nyt kun omat lapset on vielä pieniä ja autettavia, ajattelen että onneksi en sitten lastenhoitajaksi päätynytkään. Hermoni ovatkin lyhyemmät kuin kuvittelin, ja jatkuva meteli ja säätäminen meinaa tehdä mut aika ajoin hulluksi. Kiva vaan, että hoitovapaan jälkeen pääsen hiljaiseen toimistoon lepäilemään.:)

tai lastenhoitajaksi. No nyt olen hoitaja ja täytyy sanoa, että hermot menee kohta:)

Eläintenhoitaja ym. olisi nykyään minulle paras:)

eläintenhoitaja ja kävinkin puoli vuotta sitä koulua, onneksi järkiinnyin täällä päin ei mitään työpaikkoja aivan umpisurkea palkka... ei kiitos

näyttelijäksi (vielä nuorena aikuisenakin) huolimatta siitä, että jännitin tajuttomasti esiintymistä :D näyttelin jossain nuorisoteatterissa ja kävin erilaisten teatterien pääsykokeissakin (mihinkään en päässyt kun olin aina niin kipsissä). En todellakaan olisi sopinut alalle, ihmettelen vaan että kesti niinkin kauan tajuta se :D

onneksi en lähtenyt sille tielle :)