Miten saisi perheen ymmärtämään että olen vähän erakko?

vähän sama että melkee tarttisin edes tunnin omaa hiljasta aikaa.. pienet lapset kun on ni se on vähän hankalaa järjestää..

tukossa ja ärtynyt jos en saa yhtään olla vain yksin



ap :(

Kummallisia vaatimuksia. Ensin hankitaan lapsi ja sitten haluttaisiinkin istua hiljaa ja yksin.



Itse ottaisin mielummin sen miehen ja lapsen kuin hiljaisuuden ja yksin olemisen kotona.

Kummallisia vaatimuksia. Ensin hankitaan lapsi ja sitten haluttaisiinkin istua hiljaa ja yksin.

Itse ottaisin mielummin sen miehen ja lapsen kuin hiljaisuuden ja yksin olemisen kotona.

mun mies ja kaikki varmasti ajatteleekin. Mä tarvisin aamulla hetken hiljaisuutta. Illalla vartin keittiössä tai kuistilla ulos katsellen ilman keskustelukaveria ja kyselijöitä. Senkö takia sun mielestä olis pitänyt jättää perhe hankkimatta?

ap

Nouse aamulla ennen muuta perhettä ja lue rauhassa aamulehti. Tai lähde illalla lenkille yksin. Tai ota kirja ja sano, että haluat lukea puoli tuntia rauhassa ja mene toiseen huoneeseen. Käytä hyväksesi työmatkat yms. niillä saa yleensä olla yksi. Vaikka matkustaisi julkisilla, muut matkustajat voi sulkea pois mielestään esim. musiikkisoittimen ja kirjan tai lehden avulla. Ja jos menee töihin omalla autolla, niin siinähän yleensä saa olla rauhassa. Pitää vain tunnistaa nämä hetket ja ottaa niistä ilo irti, eikä märehtiä vain kotiasioita yms.



Järjestelykysymyksiä.

No minä yritin jättää perheen hankkimatta. En tietoisesti siksi, että olen vähän erakko, mutta minusta olisi liian rankkaa olla äiti-vastuussa. Isä-vastuu vielä menettelisi, mutta kun se ei ole mahdollista, niin en ole hankkinut lapsia. Nyt mulla on kuitenkin uusperhe, eli olen äitipuoli. Harmi vaan kun ei ole varaa "omaan huoneeseen" ja ne perheestä (lapset), joilla on omat huoneet, eivät viihdy siellä vaan täyttävät olohuone-keittiön jatkuvasti äänimaailmallaan. Lapset pitää telkkarin koko ajan päällä (ei auta vaikka omassa huoneessa olisi tv) ja mies radion. Olen hyvin harvoin yksin kotona ja kun sellainen tuuri käy, olen täysin hiljaisuudessa.



Viimeksi mies ehdotti saarekekeittiötä. Sain aika kauan selittää miten se pieni seinä keittiön ja olohuoneen välissä pitää mut jotenkin järjissäni keittiössä puuhastellessani.



Ai niin, sanotaan vielä, että mua pidetään kaveripiirissä ja töissä hyvin sosiaalisena. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että viihdyn erinomaisen hyvin itsekseni

ja voinhan näistä jokusia käyttääkin ja sen teenkin. Voi kun tuo lukeminen onnistuisikin... miehellä tapana ottaa se henkilökohtaisena loukkauksena, ei itse lue eikä ymmärrä. Hänestä suljen hänet pois jos otan kirjan. Koko ajan häiriköi ja kyselee mitä luet ja kurkkii ja lukee pätkiä tekstistä ääneen.



Teen toimistotyötä ja jaan pienen huoneen tosi mukavan ihmisen kanssa, mutta tämäkin rasittaa erakon mieltä... Vali vali. :)



ap

olen hyvin sosiaalisen ihmisen maineessa ja sitä toisaalta olenkin. Mutta akut vaan ei lataudu jos en saa olla joskus yksin.



ap

Minä olen ottanut tuon ajan illasta. Luojan kiitos, mies on iltaunisempi. Eli hänen mentyään nukkumaan lojun soffalla, töllö äänettömällä ja ajattelen omiani. Ihana rauha, eikä kukaan halua mitään.

Toinen hetki on työpäivän jälkeen kun ollaan syöty päivällinen: muksu katsomaan pikkukakkosta ja me miehen kanssa huilimaan yläkertaan. Kellosta sitten näkee minuutilleen kauanko kestää kunnes muksu paiskaa tv-kaapin oven kiinni, ravaa portaat ylös ja hyppää meidän niskaan: sitten köllötellään siinä hetki koko perhe.

Tai näytä tämä ketju. Luulisi että aikuinen mies tajuaisi että ihmiset on erilaisia.

Meillä onneksi molemmat ollaan vähän erakkoluontoisia. Ymmärretään toisen tarve olla välillä yksin.

Olen jopa saanut olla joskus pari kertaa viikonlopun mökillä yksin. Mies on hoitanut lapsia ja minä olen vaan ollut. Lukenut, kirjoittanut, katsonut leffoja, kävellyt luonnossa jne. Noista viikonlopuista saa niin paljon energiaa piiitkäksi aikaa.

Kotona asuessa jo tapasin mennä mökille yksin. Ihme että äitini päästi teinin yksin viikonlopuksi mökille. =) Mutta aina kyllä olin luottamuksen arvoinen.

Lapsillekkin voi kyllä sanoa että haluan nyt olla hetken rauhassa. Ei sitä tarvi sen kummemmin selittää. Meillä lapset tietää että aamukahvin juon ja luen kirjaa rauhassa. Silloin en tee mitään muuta.

Esikoinen taitaa tulla meihin vanhempiin. Etsii välillä jonkun hiljaisen nurkan minne asettuu lukemaan ja haluaa olla rauhassa.