Minä olen rakastunut ystävääni enkä tiedä mitä tehdä
En ole myöntänyt tunteitani oikein itsellenikään, mutta muutama kuukausi sitten ymmärsin että kyse ei ole mistään ihastumisesta vaan siitä että minä rakastan häntä.
Kyseinen mies on varattu eikä tunteistani kertominen ole vaihtoehto. Se vain joko muuttaisi ystävyyttämme tai sitten se vaikuttaisi hänen parisuhteeseensa. Ja se on asia johon en edes halua vaikuttaa.
Kyse on kuitenkin parhaasta ystävästäni. Jos otan etäisyyttä hän tulee pyytämään jotain selitystä. Ja auttaako etäisyyskään? En tiedä mitä tehdä...
Kommentit (24)
Jos olet vapaa ja tuota on jo jatkunut pitkään, miksei tunteista kertominen ole vaihtoehto?
En pidä sitä vaihtoehtona sillä se tekisi hallaa ystävyydellemme. Tiedän, että hän on harkinnut eroa jo pitkään ja luulen että hänelläkin on tunteita minua kohtaan. Hän on kuitenkin varattu ja jos hän joskus eroaa haluan että se johtuu vain heistä.
Toki sekin vaikeuttaa asioita, jos en kerro... Tunnen oloni typeräksi. Yleensä tiedän mitä pitäisi tehdä.
Aina se hetikaikkimulletänne-periaate. Ennen jouduttiin odottamaan vuosikymmeniäkin joskus ja riuduttiin onnettoman rakkauden syövereissä...ainakin nyt vuosia! Kuinka kauan olet riutunut? Viikon tai kaks? Kuukauden päivät jopa?
Joten mun neuvo on, ettet tee mitään. Odotat ja kstsot, mitä tuleva tuo tullessaan. Et haluaisi rikkoa heidän suhdettaan, kuten sanot. No älä sitten riko. Jatka ystävyyttä kuten ennnekin ja odota, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Opettele kieltäymystä! Ei siihen kuole.
Jotkut osaavat ehkä paremmin vain odottaa ja odottaa. Minua tämä kuitenkin ahdistaa vaikka en usko olevani asenteella kaikki mulle heti. Jotain pitäisi tehdä ihan vain sen takia, että tilanne tälläisenaan ei ole ok. Minua vain sattuu.
liitto loppuu piakkoin. Oletetaan, että teidän välillenne syntyy suhde sitten aikanaan. Olet sata kertaa tyytyväisempi itseesi, kun aina voit ajatella, ettet "tehnyt mitään" silloin, kun ystäväsi oli vielä varattu. Voit katsoa itseäsi peiliin. Ei jää sellaista puolilikaista muistoa, miten kaikki alkoi, vaan puhdas ja hyvä muisto, kuinka odotitte, ettekä tehneet mitään väärää. Eikö se ole sentään jonkin arvoista?
Se onkin yksi tärkeimmistä syistä miksi en halua kertoa.
Minua vain sattuu.
ja miehen on erottava puolisostaan. MINÄHÄN tässä maailman keskipiste olen, joten MINULLA on oikeus mennä väliin muiden suhteisiin.
Aivan yhtä todennäköistä on, että olet kuvitellut kaikki ystäväsi tunteet sinua kohtaan ja hän todellakin pitää sinua vain ystävänä ja on todellisuudessa onnellinen omassa suhteessaan. Mutta ainahan voi siinä tapauksessa soittaa vaimolle pikku puhelun tai laittaa tekstarin.
Itse ajattelen, että kertomisella voisit saada paljon pahaa aikaan, ehkä rikkoa "taian" väliltänne ja se olisi todella sääli. Ehkä menettäisit ystäväsi kunnioituksen jne. Sinuna miettisin tarkkaan !
Ystäväsi on VARATTU. Ihan sama oletko rakastunut yksinäisyydessäsi ilmeisesti ainoaan miespuoliseen henkilöön, johon sinulla on joku kontakti surkeassa sinkkuelämässäsi.
Toisen ihmisen ihmissuhteen pilaaminen on ala-arvoista.
Toki sekin vaikeuttaa asioita, jos en kerro...
niin luulen sen vaikeuttavan asioita huomattavasti enemmän, että kerrot.
Minua vain sattuu.
ja miehen on erottava puolisostaan. MINÄHÄN tässä maailman keskipiste olen, joten MINULLA on oikeus mennä väliin muiden suhteisiin.
Aivan yhtä todennäköistä on, että olet kuvitellut kaikki ystäväsi tunteet sinua kohtaan ja hän todellakin pitää sinua vain ystävänä ja on todellisuudessa onnellinen omassa suhteessaan. Mutta ainahan voi siinä tapauksessa soittaa vaimolle pikku puhelun tai laittaa tekstarin.
En ole sanonut, että hänen pitäisi erota. Ja mielestäni tein selväksi etten halua kertoa tunteistani juurikin sen takia etten halua mihinkään vaikuttaa.
Ja kyllä minua sattuu. Eiköhän se ole selviö, jos rakastaa toista ihmistä eikä voi olla hänen kanssaan. Enemmänkin haluaisin ettei minulla olisi tälläisiä tunteita ja haluaisin niistä eroon. Kyseinen mies ei kuitenkaan ole mikään tuttu vaan paras ystäväni. Ihminen jonka kanssa olen tekemisissä päivittäin. On hieman vaikea päästä tunteistaan eroon siinä tilanteessa, kun en halua menettää sitä ystävyyttä.
Ja ei, minä en ole se joka joka päivä soittelee ja häiriköi miestä. Hän on yleensä aina se joka soittaa tai tulee käymään.
Ystäväsi on VARATTU. Ihan sama oletko rakastunut yksinäisyydessäsi ilmeisesti ainoaan miespuoliseen henkilöön, johon sinulla on joku kontakti surkeassa sinkkuelämässäsi.
Toisen ihmisen ihmissuhteen pilaaminen on ala-arvoista.
Se onkin yksi tärkeimmistä syistä miksi en halua kertoa.
On tosi julkeaa iskeä mies, jolla on ryppy suhteessaan. Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit pitkässä suhteessa kriisin keskellä ja petollinen "kaveri" veisi miehesi?
Jokaisessa suhteessa on kriisinsä ja niistä voi selvitä ilman eroa (paitsi jos teet kovan työn ja rikot suhteen.)
En usko, että kaverimiehesi on rakastunut sinuun, olisit huomannut sen. Miehet ovat yksinkertaisia. Laastariksi voit kelvata hänelle hetkeksi, sitten loppuu seksi ja ystävyys samalla. Älä ole naiivi.
Ei kuulosta pelkältä ystävyydeltä. Pitäisin muutenkin miehen ja naisen välistä syvää ystävyyttä ongelmana, jos toinen on parisuhteessa, ystävyyskin voi olla tunnetasolla pettämistä.
Mä en nyt oikeasti ymmärrä miksi saan näin vihamielisiä viestejä.Ystäväsi on VARATTU. Ihan sama oletko rakastunut yksinäisyydessäsi ilmeisesti ainoaan miespuoliseen henkilöön, johon sinulla on joku kontakti surkeassa sinkkuelämässäsi. Toisen ihmisen ihmissuhteen pilaaminen on ala-arvoista.
Niin hankkiudu hoitoon. Terve aikuinen ihminen kykenee harrastamaan empatiaa (=asettua miehen oikean naisen asemaan, miehen asemaan, ymmärtää tekojensa seurauksia muistakin kuin omasta näkökulmastaan).
On tosi julkeaa iskeä mies, jolla on ryppy suhteessaan. Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit pitkässä suhteessa kriisin keskellä ja petollinen "kaveri" veisi miehesi?
Jokaisessa suhteessa on kriisinsä ja niistä voi selvitä ilman eroa (paitsi jos teet kovan työn ja rikot suhteen.)
En usko, että kaverimiehesi on rakastunut sinuun, olisit huomannut sen. Miehet ovat yksinkertaisia. Laastariksi voit kelvata hänelle hetkeksi, sitten loppuu seksi ja ystävyys samalla. Älä ole naiivi.
Mutta kuten sanoin en aio sellaista tehdä. Haluaisin vain päästä tälläisistä tunteista eroon menettämättä sitä mitä meillä on.
Niin hankkiudu hoitoon. Terve aikuinen ihminen kykenee harrastamaan empatiaa (=asettua miehen oikean naisen asemaan, miehen asemaan, ymmärtää tekojensa seurauksia muistakin kuin omasta näkökulmastaan).
Tein jo aloituksessa selväksi etten aio hänen parisuhteeseensa vaikuttaa, juurikin koska mietin niitä seurauksia muutakin kuin omasta näkökulmastani. Jos miettisin vain itseäni niin kertoisin heti, mutta kun en mieti!
Ei kuulosta pelkältä ystävyydeltä. Pitäisin muutenkin miehen ja naisen välistä syvää ystävyyttä ongelmana, jos toinen on parisuhteessa, ystävyyskin voi olla tunnetasolla pettämistä.
Oudon paljon me ollaan aina oltu tekemisissä. Minä en ole yleensä koskaan soittanut hänelle, koska ei ole ollut edes tarvetta. Mies kuitenkin itse soittelee yleensä useamman kerran päivässä. Töistäkin saattaa soittaa ja sanoa, että halusi vain kuulla ääneni. En tiedä. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, eikä mistään sellaisesta olla edes juteltu. Eikä tosiaan tule tapahtumaankaan.
Olen melkein samantyyppisessä tilanteessa. Tosin eilen olin saanut faceen viestin tältä ystävältäni, että **** **** ****.
Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa. En osannut enkä uskaltanut kommentoida tuota viestiä mitenkään. :/ Olimme aiemmin päivällä puhuneet siitä miten arvostamme toisiamme ja nykyaikana hyvä ystävyys on kultaakin kalliimpaa. Ymmärrän ap sekavat tunteesi siis vallan hyvin.
Itse kallistun myös tuohon ajan kulumisen kaikkivoipaisuuteen. Ja usein ajattelenkin, että ehkä seuraavassa elämässä. Joskus joku täällä palstalla kertoi minusta hyvin, miten on opetellut nauttimaan siitä, että saa rakastaa jotakin vaikkei saakaan olla yhdessä. Tätäkin ajatusta olen salaa vaalinut. Kunnes tuli nuo tähdet ja nehän voivat olla mitä vaan, mutta arvatkaa mitä rakastuneen naisen sisimmässä niiden kuvittelee olevan? Aivan oikein. On tämä oikeasti kamalaa...
Tuntuu ettei itse osaa enää kovin objektiivisesti edes ajatella..