Lue keskustelun säännöt.
Mun on vaan nyt pakko avautua...
20.11.2011 |
Huoh!
Mulla on sisko ja veli.
Asumme kaikki samalla paikkakunnalla kaukana kotoa ja sukulaisista.
Mulla on täällä miehen sukulaiset, veljelläni vaimonsa sukulaiset. Siskoni on miehensä kanssa täällä ihan keskenään. (ihan onasta halustaan. muuttivat tänne päästäkseen kauaksi sukulaisista ettei tarvitse olla "komenneltavina")
Nyt tuli mitta täyteen!
Olen nyt kymmenen vuotta yrittänyt ylläpitää suhdetta siskooni ja hänen perheeseensä koska meillä on suurinpiirtein samanikäisiä lapsia ja koska meidän lapset ovat ainoita serkkuja siskoni lapsille. (veljelläni ei ole lapsia) Olen auttanut heitä paljon. Kuskannut siskoani ja hoitanut lapsiaan ja hoitanut heidän reklamaatioitaan ja nettikauppaostoksiaan ym.
Ja yrittänyt olla läsnä ja pitää suhteita yllä. (tuntuu että heillä ei ole kauheasti ketään ja ovat aina vaan keskenään kotona)
Joskus kun olen pyytänyt ns. vastapalvelusta, sen antaminen on ollut hankalaa (ts. mennyt heidän ehdoillaan) tai sitten sitä ei ole saanut. (kyse lähes aina lastenhoidosta) Muutamia kertoja olemme ihan kirjaimellisesti olleet pulassa koska siskoni on sanonut kiitos mutta kiitos ei.
Nyt kesällä olis sitten tilanne että siskoni anoppi oli tehnyt heille oharit ja he olivat pulassa. Heillä oli mökki varattuna hääpäiväviikonlopuksi ja ei hoitajaa lapsille! Anoppi oli tehnyt oharit... no minä tietysti taas lupauduin hoitamaan heidän lapsiaan (3.v, 8.v ja 11.v ja itselläni on 9.v, 7.v, 4.v ja silloin 2kk)
Mieheni tuumas jo silloin että miksi sinä aina lupaudut kaikenlaiseen hulluuteen heidän vuokseen kun he eivät ole valmiita koskaan tekemään mitään myönnytyksiä... no sanoin miehelleni että nyt voin kerrankin ihan hyvällä omallatunnolla pyytää siskoani sitten hoitamaan lapsiani ja pääsemme rauhassa kahdestaan vaikka syömään tmv.
No nyt sitten soitin siskolleni kaksi viikkoa sitten ja kysyin varovaisesti että jos hän voisi tulla meille nyt ensi viikonloppuna kun meillä on firman pikkujouluristeily (kyse siis yhdestä vrksta) no mitä vastasikaan hän? EI KÄY! Hän ei jaksa. Haluaa olla RAUHASSA KOTONA JA KÄYDÄ LENKILLÄ!!!! voi kuulemma ottaa nuorimman, mutta ei vanhempia! Mihin vittuun mä ne kolme muuta sitten tungen?!?!?
No vastasin hälle kiitos mutta ei kiitos ja olkaa rauhassa en häiritse teitä enää.
Nopari viikkoa on nyt mennyt, enkä ole ollut heihin yhteydessä, mutta tänään soitti isäni.
Siskoni on kaatunut portaissa ja murtanut jalkansa ja isäni mielestä minun pitäisi mennä heille ja olla hänen apunaan. ja vitut sanoin minä. En mene. en auta. olkoon nyt kotona ja ihan rauhassa, en häiriköi.
Ja Minna, jos luet tätä, niin älä soita. En halua olla sinuun missään yhteydessä nyt vähään aikaan... katellaan sitten ensi vuonna tai seuraavana ja ainoastaan sinun aloitteesta...
Sori mutta oli pakko.
t. Liian kiltti sisko
Kommentit (45)
ei oikeasti jaksa? Masennusta? Työuupumusta? Kyllähän toi vähän törkeältä kuulostaa, tajuaako hän olevansa noin itsekäs?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä on nyt todellakin kestänyt jo kymmenen vuotta...
AP
Meillä on mieheni kanssa perheyritys. Mieheni tekee ihan ympäripyöreää päivää ja itsekin niin paljon kuin vain mahdollista. Eli meillä ei ole ollenkaan niin "helppoa" kuin siskollani joka käy päivätyössä 7-15 arkisin ja miehellään joka on nyt ollut kolme vuotta työttömänä (ja tuosta ajasta siskoni on ollut äippälomalla/hoitovapaalla lähes koko ajan)
Mutta täytyyhän heitä ymmärtää kun heillä on niin vitun rankkaa (isäni kommentti)
AP
AP, ihan sama, ei ole sinun ongelmasi.
Teet oikein. Olen hirvean pahoillani puolestasi, mutta tuttu juttu. Mina olen samanlainen sisko meidan perheessa, eli pitaisi tehda aina kaikki kaikille. Kevaalla lopetin ja voi etta on parempi olo.
Hyvaa vointia.
t. toinen liian kiltti sisko
Onkohan siskollasi alemmuskompleksi "luuserimiehensä" takia. Tiedän yhden sisarusparven (3) jossa välit yhteen meni kahdella muulla poikki. Ihan tavallisia duunareita ovat kaikki paitsi tän yhden mies on alkkis ja työtön ollut varmana kohta 20v. Vaimonsa (siis yksi sisaruksista) on läpeensä katkera siskoilleen ns. hyvistä miehistä ja siitä, että heillä talous 5-kymppisinä aika tasapainoissa toisin kuin itellään kun deeku nappaa pikavippiä ja vaimo raataa hulluna, eikä alkkis ole kyennyt lapsiakaan siittämään kun 2:lla siskolla on. Se kateus on kuin happoa, mutta erotakaan ei voi kun eihän se reppanamies muka pärjäisi. Siskot saivat tuntea siis tän yhden röyhkeyden ja katkeruuden milloin missäkin muodossa: haukkuina, ohareina jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että en ole kohtuuton ja aiemmin olen monta kertaa ollut siinä rajoilla että lopetanko yhteydenpidon, mutta en ole sitä kiltteyttäni vielä tehnyt, mutta nyt meni kyllä kuppi nurin ja voin sanoa että ei tuottanut vaikeuksia edes sanoa isälleni mitä ajattelen ja se on todella harvinaista (isäni on auktoritteetti meidän perheessä)
AP
on työttömänä oleva mies eikä selviä nyt? Mitä ihmettä.... Muutenkin, hyvä että alat pitää puoliasi. Ei kuulosta normaalilta suhteelta. Ja jos sun siskollas nyt sattuiskin olemaan masennusta niin parasta olisi hakea ammattiapua, sä et ole se ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kuvittelee tietävänsä, millaista siskon elämä on ja siskoo varmaan kuvittelee tietävänsä, millaista ap:n elämä on. TOdennäköisesti molemmat ovat väärässä, mutta kun kumminkin kuvittelevat niin molemmat on sitä mieltä että "minä olisin ansainnut enemmän".
Siitä on huono ponnistaa mihinkään suuntaan, joten varmaan onkin parempi kun ap pystyttelee vastedes kaukana sisärestaan - tuskinpa sekään perään soittelee, koska varmaan kokee omalla puolellaan samoin.
Siskosi vaikuttaa itsekkäältä ja lapselliselta. Hyvä ihmissuhde perustuu molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja koska siskosi ei siihen kykene, ei siskous velvoita sua millään lailla uhrautumaan hänen puolestaan. Miksi ei isäsi itse matkusta auttamaan lastaan? Pidä rohkeasti kiinni omista päätöksistäsi, vaikka sukusi sua syyllistäisikin. Näyttää sullakin olevan ihan tarpeeksi puuhaa yhdelle ihmiselle. Ehkä perheesi on tottunut siihen, että sua voi aina kuormittaa?
Minä olen tehnyt vastaavan päätöksen vanhempieni suhteen, sisaruksiini on onneksi lämpimät välit.Jos siskosi haluaa sun kanssa hyvän suhteen, hän voi mainiosti ryhtyä rakentamaan sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikeasti yrittänyt "sosialistaa" siskoani, tuloksetta.
Suurin osa (kaikki) ystävistäni ihmettelevät että kuka on se tyyppi joka aina kutsuillani tai synttäreillä tmv. juhlissa vaan istuu eikä koskaan sano sanakaan kenellekkään, ei siis edes tervehdi takaisin kun häntä tervehditään, istuu vaan totisela naamalla eikä puhu sanaakaan...
koko tämän kymmenen vuotta minä olen soittanut hänelle "mitä kuuluu" puheluita. Jos hän on soittanut, hän on ainoastaan aina ollut vailla jotain :(
Ikinä me emme ole saaneet kutsua heille, mutta me olemme kutsuneet heidät meille kylään lähes kuukausittain ja välillä jopa useasti... joskus tulevat, yleensä eivät... eivät tosin edes ilmoita etteivät tule...huoh...
kaikista kummalisinta muitelisin olevan sen että silloin kun heidän kolmas lapsensa oli parivuotias ja tarvitsivat lapsilleen hoitajaa, heitä ei voinut tuoda meille koska olivat sitä mieltä että en osaa hoitaa lapsia meillä vaan nuorin suurinpiirtein kuolee syötyään jotain "pikkusälää"... aijuujoo meillähän ei ole lainkaan omia lapsia, eikä koskaan "ylimääräisä" hoidossa... Huoh..
AP
Niitähän riittää. Oma napa on se lähin, mut kyllä mun mielestä oot ihan oikeutetusti ottanut nyt pesäeron. En minäkään tuollaista hyväksikäyttöä omalta siskolta katselisi..en olis katsellut varmaan läheskään noin kauan. Nyt vaan sit voimia siihen, että oikeesti pidät välimatkaa, etkä palaa totuttuun kuvioon. Siten tuskin mikään muuttuis kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuulun siihen ihmisryhmään jolla on ihan pirun pitkä pinna, mutta sitten kun napsahtaa, niin paluuta vanhaan ei ole ts. olen ERITTÄIN HUONO ANTAMAAN ANTEEKSI!
Ja koska siskoni kuuluu siihen ihmisryhmään joka ei koskaan pyydä anteeksi, ei ole pelkoa että palataan vanhaan...
Veikkaanpa että tämä oli nyt tässä. Toisaalta surku koska lapsemme tulivat ihan hyvin toimeen mutta toisaalta en aio heitä kieltää olemasta tekemisissä keskenään.
Ja ehkä meillekkin joskus asialliset välit palautuu, mutta enpä usko että palveluksia enää vaihdetaan jossitä nyt vaihtamiseksi on voinut tähänkään asti sanoa...
Joka joulu, nyt kymmenen vuotta, olen pyytänyt heidät meille jouluksi.
Syömään ja "joulupukille". Syömään eivät koskaan tule ja joulupukillekkin kauhealla kiireellä. Heti melkein lahjojen jälkeen on tullut kiire kotiin :(
Viime jouluna eivät vaivautuneet edes pukille... no tänä jouluna emme kutsu, emme ole edes kotona... olkoot keskenään.
Mä oon kyllä ihan vitun katkera ja rikki! Oma sisko, tuollainen paska!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelkän sukulaisuuden takia kannata itseään täysin likoon laittaa, jos toinen ei yritä lainkaan. Ihmissuhteet kaipaavat aina vastavuoroisuutta. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ehkä tässä on syy, miksi siskosi on paljon kotona; karkoittanut kaikki muut.
Olisipa minulla sinut siskonani, harmi kun toiset eivät osaa arvostaa ihmissuhteita!
käytökseensä omat (hyvätkin) syynsä, mutta vaikka olisikin niin ei ole sinun tehtäväsi ap hyysätä häntä. Jos sinulla on mies paljon poissa, niin tottakai sinun täytyy laittaa oma perheesi etusijalle ja käyttää tarmosi siihen.
Minä hoidin heidän lapsiaan vuosikausia, vein ja tein kaikkea kivaa, vielä kun omat lapseni oli ihan pieniä. Sitten kun tulikin tarve vastavuoroiseen hoitoapuun, niin sitähän emme saaneet.
Nielin vain pettymyksen ja sain lohtua veljen lasten kanssa kehittyneistä lämpimistä suhteista.
toisaalta sääli että joku muu on/on ollut samassa tilanteessa kuin minä :(
AP
Neljän lapsen viikonloppuvahtina olo on todella iso uhraus, eikä sellaisia tehdä noin vain kiitollisuuden velassa. Tietysti jotkut tykkäävätkin, muttei sellaista pidä itsestään selvänä oletuksena pitää. Olisit hyvin voinut antaa sen nuorimman kiitollisena siskolle ja laittaa vanhemmat muualle. Jos olet paljon siskoasi sosiaalisempi, sinulla varmaan on niitä muitakin auttajia. Hyväksy siskosi erilaisuus ja rakasta, oman etusi vuoksi. Milloinkaan ei tiedä, onko huomenna jo myöhäistä tehdä sopu.
Neljän lapsen viikonloppuvahtina olo on todella iso uhraus, eikä sellaisia tehdä noin vain kiitollisuuden velassa. Tietysti jotkut tykkäävätkin, muttei sellaista pidä itsestään selvänä oletuksena pitää. Olisit hyvin voinut antaa sen nuorimman kiitollisena siskolle ja laittaa vanhemmat muualle. Jos olet paljon siskoasi sosiaalisempi, sinulla varmaan on niitä muitakin auttajia. Hyväksy siskosi erilaisuus ja rakasta, oman etusi vuoksi. Milloinkaan ei tiedä, onko huomenna jo myöhäistä tehdä sopu.
Varsinkin kun oma nuorin on vasta 2kk?
Sitäpaitsi minä pyysin häntä vahdiksi perjantai-illasta lauantai-iltaan, en viikonlopuksi. (minä sitä vastoin hoidin heidän kolmea lastaan koko viikonlopun heinäkuussa)
Ja miksi siskollani on oikeus käyttää hyväksi kiltteyttäni, mutta minulla ei ole oikeutta lokkaantua epäystävällisyydestä?
ei oikeasti jaksa? Masennusta? Työuupumusta? Kyllähän toi vähän törkeältä kuulostaa, tajuaako hän olevansa noin itsekäs?