Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä talon hankinta mukavaa puuhaa? Minusta hermoja raastavaa.
29.11.2011 |
Inhoan sitä kun käy kattomassa jtain kämppää ja ihastuu siihen ja sitten todetaan että ei riitä rahat, siinä on jotain vikaa, se on liian vanha, huonolla paikalla yms yms. Ja sit kun tarjoat niin saat jännittää saatko oman myytyä ja et tietenkään saa siitä tarpeeksi rahaa jne.
Kommentit (6)
mies haluaa ehdottomasti autotallin ja se lisää hintaa, mä taas haluan hyvältä paikalta ja sekin lisää hintaa, ja kun nämä kaksi yhdistää, ei mitään mahdollisuuksia enää meille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme katselleet taloa tai tonttia jo parin vuoden ajan, mutta mikään ei oikein natsaa. Tontit ovat liian korvessa, vanhoissa taloissa liikaa rempattavaa ja uudet talot liian ahtaita (ja usein ilman kellaria ja autotallia, jotka niin tärkeitä miehelle...).
mä vietän unettomia öitä toisaalta haaveillen, että saadaan se kämppä ja toisaalta peläten, että saadaan se, mutta maailmantalous romahtaa, talo on homeessa tai mitä vaan, minkä seurauksena ostopäätös osoittautuu huonoksi.
Ja sitten seuraavana päivänä välittäjä soitaa, että ohi meni, joku toinen tuli ja tarjosi paljon enemmän (mihin meillä ei olis ollut todellakaan varaa), eli kaikki tämä jälleen kerran taas ihan turhaan.
yritän välttää tätä, mutta en mahda mitään sille että jos saan talon pohjan paperiversiona, rupeen heti sisustamaan sitä meille, ja kun kaupoista ei tule (tietenkään) mitään, on taas kurjaa monta päivää ja tuntuu että mikään koto missään ei ole meille tarkoitettu.
Toisaalta jos saisi kämpän, tulisi varmaan karsea ostokrapula koska seuraavana päivänä Oikotiehen ilmaantuisi just täydellinen ja halvempi ja maalämmöllä ja autotallilla varustettu kivitalo.
varsinkin jos joutuu kilpailemaan toisten ostajien kanssa vaikkei itse ole vielä ehtinyt kunnolla tutustua taloon.
Suosittelen että laitatte oman halutaan ostaa -ilmoituksen nettiin tai lehteen. Sillä tavoin saatte ainakin enemmän aikaa ja rauhaa tutustua taloihin ilman että selän takana läähättää kilpaostajat.
Se on oikeastaan tosi hauskaa, unelmat laukkaavat ja on kivaa.
Kestäisin vielä ne pettymykset näytöissäkin suht hyvillä mielin jos etsisin yksin, mutta on inhottavaa sitten vääntää miehen kanssa kättä siitä että me arvostetaan oikeasti ihan eri asioita taloissa, ja jos toinen tykkää niin toinen suht varmasti ei. Molempien unelmat toteutuisivat jos olisi enemmän rahaa, mutta nyt voidaan toteuttaa vain toisen unelmat, ja meillä se on mies. Siitäkin huolimatta että mä maksan suuremman osan.