Riikka Pulkkisen Totta
Onko kukaan lukenut, tai varmasti monikin. Luin juuri, mielettömän koskettava, mielenkiintoinen, viisas. Vuoden paras, ainakin minulle. Mitä mieltä AV-raati?
Kommentit (18)
Kiitos vinkistä! Aihe on aika raskas ja ahdistava kyllä,kuolema, salaisuudet, kielletyt tunteet jne.
Ehkä oman angstisen tilanteeni/mielentilani vuoksi tuntuikin koskettavalta. Huumoria en kyllä oikein kirjasta löytänytkään. ap
jos yhtään pidät novelleista. Ihastuin hänen uskomattomaan kykyynsä vaihtaa näkökulmaa ja asettua kenen tahansa nahkoihin. Hän on myös taitava kielenkäyttäjä. Kirjoittaa myös runoja, mutta niihin en ole ehtinyt vielä.
Tempaisi heti ekoilta sivuilta mukaansa, kun taas Raja on jäänyt kesken. En vain saa luettua sitä eteenpäin.
yrittänyt lukea Rajaa sekä Tottaa, mutta mulle ne tuntuu sellaisilta "kirjallisuudenopiskelija tässä kirjoittaa hienoa suomalaista kaunokirjaa"-teoksilta, mutta varmasti moni tykkää.
ja ahdistunutta elämänmenoa kuvaava kirjoitelma. Sympaattista, että se on julkaistu ja ihan teatterikappaleeksikin nyplätty.
Raskas teema ehkä monelle hankala.
Olisikin ollut raskas, mutta kevyt se minusta oli aiheeseen nähden. Olisi siitä saanut enemmänkin irti.
No minusta esim. Sofi Oksasen Puhdistus oli tosi hyvin kirjoitettu, se teki oikeasti vaikutuksen ja sai tunteita heräämään. Suurin osa kirjoista tulee vain lukaistua, eikä niistä jää mitään mieleen, usein ei edes nimi. Hyvä kirja imaisee mukaansa.
mulla oli kovat odotukset koska monet oli sitä kehuneet. Mun mielestä ihan tavallinen kirja, olisin varmaan jättänyt lukemisen kesken mutta koin että yleissivistyksen takia se on luettava loppuun :)
pitämättömyys mistään aiheen raskaudesta johtunut, olen lukenut ties mitä kuolema-tappo-murha-insestikirjoja. Outoa, että jotkut ihmiset eivät kestä sitä, etteivät kaikki pidä samoista asioista mistä he..minustakin Pulkkisen teksti on sisäsiistiä ja keskiluokkaista eikä herätä mitään tunteita.
pitämättömyys mistään aiheen raskaudesta johtunut, olen lukenut ties mitä kuolema-tappo-murha-insestikirjoja. Outoa, että jotkut ihmiset eivät kestä sitä, etteivät kaikki pidä samoista asioista mistä he..minustakin Pulkkisen teksti on sisäsiistiä ja keskiluokkaista eikä herätä mitään tunteita.
Kunhan vain kyselin, että miksi ei pidetty. Tuli selväksi, että monen mielestä liian keskiluokkaista, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan tässä yhteydessä.
se tarkoittaa minulle sitä, että kirja on kyllä oikeaoppisesti kirjoitettu ja on keksitty kivoja vertauskuvia jne, mutta henkilöt ovat paperinmakuisia ja mikään heidän elämässään ei kiinnosta.
Luen paljon ja odotin kirjan olevan jotenkine rityinen mutta sitä se ei ollut. Pitkäveteinen ja ei koskettanut. Sori.
Luen paljon, eikä tuo ollut millään lailla mukaansatempaava sitten kuitenkaan. Odotin enemmän ja olisin tosiaan halunnut tykätä, mutta jätin sen sitten puolen välin jälkeen kesken, mitä en yleensä tee. En todellakaan tarkoita pahalla tätä, melkein ajattelin että viitsinkö nyt näin kirjoittaa, mutta minusta se vaan oli jotenkin niin väkisin väännettyä paikoitellen ihan siinä määrin, etteivät hahmot alkaneet elää riittävän realistisella tavalla mielikuvissani, kuten joissakin loistavissa lukukokemuksissa tapahtuu. Alkoi ärsyttää. Ekasta kirjastaan tykkäsin paljon enemmän.
se tarkoittaa minulle sitä, että kirja on kyllä oikeaoppisesti kirjoitettu ja on keksitty kivoja vertauskuvia jne, mutta henkilöt ovat paperinmakuisia ja mikään heidän elämässään ei kiinnosta.
Sellaisia henkilöitä, joista ei riitä kerrottavaa kirjaksi asti :D Ei mitään särmää, tekevät vain tylsiä asioita.
Paras suomalainen kirja, jonka olen lukenut ja luen paljon. Älykästä tekstiä, en ymmärrä, miten noin nuori kirjailija pystyy tuohon.
Esikoisteoksensa Rajan luin Totta-kirjan jälkeen ja siihen en tykästynyt lainkaan.
liikaa asioita, jotka olisivat hienoja ja dramaattisia, jos oikeasti tapahtuisivat, mutta paperilla ihan keksityn tuntuisia ja pitkäpiimäisiä.
parhaillaan, hienoja upotusrakenteita. Vähän liian ylevää kieltä kyllä.
En meinaa a loppuun millään. Se on jotenkin angstinen, ahdistava. Huumorikin väksin väännettyä. Pidin Raja-kirjasta enemmän, vaikka sama angsti kuulsi siinäkin. Ehkä se on kirjailijan oma minä.
Ettei menisi ihan haukkumiseksi, niin kaunista kieltä hän käyttää. Hienoja kielikuvia.
Oikeasti olen ihastunut tänä vuonna Maritta Lintuseen, jonka tuotannosta olen lukenut Ovisilmän, Heijastuksen ja Mozartin hiukset.