Millainen äiti sinusta olisit ollut, jos -

t: 25-41v lapsensa saanut

muuttaisi mitään tai tekisi mitään toisin, kunhan vain pohdin, että entäs jos? :) Tyytyväinen olen valintoihini kyllä ollut.

t.ap

Sain esikoisen 20-vuotiaana ja kuopuksen 36-vuotiaana.



Halusin lasta jo paljon nuorempana ja toisaalta vieläkin tekisi mieli vauvaa, kun olen nyt 40v.



Nuorena olin lyhytpinnaisempi mutta leikkisämpi, vanhempana kasvatusote on niin hallussa etten edes muista kuinka sain itseni ja lapseni aikoinaan kiihtymään silmittömään huutoon.

En usko että lapsen ilmestyminen minun elämässä olisi muuttanut mitään, olisi varmaan aika masentunut lapsi kun äidillä etusijalla oli ryyppäminen ja hauskanpito. Poltin myös silloin ja hoidin erittäin huonosti talousasiat. Sitten aikuistuin, noin 5 vuotta sitten ja nyt minulla on taapero. Olen rauhoittunut ennen lapsen syntymää ja vakavoitunut.



Kauheata edes kuvitella mitä kaikkea olisi voinut sille sattua siinä aikana



T:nainen 30v

Sain lapsen 27-vuotaana. Nuorempana en olisi varmaan osannut pelätä yhtä paljon. Jos vielä saan lapsia, osaan varmaan ottaa rennommin.

varmaan vieläkin kireämpi ja stressaantuneempi. Kyllä vuosikausien valvomiset tuntuu vielä pahemmalta, mitä vanhempi on itse.

yhteensä 8 v. Kun tapasin mieheni olin niin rakastunut ja olen edelleenkin mutta kun vertaan kaikkia muita työpaikka, jotka ovat samaan aikaan menneet naimisiin ja kaikki ovat saaneet esikoisensa ekan 2 v aikana ( näitä on siis yli 20 naista, eli vertailuja riittää ), ovat joka ikinen eronnut.

Tietenkin otos on pieni mutta väitän kun me kohdattiin lapsettomuushoito ja käytiin sitä monta vuotta + tällä ajalla vietettiin vuosia laatuaikaa yhdessä, kaikki tämä on tiivistänyt meidän liittoa entisestään. Meillä ei ole ikinä sanottu sanaa ero edes leikillään.

Hyvin paljon tuttavat arvostelevat mun ikääni mutta yksin on hankala lapsia saada, olin kuitenkin jo 30 v kun tapasin mieheni. Kaikille ei siis lapsettomuushoidot kuulu enkä muutenkaan omista asioista Hesarissa julkaise.

varmaan vieläkin kireämpi ja stressaantuneempi. Kyllä vuosikausien valvomiset tuntuu vielä pahemmalta, mitä vanhempi on itse.

ja valvon vieläkin vaavin, 10 kk kanssa.

enkä lapsia aio hommata.

Olen 23 eli kamala ajatuskin että jo nyt olisi laittanut, ei näin nuorena ei. Vasta kerennyt vähän aikuistumaan ehkä itse tässä.



Myöhemminkään ei tule minusta äitiä. 30-vuotislahjaksi piuhat poikki.



Tällasen lyhytpinnasen, elämän rauhallisuudesta ja hidastempoisuudesta sekä illoista sohvan pohjalla kirjan parissa nauttivan on ihan mahdoton ajatellakaan mitään kakruja huollettavaksi. Hyvä kun jaksan itteni huoltaa. Riittä mulle.



"Kasvattaisin" takuulla samanlaisia sekopäitä kuin iteki ole, ei näitä geenejä kannata jatkaa. :D



Ja muuten, nämä vauvalehden keskustelut saa mut entistä vakuuttuneeksi, ettei omat lapset tuu olemaan osa jokapäiväistä arkeani. Ei sillä, on näitä hauska lukea. Erilaisista elämistä.

mut nuorena olin niin ehdoton, että todennäköisesti olisin mm. kestovaippaillut vaikka hampaat irvessä ja ottanut maailmanloppuna sen, että imettäminen on minulle hormonaalisista syistä johtuen todella vaikeaa. Tästä mustavalkoisuudesta johtuen olin nuorena aika ankara myös itselleni ja se lisää masennusherkkyyttä, joten voi olla että en olisi koskaan yltänyt niihin äitiyden vaatimuksiin mitä olisin itselleni asettanut.



Aikuisempana olen paljon, paljon rennompi, mutta en toisaalta enää tunne sellaisia huikaisevan voimakkaita tunne-elämyksiä kuin nuorena. Joskus olen ajatellut, että nuorempana olisin varmaan kokenyt äidinrakkauden niin voimakkaasti, että olisin suojellut lapsia aivan hysteerisesti, mutta toisaalta ehkä nauttinutkin heistä vieläkin enemmän.Yövalvomisia en olisi jaksanut; tarvitsin vielä parikymppisenäkin paljon enemmän unta kuin nykyään.

enkä lapsia aio hommata.

Olen 23 eli kamala ajatuskin että jo nyt olisi laittanut, ei näin nuorena ei. Vasta kerennyt vähän aikuistumaan ehkä itse tässä.

Myöhemminkään ei tule minusta äitiä. 30-vuotislahjaksi piuhat poikki.

Tällasen lyhytpinnasen, elämän rauhallisuudesta ja hidastempoisuudesta sekä illoista sohvan pohjalla kirjan parissa nauttivan on ihan mahdoton ajatellakaan mitään kakruja huollettavaksi. Hyvä kun jaksan itteni huoltaa. Riittä mulle.

"Kasvattaisin" takuulla samanlaisia sekopäitä kuin iteki ole, ei näitä geenejä kannata jatkaa. :D

Ja muuten, nämä vauvalehden keskustelut saa mut entistä vakuuttuneeksi, ettei omat lapset tuu olemaan osa jokapäiväistä arkeani. Ei sillä, on näitä hauska lukea. Erilaisista elämistä.

ongelmana aiemmin olisi ollut parisuhteeni "kypsyys" vanhemmuuteen. Ehkä tarvitsimme aikaa mieheni kanssa enemmän vapauteen. En ole tästä varma, mutta se oli syy, miksi emme hankkineet lapsia aiemmin. Ensimmäinen 28-v.

Ensimmäiset tein reilu 20-vuotiaana toiset vajaa 40-vuotiaana. Sama mies ja kerran asunto muuttunut isommaksi. Olin mielestäni nuorena hyvä äiti, yritän olla sitä vieläkin. Erona se, että nykyään ei ole niin paljon omia menoja, harrastin liikuntaa aktiivisemmin nuorena. Jaksan valvoa kuten ennenkin, ehkä paremminkin nykyään ja matkustelu tullut kuvioon.

Nuorena olin itsetuhoinen mielenterveyspotilas ja kovalla lääkityksellä. En olisi pystynyt huolehtimaan lapsesta, koska en itsestänikään oikein huolta osannut pitää.

Vanhempana kuin nyt en varmaan tekisi (tai en edes varmaan saisi) lapsia.

Äitinä olen samanlainen. Eka raskaus oli fyysisesti helpompi ja otin sen rennommin.

Sain esikoiseni 30-vuotiaana. Saman miehen kanssa olin ollut jo aiemmin.



Jos olisimme saaneet lapsen heti tavattuamme, olisin varmaan äitinä ollut melko samanlainen. Mieheni oli kyllä nuorempana kakarampi, ja mm. aluksi kauhisteli koiran hankintaa, koska koira sitoi häntä liikaa - lapsi olisi varmasti vaatinut melkoista henkistä kasuva. Harrastimme molemmat nuorempana paljon ja se juuri oli miehellä ahdistus tuon koirankin suhteen. Hän myös opiskeli pitempään, joten elämäntapa oli epäsäännöllisempi.



Vanhempana lapsen hankkimista en osaa erityisesti ajatella. Olisinko väsyneempi? Olisikon pitkäpinnaisempi? Olisiko tukiverkkomme huonommat tai paremmat ja miten se vaikuttaisi vanhemmuuteeni ja jaksamiseeni? Taloudellinen puoli paranee koko ajan, vaikka nytkään ei rahallista puolta ole kauheasti tarvinnut murehtia.