Olenko mielestänne tunteeton, kun Norjan tapahtumat ei mietitytä ja itketä koko ajan?
Joo, totta kai olin järkyttynkun tapahtumista ekan kerran kuulin ja mietin, että miten näin voi tapahtua. En kuitenkaan itkenyt. Nyt tuntuu, että esim. koko Facebook jauhaa vaan Norjaa ja kaikki ovat niin poissa tolaltaan. Itse en jaksa enää asiaa päässäni vatvoa, en voi auttaa norjalaisten tilannetta. Moni varmaan ajattelee, että olen tunteeton, etenkin kun olen vielä psykologi...
Kommentit (28)
Itselleni tämä on ollut vaikea tragedia, se muistuttaa aiemmin koetuista teloituksista, jotka ovat koskeneet elämääni. Minulla on kosketuspintaa tällaisiin.
Murehtikoot ne, joilla ei ole. Ei riitä rahkeet, vaikka ketjuun liityinkin ja tunnen sympatiaa.
aika kaukaisia asioita ovat mulle tällä hetkellä. Maailmassa tapahtuu niin paljon kamalaa, että johan tässä saisi olla koko ajan itkemässä, jos kaikkea kauheaa alkaisi pohtimaan koko ajan.
Tästäkin pitäisi kai järkyttyä.
Ihmisiä kuolee joka päivä onnettomuuksissa, sodissa, hullujen tappamina, nälkään jne.
Periaattessa Irakissa tapettiin yhden hullun (Bush) takia monta kertaa enemmän ihmisiä. Oltiinko silloin järkyttyneitä?
Kaikki sympatiat omaisten puolella, mutta tippuihan tänään kai Marokossa lentokone, jossa kuoli enemmän ihmisiä kuin Norjan terroriteossa. Sureeko heitä kukaan tai ylipäätään yksittäisissä suomalaisissa väkivallanteoissa kuolleita?
ihan pihalla olen koko jutusta eikä oikein pääse mukaan.. eli ei herätä tunteita, paha sanoa. Tässä huomaa median voiman (?)
onko nämä itkijä ihmiset aivan terveitä itsekään? Maailmassa tapahtuu päivittäin ihmishenkiä vaativia vääryyksiä ja julmuuksia. Jos ulkomailla tuiki tuntemattomille ihmisille tapahtuu jotain on aika ihmeellistä reagoida täällä kuin lähiomainen olisi kuollut - hyvä jos ei voimakkaammin. Kertoo ehkä nykyihmisen tilasta? Mitähän siinäkin lopulta itketään itsekkyyttään?
onko nämä itkijä ihmiset aivan terveitä itsekään? Maailmassa tapahtuu päivittäin ihmishenkiä vaativia vääryyksiä ja julmuuksia. Jos ulkomailla tuiki tuntemattomille ihmisille tapahtuu jotain on aika ihmeellistä reagoida täällä kuin lähiomainen olisi kuollut - hyvä jos ei voimakkaammin. Kertoo ehkä nykyihmisen tilasta? Mitähän siinäkin lopulta itketään itsekkyyttään?
Hysteerisyyttä tai jotain muuta sairaalloista se olisi minustakin, jos koko ajan vollottaisi päivätolkulla tuntemattomien ihmisten kohtaloa.
Muuta ei nimittäin joutuisi tekemäänkään, kun kaiken aikaa jossain päin maailmaa on sota, nälänhätä tai joku muu katastrofi meneillään, ja nuoria ja lapsiakin kuolee.
ihan pihalla olen koko jutusta eikä oikein pääse mukaan.. eli ei herätä tunteita, paha sanoa. Tässä huomaa median voiman (?)
kyllä nyt alkoi vähän tunnetta pukkaan ja itkua silmään kun otin ja menin lukemaan juttuja aiheesta lisää..
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/5-vuotias-kohtasi-ampujan-utoyalla--…
Maailmassa tapahtuu niin paljon kamalaa, että johan tässä saisi olla koko ajan itkemässä, jos kaikkea kauheaa alkaisi pohtimaan koko ajan.
Joskus uutiseen tulee perehdyttyä syvällisemmin ja ajateltua asiaa enemmän, mutta nyt tämä juttu on yksinkertaisesti niin kauhea, että en halua uppoutua siihen koska se vain masentaisi ja olisi ikäänkuin liian kauhea kohdata kunnolla. En ole katsonut esim. videoita saarelta, koska se vain tekisi hirvittävän pahaa.
Asialle ei voi enää mitään ja annan viranomaisten ja poliitikkojen hoitaa työnsä sen suhteen että tällaista ei tapahtuisi enää.
Tervettä itsesuojeluvaistoa se on ainakin itselläni, etten ala rypemään asiassa.
onko nämä itkijä ihmiset aivan terveitä itsekään? Maailmassa tapahtuu päivittäin ihmishenkiä vaativia vääryyksiä ja julmuuksia. Jos ulkomailla tuiki tuntemattomille ihmisille tapahtuu jotain on aika ihmeellistä reagoida täällä kuin lähiomainen olisi kuollut - hyvä jos ei voimakkaammin.
He vain ehkä altistavat itsensä asialle enemmän ja ovat herkkiä. Mulle kävisi samoin jos alkaisin katsomaan videoita ja lukemaan kertomuksia. En halua koska en halua itkeä ja murehtia koko ajan.
t. edellinen(?) vastaaja joka kertoi suojelevansa itseään
ku mitään muuta ei mistään voi lukea ja katsoa ku samat jutut uudestaan ja uudestan. norja norja norja. ei se maailma siihen pysähtyny. toki hyvä ettei oo vain kreikka kreikka jne. kauheetahan se, mutta ei jaksa sen enempää on elämässä itellä muutaki miettimistä. hyvä jos sulla joku edes tuosta facettaa. mulla se on ainki niin kuollutta koko paikka että vois ittensä poistaa ku kaikki vaan odottaa että joku tekis ja kirjoittais jotain. tai sitte kertoo että kävivät tampereella paskalla tms kiinnostavaa.
onko nämä itkijä ihmiset aivan terveitä itsekään? Maailmassa tapahtuu päivittäin ihmishenkiä vaativia vääryyksiä ja julmuuksia. Jos ulkomailla tuiki tuntemattomille ihmisille tapahtuu jotain on aika ihmeellistä reagoida täällä kuin lähiomainen olisi kuollut - hyvä jos ei voimakkaammin. Kertoo ehkä nykyihmisen tilasta? Mitähän siinäkin lopulta itketään itsekkyyttään?
Ja omasta mielestäni minulla on kaikki hyvin elämässäni! Mutta itkeminen johtuu siitä, kun olemme asuneet niin kauan Oslossa ja tunnen niin hyvin ne tapahtumapaikat ja tunnen paljon Norjalaisia.
Nyt asumme jo Suomessa, mutta sillon kun Suomesssa tapahtui niitä kouluampumisia,asuimme Norjassa ja silloin en reagoinut näin voimakkaasti. Johtunee kait siitä, että Norjalaiset ihmiset on monin verroin mukavampia,avoimempia,ystävällisiä ym. kuin Suomalaiset! Ja tiedän kuinka tämä asia koskettaa ja syvältä Norjalaisia,mutta tiedän myös sen, että nämä tapahtumat hitsaavat Norjalaisia entistä enemmän yhteen.
Suomalaisilla olisi paljon opittavaa Norjalaisista!
Jokelan tragedia kosketti aikoinaan niin läheltä ja koskettaa lopun elämääni että jotenkin sen jälkeen olen ollut ihan "tunteeton" näiden muiden tragedioiden suhteen.
Eli kun tapahtumat olivat lähellä itseä silloin ahdisti, nyt ei
Ainoo mistä olen siitä saanut tietoo on vauvapalstan otsikot. Ja en oo itkenyt.
samat mietteet. En ole facebookinkaan kautta liittynyt mihinkään Norja-ryhmiin tai päivittänyt mitään tätä asiaa koskevaa. Surullinen toki olen että näin on tapahtunut, mutta en jaksa vatvoa ja aiheuttaa vielä itselleni ja ympäristöllenikin ahdistusta ja mielipahaa. Ei se vatvomalla ja kauhistelemalla muuksi muutu. Toki hyvä että maailma osoittaa yhä shokeeraantuvansa tällaisesta, ettei tätä sivuuteta olankohautuksella. Se osoittaa että tämä ei kuitenkaan ole vielä arkipäivää eikä tällaisiin tekoihin olla turruttu.
Omalla kohdallani koen olevani vihainen tekijöille mutta myös väsynyt näihin jatkuviin massamurhiin. "Keksisivät jotain uutta" on lähinnä fiilikset. Ja siksi ei jaksa vaahdota.
aika kaukaisia asioita ovat mulle tällä hetkellä. Maailmassa tapahtuu niin paljon kamalaa, että johan tässä saisi olla koko ajan itkemässä, jos kaikkea kauheaa alkaisi pohtimaan koko ajan.
tuossakin. Varmaan tyyppi on vaan tyytyväinen.
Mä mietin just, että pitäisikö tapahtumia itsekin jotenkin surra facebookissa, mutta en vain taida jaksaa. Mua pelottaa niin perkeleesti, että näitä ammuskeluja tapahtuu taas kohta Suomessakin, etten hirveästi jaksa edes ajatella asiaa.
Toisekseen mua ei liikuta 70 uhria yhtään enempää kuin parikymmentäkään.
Yhtä kamalia ovat uutiset USAsta, justiin oli perheen isukki taas ammuskellut. Sureeko täällä kukaan jenkkien kouluammuskeluja tms?
Mua oikein ärsytti uutisissa vaahtoaminen siitä, että miten "Norjassa on aistittavissa, että me pääsemme yli tästä". Mitä helvettiä, mä voin kuvitella, ettei asianosaiset perheet halua edes kuulla, kuinka muut norjalaiset pääsevät yli tästä.
Yksikin uhri on niin surullista sille perheelle, jonka kohdalle se sattuu.