Lue keskustelun säännöt.
Kaksivuotias pikkutyttö kuoli pihapiirissä
05.07.2011 |
Voi että kävi itkettämään kun luin tässä taannoin jotain lehteä, missä kerrottiin, kuinka jatkosodan pommituksessa 1944 oli kuollut taapero pikkutyttö.
Oli ollut maatalon pihalla leikkimässä, kun pommikoneet olivat lentäneet yli. Ei ollut tullut ilmahälytystä eikä mitään. Ihmisiä oli juossut suojaan, pikkutyttö ei leikeiltään ehtinyt karkuun... Oli kuollut sirpalevammaan.
Voi surku!
Onko muita, joita on äidiksi tultua käynyt nämä sota-aikojen jutut koskettamaan ihan eri tavalla? Onhan niisä kuullut jo vuosia, kouluissa ja ties missä, mutta nyt jos äitinä luen näitä juttuja, missä kerrotaan, kuinka pieniä lapsia on kuollut, niin sen sodan käsittää ihan eri tavalla...
Ajatella, että keskuudessamme voi yhä olla näitä ysikymppisiä naisia, jotka kymmeniä vuosia sitten ovat menettäneet lapsensa sotien pommituksessa. Ja me vaan ajatellaan, että siinä joku vanha mummo kävelee. Ei yhtään tiedä, mitä surua ovat kantaneet sisällään vuosikymmeniä.
Kommentit (11)
vaan tuonkin tytön vanhemmat ovat luultavasti tänäpäivänä n. 70-vuotiaita. Ei siitä sota-ajasta niin kauaa ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan tuonkin tytön vanhemmat ovat luultavasti tänäpäivänä n. 70-vuotiaita. Ei siitä sota-ajasta niin kauaa ole...
Äitini oli sotalapsi syntynyt -33. Eli hiukkasen yli 70 vuotiaita.
vaan tuonkin tytön vanhemmat ovat luultavasti tänäpäivänä n. 70-vuotiaita. Ei siitä sota-ajasta niin kauaa ole...
v. 44 kuollut 2v lapsi.. vanhemmat olleet tuolloin varmasti vähintään 20 v. Ei riitä 70 vuotta... Kun tuo lapsi olisi itsekin nyt siellä seitsemissä kymmenissä.
vaan tuonkin tytön vanhemmat ovat luultavasti tänäpäivänä n. 70-vuotiaita.
Kovin on vanhempansa olleet nuoria...
vaan tuonkin tytön vanhemmat ovat luultavasti tänäpäivänä n. 70-vuotiaita. Ei siitä sota-ajasta niin kauaa ole...
eli ei tytön vanhemmat mitenkään voi olla 70-vuotiaita, koska jos on esim 75-vuotias vuonna 2011, niin on täytynyt syntyä 1936 ja on ollut tuolloin kahdeksanvuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli hänen vanhempansa ovat syntyneet varmaankin 1920-luvun alussa tai jopa 1910-luvulla tai sitäkin aiemmin.
Esim 1941 syntyneet ovat nyt 70-vuotiaita ja he ovat tulleet vanhemmiksi noin 1960-1990. Mulla äiti on vm 1935 ja olen syntynyt 1972.
vaan tuonkin tytön vanhemmat ovat luultavasti tänäpäivänä n. 70-vuotiaita. Ei siitä sota-ajasta niin kauaa ole...
jo päälle 80v. vaikka olisivat kuinka nuorena lapset tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ovat menettäneet lapsensa. Lapsen menetys on aina surullista, oli syy sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pointti ollakaan siinä itkemisessä, vaan siinä, miten sota-aikakin tulee ikäänkuin lähemmäksi, kun lukee sen ajan perheiden, äitien, lasten kohtaloita. Että ei se sota-aika pelkkää rintamataistelua ole ollutkaan. Olen itse kokenut samoin kuin ap. Olenkin empaattinen ihminen, sitä ei normipalstalainen taida olla.
vaan tuonkin tytön vanhemmat ovat luultavasti tänäpäivänä n. 70-vuotiaita. Ei siitä sota-ajasta niin kauaa ole...