Siis mikä ihmisiä oikein vaivaa?

oon miettinyt ihan samaa. Ihan kuin millään, tai kellään ei olisi enää mitään väliä.



Tummaihosten lasten päälle saa sylkeä ja pultsarin sytyttää palamaan, kaatunutta ja itsensä loukannutta ihmistä ei auteta vaan kävellään kylmästi ohi... Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/nukkuva_mies_sytytett…

Jos et pysy mukana menestyksen rattaissa, syrjäydyt nopeasti ja syvälle. "jokainen on oman onnensa seppä" - niin kauan kuin menee hyvin. Monet tarvitsisivat turvaverkon, yhteisön, lähi-ihmisiä. Ennen ihmisellä oli arvo ja ihmisestä välitettiin. Jos lapsesta saakka syrjäytyy, ei sosiaaliset taidot, myötätunto ja muu inhimillinen kasvu jää kasvamatta. Suomessa kasvaa jo nyt paljon tunnevammaisia ihmisiä ja määrä tullee lisääntymään,

ratikassa siististi pukeutunut herrahenkilö alkoi haukkumaan pientä tummaihoista lasta mutakuonoksi. Herra ei ollut mikään syrjäytynyt hylkiö, vaan ihan tavallinen työssä käyvä ihminen. Viime talvena äitini liukastui jalkakäytävällä ja mursi ranteensa, -ja kukaan ei pysähtynyt auttamaan.



Tunnevammaisia ja kylmiä ihmisiä joo, mutta ei välttämättä syrjäytyneitä.

tekijätkään mitään yhteiskunnan tukipilareita ("poliisin vamhoja tuttuja").



Ihan samanlaisia ihmisiä Helsingissä asuu kuin muuallakin, niitä on vain paljon enemmän.

mutta uskompa että sytyttäjäporukka oli sitä myös (poliisin vanhoja tuttuja).



Nyt ohikulkija sammutti miehen ja hälytti apua, onneksi.



Itse teossa oli vastakkain kaksi laitapuolen menijää.

aika raakaa sytyttää kaveri tuleen. Ainahan noi juopot on nujakoineet keskenään, mutta toi nyt on oikeasti ihan hirveää.