Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea tokaluokkalaista kaverisuhteissa? Vai pitäisikö?
23.05.2011 |
Tokaluokkalaisella pojalla ei ole yhtään "sydänystävää". Koulunkavereita käy harvakseen leikkimässä, mutta poikaa ei koskaan pyydetä vastavierailulle. Lähellä ei asu samanikäisiä lapsia. Harrastuksiin ei halua lähteä, kun on ujo ja arka ja pelkää kaikkea uutta. Tuleekohan lapsesta ihan syrjäytynyt, kun on niin paljon yksin ja vanhempiensa seurassa? On siis ainoa lapsi.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluun on kolmisen kilometriä ja naapureitakin joka puolella. Ei vaan samanikäisiä lapsia.
Joukkuelajeissa oppii sosiaalisia taitoja ja saa kavereita.
yksin kulkemaan. Eikä koskaan haluakkaan. Ongelma onkin se, ettei niitä kavereita oikein ole. Hänen on vaikea solmia uusia ihmissuhteita juuri ujouden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika tosin vasta menossa kouluun ja jännityksellä odotan, kertyykö eka luokan aikana rohkeutta niin että "uskaltaa" kyläillä luokkakavereillaan, sillä eskarivuoden aikana sitä ei ole ollut juurikaan. Kuitenkin eskarissa on hyviä kavereita ja pojat pyytelevät leikkimään siltikään meidän poika ei ole rohjennut. Häntä itseä asia ei tunnu vaivaavan, joten en kyllä aio pakottaakaan. Meidän lähelläkään ei asu yhtään muita lapsia, seurana on pikkusisko.
Mutta just eskariopen kanssa oli puhetta tuosta, ja hän sanoi että jokainen kypsyy aikanaan, kuulemma tulee vielä sekin aika että poikamme käy vaan ovella kääntymässä.
Toisaalta tuntuu että hän "menettää" jotain mutta on ihan kiva että hänestä huippuhetkiä on esim isän kanssa uiminen tai puutöiden teko.
En minä ainakaan koe että lapsi tässä mitenkään erakoituu.
kavereille tai kavereita teille?
Miksette ole puuttuneet asiaan (paljon) aikaisemmin?
Tokaluokkalaiselle kaverit ovat kaikki kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehodottanut vaikka mitä. Periaatteessa saisi valita ihan minkä harrastuksen haluaa. Mutta ei halua lähteä uuteen paikkaan ja uusien ihmisten pariin. Pitäisikö viedä väkisi?
Ihan ilomielin. Mutta en kai voi ruveta poikani puolesta soittelemaan hänen luokkakavereilleen ja pyytämään meille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä, pikku hiljaa. Kannustaen. Käykö esim luokkatovereiden synttäreillä tms?
mutta kyllä mä painostaisin jo aika tavalla. Kannustaisin esim. jollain palkinnolla,, jos osallisutuu harrastukseen.
Olen ehodottanut vaikka mitä. Periaatteessa saisi valita ihan minkä harrastuksen haluaa. Mutta ei halua lähteä uuteen paikkaan ja uusien ihmisten pariin. Pitäisikö viedä väkisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiden, joita on itsekin kutsunut synttäreilleen. Suurin osa jo eskarista mukaan tarttuneita. Ei siis ole juurikaan saanut koulusta uusia kavereita.
Harrastuksen täytyy kuitenkin olla vapaaehtoista ja ennen kaikkea itseä kiinnostavaa. Voi olla kova homma saada ujo ja arka lapsi johonkin sosiaaliseen harrastukseen. Toki joku jalkapallo nyt kesäklä varmaan on ok tuon ikäisellä JOS urheilu kiinnostaa. Siinähän ne sosiaaliset taidotkin pikkuhiljaa karttuu.
Monesti vaan ujon ja aran lapsen mielenkiinnonkohteekin on "rauhallisempia"... entäs partio???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskaltaudu sekaan joukkueeseen, jossa kaikki tuntevat toisensa entuudestaan. Täällä aloitetaan yleensä jo 5-vuotiaana jalkapalloseurassa pelaaminen. Ollaan viety jopa kentän reunalle, muttei suostunut sekaan. Partiota olen myös miettinyt, mutta poika on aika kömpelö käsistään. Tuleekohan partiossa sen takia ongelmia?
sydänystävää, eikä ole kaivannutkaan. Leikkivät yleensä porukalla. En usko, että tuonikäisillä pojilla niitä bestiksiä on samalla tavalla kuin tytöillä.