Lue keskustelun säännöt.
Onko sokerirasitus testi oikeasti niin kamala ku olen kuullut?
22.05.2011 |
Jotenkin en vaan pysty käsittää miten nesteen juominen voisi olla niin kuoleman kamalaa. Onko mulle kertoneet vaan jotenkin nössöjä vai onko se oikeasti jotain ihan järkyttää?
Kommentit (127)
Ei mua se juominen muuten ällöttänyt, mutta jo juodessa alkoi tulla huono olo ja sitä jatkui seuraavat 1,5 tuntia. Verensokerini ei kuitenkaan juuri heitä kokeen aikana, hyvät arvot.
Kaikille ei todellakaan tule mitenkään erityisiä vointeja, vaan tykkäävät, kun voi lueskella lehtiä. Jotkut taas oksentavat ja koe keskeytyy. Itse en oksenna, mutta olo ei ole mukava, vaan vähän pökerryttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei se litkun juominen mikään vaikea homma olekaan, vaan ensin se paasto, ei siis vettäkään kuin ihan vähäsen, jos pakottava tarve, ja sitten se parin tunnin istuskelu/odottelu.
Ekassa olin tottunut juomaan vettä todella paljon, niin oli vaikea saada nukuttua, kun tuntui että koko ajan janotti. Tunnin päästä litkun juomisesta aloin oksentamaan ja olo meni todella huonoksi ja ei sokereissa ei ollut mitään vikaa.
Tokalla kerralla meni jo paremmin - tajusin tankata ruokaa päivän aikana paremmin, ja tyytyväisenä odotin parin tunnin "omaa aikaa", mutta kesken sen odottelun labrassa mulle iski migreeni päälle, ja oli ihan tuskaa istua valoisassa ja kuunnella telkun möykkää. Kolmas meni muuten hyvin, mutta kauhea jysäri alkoi taas ja lukemisesta/tv:n katselusta ei tullut mitään. Lisäksi joka kerralla on ollut niin heikotus, nälkä, huono olo, joka vaikuttanut koko loppupäivään, vaikka olenkin syönyt heti kokeen jälkeen.
Mutta onhan niitä kamalampiakin asioita ja hyvähän se on, että tutkitaan ja pidetään huolta vauvan ja äidin terveydestä. Onneksi itselläni ei kertaakaan ollut häikkää sokeriarvoissa ja vauvatkin pysyivät alle 4-kiloisina, vaikka suklaata tulikin mutustettua.
Niille, joilla on terve sokeriaineenvaihdunta, koe ei todennäköisesti ole kovinkaan kauhea. Minulla ei ole normaali sokeriaineenvaihdunta. ennen kahta tuntia arvo on reilusti kolmen alapuolella ja siinä vaiheessa koe pitää keskeyttää ja sokeria pitää saada nopeasti, koska siinä vaiheessa alkaa jo krampata ja olla muitakin shokin oireita.
Menee aiheen vierestä mutta menköön... (Insuliini)shokin oireita ei todellakaan ilmaannu millään alle 3:n arvoilla, eikä useimmat silloin vielä kramppaakaan. Muuten olisin itse kerran viikossa sairaalassa sokeritipassa =). Eihän se alhainen verensokeri kivalta tunnu, mutta vaarallista se ei vielä alle 3:n arvoilla ole. Ellet sitten tarkoita alle 3:n arvoilla selvästi alle kahdenkin...? T. Diabeetikko
se joka sai kramppeja. Puolentoista pintaan muistaakseni oli.
Aamulla pullo kossua, niin on lääkäri ihmeissään tuloksista : D
Mut kiva että voi edes sokerirasituksen kestämisessä olla parempi kuin joku muu...
Vaan ihan vaan siitä, että on kiva tietää onko se oikeasti monen muunkin mielestä ihan kamalaa. Jos kun on kipukynnys ja "paskan"sietokyky aikuisen tasolla eikä jaksa ihan pienistä rutista.
Monet sitten taas itkee ja venkoilee jo flunssan kourissa.
Kiva saada asialle oikeat mittasuhteet.
Ota heti yhteyttä vaikka THL:een ja kerro että tiedät miten verensokeriarvoja hallitaan tahdonvoimalla, susta tulee kuule rikas rouva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin en vaan pysty käsittää miten nesteen juominen voisi olla niin kuoleman kamalaa. Onko mulle kertoneet vaan jotenkin nössöjä vai onko se oikeasti jotain ihan järkyttää?
No, omasta mielestäni se oli hirveää, koska sinne rasitukseen mennään nälissään (kyllä, sen jälkeen kun on ollut 12h syömättä, on nälkä, etenkin aamulla ja raskaana ollessa), sen jälkeen otetaan verta, sitten juodaan perseen makuista sokerilientä, sitten istutaan, otetaan taas vähän verta, istutaan taas ja sitten otetaan taas verta.
Olen kummankin raskauden aikana joutunut tuohon ja kaikilla kerroilla (yhteensä neljä kertaa, kummassakin ensimmäinen kerta jouduttu keskeyttämään) olen pyörtynyt viimeistään viimeisen verikokeen jälkeen.
Joten joo, olen hirveä nössö.
Mä olinkin miettinyt juuri, että mitenköhän testin lopputulos vaikuttaa siihen oloon testin aikana, ja omasta mielestäni olo on ollut sitä kamalampi, mitä parempi testin tulos on ollut. Ekassa raskaudessa arvot oli tosi hyvät ja olo tosi oksettava ja huimaava. Tokan raskauden rutiinitestissä olo ihan kohtuu ok ja tulokset korkeammat mutta normaalin rajoissa. Siitä kuukauden päästä jouduin uudestaan testiin, silloin ei ollut ollenkaan huono olo ja tuloksena raskausdiabetes.
Eikö se ole ihan loogistakin, että kun verensokeri on alhaalla niin olo on huono? Ja kun insuliinituotanto on normaalia niin taso laskee nopeasti, mikä tuntuu huimauksena. Jos taas on häikkää niin pysyy korkeana ja laskee hitaammin, mikä ei tunnu miltään. Eihän korkea verensokeri varsinaisesti tunnu miltään, vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olinkin miettinyt juuri, että mitenköhän testin lopputulos vaikuttaa siihen oloon testin aikana, ja omasta mielestäni olo on ollut sitä kamalampi, mitä parempi testin tulos on ollut. Ekassa raskaudessa arvot oli tosi hyvät ja olo tosi oksettava ja huimaava. Tokan raskauden rutiinitestissä olo ihan kohtuu ok ja tulokset korkeammat mutta normaalin rajoissa. Siitä kuukauden päästä jouduin uudestaan testiin, silloin ei ollut ollenkaan huono olo ja tuloksena raskausdiabetes.
Eikö se ole ihan loogistakin, että kun verensokeri on alhaalla niin olo on huono? Ja kun insuliinituotanto on normaalia niin taso laskee nopeasti, mikä tuntuu huimauksena. Jos taas on häikkää niin pysyy korkeana ja laskee hitaammin, mikä ei tunnu miltään. Eihän korkea verensokeri varsinaisesti tunnu miltään, vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?
Minulla (vastasin numerolla 85) ei ole kertaakaan ollut mitään viitteitä diabetekseen ja sokeriarvot ovat olleet erinomaiset noissa rasituksissa, vaikka olenkin pyörtynyt aina kokeiden aikana tai jälkeen.
Pelkäsin kyllä, oon aina ollu nälkäsenä vihanen ja sit vielä sattu niin, etten ehtiny syömään mitään kunnollista edellisenä päivänä lounaan jälkeen.
Neste itsessään ei ollut kamalaa, tavallista sokerivettä. Sitä sitten nälkäänsä nieli ihan kiltisti, ja kaikki oli kivasti noin 1,5 tuntia, kunnes olin pyörtyä siihen heikotukseen. Alhainen verenpaine sen rasituksen kanssa veti kyllä ihan sippiin, muttei ollu pahempi kun mitä käy jos ei kato mitä suuhunsa laittaa.
Ihmiset reagoi tohon tosi laajalla skaalalla. Jos sua alkaa oksettaa ajatus oksentamisesta, toi koe on pahempi kuin jos oot ns. kovempaa laatua. Siinä sitä sokeria ei kuitenkaan hirveen paljoo oo, useet mun tuntemat pahoinvoineet tyypit on tottunu vetää enemmän sokerii kerralla suklaana ja nameina, mutta kun ei maistu kivalle, nii sit laatataan ja suurennellaan pahaa oloa.
Kandee varaa joku eväsleipä mukaan tasottaa oloo heti ton kokeen jälkeen. Ei ne tota koetta tekis, jos se olis liian rankka. Nimensä mukaisesti vaan rasittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkään kuollakseni piikkejä ja siksi olen harkinnut testin väliin jättämistä. Ennenkin on tehty pulskia ja ei-pulskia vauvoja ilman vastaavia testejä ja hyvin on menny ja terveitä vauvoja on tullut... Ei minua mitkään dieetit sun muut ahdista, mutta ne neulat :(
sokerirasituksia olemassa, joku juo pienen vajaa mukillisen litkua, joku tunnin välein?
Tietääkseni se on standardoitu: 75 g glukoosia liuoksessa 5(?) minuutin sisällä. Pussi on valmis (3 dl), ja se juodaan muutaman minuutin sisällä. Verikoe on ennen juomista, tunti juomisen jälkeen ja vielä kolmannen kerran tunnin kuluttua.
Litku on tosi makeaa ja nopea juominen saattaa yökötyttää. Joillekin saattaa tulla huono olo, makuulle pääsee pyytämällä.
Mutta mikään aivan karmea kokemus se ei minusta ainakaan ollut, lähinnä parin tunnin istuskelu odotusaulassa ottaa hermoon. Yökkäily litkua juodessa oli ikävää, piti vähän loppua kohden hidastaa tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli PAAAALJON iisimpi kuin olin kuvitellut, ei siis mitenkään paha. Mutta en voi tietenkään puhua kenenkään muun puolesta, jollekin se voi olla huono kokemus.
Mulle sanottiin, että lukea saa muttei kutoa. Kutoessa liikaa rasitusta ja voi vääristä tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 vuotta sitten kun odotin esikoista, piti sitä litkua juoda paljon enemmän kuin nykyään, se oli ihan kauheaa, kun muutenkin kärsi pahoinvoinnista, mutta kyllä siitä selvisi. 5 vuotta sitten kun odotin nuorimmaisia olikin pieni pullollinen kokista, jonka sai juotua ihan kepeästi. Nyt kävin taas, niin oli pienehkö pullo väritöntä litkua, ja vähän teki tiukkaa saada alas, ja oli oksettava olo vielä sen kahden tunnin jälkeenkin. Se oli positiivista että ei otettu verikokeita kuin kahdesti, ennen otettiin siinä tunnin kohdallakin muistaakseni.
Olin 2 päivää naistenklinikalla tuon asian vuoksi ja en pitänyt kauheana. Oli raskausajan diabetes ja sekään ei ollut kauhea, piikitin kerran päivässä ja mittasin arvon. Noudatin aika tarkalleen mitä söin. Jätin kaiken turhan pois.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 00:44"]
Olin 2 päivää naistenklinikalla tuon asian vuoksi ja en pitänyt kauheana. Oli raskausajan diabetes ja sekään ei ollut kauhea, piikitin kerran päivässä ja mittasin arvon. Noudatin aika tarkalleen mitä söin. Jätin kaiken turhan pois.
[/quote]Jatkoa. Synnytin keisarinleikkauksella jota toivoinkin eikä sekään ollut kamala kokemus, sairaalassa olo oli ihan kiva kokemus.
Mulla eka kerta meni ihan hyvin, onhan se litku nyt ihan jumalattoman pahaa mutta menee kyllä. Tokalla kerralla oksensin noin tuntia sen jälkeen, kun litkun olin juonut, vaikka kuinka yritin pitää sisällä. Pahoinvointi vaan vei voiton.
Mulle annettiin ohjeeksi ettei vettäkään sais paaston aikana juoda kuin tilkan. Se oli ehkä se vaikein osuus.
Glukoosinesteen juominen ei ollut miellyttävää, mutta pahinta oli se huono olo ja pyörrytys n. tunnin kohdalla. Selvisin pyörtymättä kun pitelin tuolin käsinojista kiinni ja keskityin hengittämiseen.
Oi sitä onnea kun sai kaivaa eväät esiin! Eipä ole koskaan suolakurkku ruisleivällä mustaherukkamehun kanssa maistunut niin hyvältä :)
Mulla on löysä mahalaukun portti, eli närästysvaivaa jo ilmankin raskautta. Tyhjä vatsa pahentaa tilannetta paljon. Tuo paasto ennen testiä oli jo aika haastava, mutta kun tyhjään mahaan piti juoda sitä harmaata ja ylimakeaa litkua, mä voin todella huonosti sen testin aikana ja jälkeen.
- se närästys kesti viikkotolkulla sen jälkeen, vaikka oli pysynyt ennen testiä ihan hyvin aisoissa.
Lisäksi vielä testi oli turha, arvoni olivat paremmat kuin loistavat. Lääkäri halusi lähettää minut testeihin "koska on sinussa jotain vikaa kun olet laihtunut vuoden aikana 25 kg ennen raskautta".
Kuten sanoin, en saa unta, jos mahalaukkuni vaatii ruokaa. Siinä ei ole kyse mistään pyörtyilystä tai väärin syömisestä vaan ihan vain liian pitkästä ruokailuvälistä. En ainakaan itse pystynyt raskaana syömään kovin suuria määriä kerralla. Jos olen monta tuntia syömättä silloin, kun mahalaukkuni kouristelee nälkää, seuraavana päivänä olenkin sitten kipeä, ilmeisesti ohutsuolessa on tulehdus, kun on maha tosi kipeä ja polttaa ja saan pelätä, kummasta päästä tulee tavara ulos kovalla paineella. En usko, että se on kovin terveellistäkään.
Senkin kerroin, etten raskaana saanut yöllä unta, joten vuorokausirytmini oli siirtynyt. Söin siis iltapalan joskus puolenyön jälkeen.
Ei pitäisi ärsyyntyä, mutta miten vaikeaa se luetun ymmärtäminen oikein voi olla... En ole todellakaan valinnut näitä ominaisuuksiani ja mielelläni olisin "normaali" eli pystyisin raskaanakin olemaan puoli vuorokautta syömättä mihin aikaan päivästä vain.