Hei piristäkääs mua, mulla hajoo pää!
Ollaan koko loma kotona, mies ja kolme alle kouluikäistä. Olen raskaana ja kaipaisin kovasti omaa aikaa ja rauhaa. Yllättäen sitä ei nyt ole tässä tilanteessa tarjolla ja yritän vetäytyä omiin oloihini täällä kotona, mutta lapset ramppaa luonani jatkuvasti. Lopulta sitten huudan niille ihan tyhmistä asioista.
Päivät on tosi vaihtelevia, välillä puuhaillaan ihan normaaleja juttuja, mutta tänään en ole jaksanut oikein mitään. Kai tuo pitkä hellejakso vei viimeisetkin voimat.
Meillä on aika rankka tilanne, miehen isä on vakavasti sairas ja siskoani epäillään huumeiden käytöstä. Mieheni vanhemmat ja siskoni ovat olleet ainoa hoitoapumme, ja ylipäätään olemme saaneet lapset hoitoon korkeintaan pari kertaa vuodessa.
Mutta siis nyt jos koskaan kaipaisin hetken aikaa kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Olemme iltaisin ihan puhki, emmekä juuri jaksa jutella. Seksiä meillä on kuukauden-parin välein, minä haluaisin useammin, mutta mies ei.
Mistä voisimme saada apua? Tiedän, että elämä helpottaa, kun tulee elokuu ja lapset pääsevät taas päiviksi tarhaan ja elämään tulee tietty rytmi. Olen tosi huolissani tai oikeastaan surullinen noiden sukulaisten puolesta mutta myös parisuhteemme tila huolettaa - millä me oikein selviämme tästä kaikesta?
Mies on ihana ja reipas ja hoitaa kyllä lapset, mutta minua hän ei enää jaksa sen jälkeen huomioida mitenkään. Kaipaisin juuri nyt miestäni enemmän kuin koskaan.
Tämä neljäs lapsi tulee kyllä niin vaikeaan saumaan kun voi, mutta ei sitä enää peruuttaakaan voi. Missään nimessä en enää ikinä halua tulla raskaaksi, kun tämä on minulle henkisesti ja fyysisesti niin rankkaa. Mietin paljon sterilisaatiota, voiko sen tosiaan tehdä synnytyksen yhteydessä? Ennen kaikkea mietin, jaksaisinko tähän samaan syssyyn käydä läpi suruprosessin siitä, ettei meille enää koskaan tule lisää lapsia. Se on siis ehdottomasti toiveeni, mutta silti asia täytyy käydä läpi. Ikinä en kuitenkaan voisi tehdä aborttia eikä yksikään lapsistamme ole suunnittelematon. Ja silti nyt tuntuu, että pää hajoaa tämän tilanteen kanssa.
Haluaisin muuttaa omaan asuntoon ja edetä vihdoin urallani ja nyt sitten makailenkin täällä kotona tämän mahani kanssa kuin mikäkin lahna. Edes tuota asuntoasiaa en jaksa edistää, kun sekin vaikuttaa niin epätoivoiselta.
Mutta joo, tulipas tilitystä :) Mikäköhän tässä tilanteessa piristäisi? Jalkahoitoa ja shoppailua jo kokeilin, mutta niistä oli iloa vain hetkeksi.
Kommentit (17)
näitä aloituksia. En tiedä, mikä auttais. Elämä?
Viimeksi tosin oli kesälomasijainen, joten ei puhuttu mistään ihmeemmästä.
Voisinkin itse asiassa ottaa asian puheeksi taas ensi kerralla. Tuntuu vaan, että kaikkea tuollaista apua on tosi nihkeästi tarjolla. Mutta kiitos muistutuksesta!
Jostain tarvitsisin hoitajan myös pelkopolikäynnin ajaksi, kun sinne ei oikein voi kolmen lapsen kanssa mennä ja mies on jo silloin töissä, joten voisin kysyä sitäkin samalla.
Kuukauden sisällä olen tehnyt nyt kolme aloitusta, kaksi tosin tällä teemalla :) Mutta onhan se surullista, ettei voi livenä puhua kenenkään kanssa, kivoista asioista vain.
en ihan metsässä tosin, mutta hiekkateitä kumminkin. Mietin juuri, että miten olen päätynytkin asumaan tällaiseen pöpelikköön, kun en täällä viihdy.
Sehän tässä just onkin, että kun takia on nukkunut niin paljon päivisin, on unirytmit ihan sekaisin. Mutta nukkunut olen kyllä, varmaan liikaakin.
Lainaa hyvää lukemista tai kuuntelemista kirjastosta.
ja lämpimästi, kun omassa tilanteessani soitin tähän puhelimeen - HUOM vaikka sen nimi on "Sielunhoitopuhelin", niin koko elämän kirjo on tervetullutta :) Sain kanssani puhuneelta ulkopuoliselta ihmiseltä upeaa tukea ja toivoa. Lämpimästi voin kyllä suositella: Helsingin Ev. Lut. Kansanlähetys
Sielunhoitopuhelin, 09 148 5432
Ma-la 19-22 (1.6.- 31.8. ti ja pe 19-22)
Samoin kuin ev.lut. kirkon ylläpitämä Palveleva Puhelin.
tässä ajatuksia herättävä ohjelmasarja, nimeltään Kosketus http://www.tv7.fi/vod/categories.html?id=34
En vaan tota Sleytä valitsis, ne kun pitää homoutta ja naispappeutta syntinä.
Mutta toisaalta en jaksais yhtään puhua koko tilanteesta.
Ja kai mä pakenen tohon nukkumiseen tätä kaikkea paskaa. Mulla on kyllä hyvä kirja kesken, mutta senkin kanssa koko ajan torkahdan.
Mutta joo, onko kellään mitään vinkkiä antaa tuon siskon suhteen? Miten sitä vois auttaa tai ylipäätään ottaa koko asian esiin? Vai pitäskö nyt vaan keskittyä tähän omaan perheeseen ja unohtaa kuolevat ja narkkarit?
mutta juuri nyt Jumala tuntuu olevan todella kaukana.
En vaan tota Sleytä valitsis, ne kun pitää homoutta ja naispappeutta syntinä
...sitä lämpöä ja myötäelämistä, jota mulle osoitettiin niinä parina kertana kun oon soittanun :)
mutta juuri nyt Jumala tuntuu olevan todella kaukana.
Tällainen kokemus mullkin on toistuvasti esim. oman masennuksen suhteen. Tuli mieleeni nyt, että kuulin just tänään RadioDei:ltä koskettavan haastattelun, jossa toimittaja jutteli Mervi Pöntisen kanssa. Tämä nainen sanoi omista ahdistuksistaan: "Kun koin olevani niin ahtaalla ja alhaalla kuin mahdollista, kuulin selvän sisäisen äänen: 'Täällä minäkin olen.' Ymmärsin, että Kristus sanoi minulle, etten voi olla niin ahtaalla tai alhaalla, ettei Kristus olisi vieläkin alempana - siellä minun kanssani ja lähelläni".
Pyydä sinäkin jotain toista ihmistä, kristittyä rukoilemaan ja juttelemaan kanssasi. SItä on oikeus tarvita, kun itse ei jaksa rukoilla ja avata yhteyttä Isään. Olet rakas ihminen ja nainen! http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
Mutta joo, onko kellään mitään vinkkiä antaa tuon siskon suhteen? Miten sitä vois auttaa tai ylipäätään ottaa koko asian esiin? Vai pitäskö nyt vaan keskittyä tähän omaan perheeseen ja unohtaa kuolevat ja narkkarit?
Kristillinen alhoholisti- ja narkomaanityö KAN ry
http://www.kan.fi/
Meillä on aika rankka tilanne, miehen isä on vakavasti sairas.
http://www.healingrooms.fi
...miehesi isän puolesta. Ei siinä ainakaan voi mitään hävitä.
Nyt tuntuu, etten enää jaksa. Mutta onneksi hänen elämänsä ja kuolemansa ei ole minun rukouksieni varassa.
Tiesin tuon Isän rakkauskirjeen, mutten ollut sitä koskaan itse nähnyt.
Juuri sillä aamukävelylläni rukoilin Jumalaa ja kysyin, että miksi Hän on niin kaukana juuri nyt, kun apua tarvitsisin. Mutta enpä olisi uskonut, että tämän palstan kautta voi saada rukousvastauksia!
Kiitos!
Juuri sillä aamukävelylläni rukoilin Jumalaa ja kysyin, että miksi Hän on niin kaukana juuri nyt, kun apua tarvitsisin. Mutta enpä olisi uskonut, että tämän palstan kautta voi saada rukousvastauksia! Kiitos!
Ja tiedätkö, minä taas puolestani oon epäillyt, että voinko netin kautta tällä tavalla todellisesti auttaa ketään, vai kirjoittelenko vain "omiani"... Mutta katso nyt, miten Rakastava Isä ohjaa, auttaa, ja vie eteenpäin.
"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon"!
tilanteesta? Sitä kautta voisitte saada perhetyöntekijän käymään teillä.
Tuttavani on tehnyt niitä töitä ja luulen, että tuollaisessa tilanteessa on ihan mahdollista saada sellainen.