Haaveilee omasta lapsesta

Hei,



ajattelin avautua tänne ja hakea tämän kautta apua jos vaikka löytyisi sellaisia jotka nyt parasta aikaa ovat tässä tilanteessa.Tai sitten ovat päässeet tästä tilanteesta jo eroon ja ovat äitejä..



Olen siis tänä vuonna 31-vuotta täyttävä nainen.Mieheni täyttää pian 32-v.Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, josta pian 2 vuotta naimisissa.



Muuten meillä menee ihan ok, mutta tää lapsiasia on osoittautunut ongelmaksi.en enää tiedä miten mun pitäis tehdä tai toimia, että asiat etenisivät haluttuun suuntaan.



Kaikki alkoi siitä kun menimme naimisiin 2009, tuli samantein puheeksi lasten hankkiminen.Mies koki ettei ollut valmis siihen heti häiden jälkeen vaan halusi lykätä asian syksyyn häämatkalle.Häämatkallakaan ei tapahtunut mitään.Hän on aina lupaillut minulle ajankohtia milloin asiaa voisi ajatella ja tuo herättää minussa tietenkin toivonkipinän..ikäväkseen olen joka kerta huoamnnut ettei ole koskaan silloin kypsä kun luvattu ajankohta koittaa.



Olen keskustellut hänelle suoraan asioista, puhunut kuinka ikää tullessa lisää raskauden mahdollisuus voi koitua vaikeammaksi ym. ja että en halua olla 40 kun saan lapsia.Asiaa on puitu ja väännetty mihin suuntaan vaan..aina keskustelut johtaa riitaan.



Mies on itse sanonut että ei ole siihen vielä valmis, kokee sen niin suurena asiana.Minä taas olen valmis mutta en jaksaisi enää vuositolkulla odottaa milloin asioita alkaa tapahtumaan..Hän ei ole kieltänyt lapsia, on sanonut että haluaa joskus isäksi mutta ei vielä nyt.



Hmh..kaikenlisäksi hän sanoi ettei halua jutella asiasta minun kanssa jatkuvasti, haluaa asian olla.Minä taas ahdistun jos asiaa ei selvitetä tai sovita mitään ajankohtaa.Meille tulee siitä riitaa.Hänen mielestään asian pitää tapahtua spontaanisti..



Mulla taas on se pelko, että jos en puhu mitään niin hän unohtaa koko jutun ja aika vierii eteenpäin ja olen jatkuvasti lapseton :( Tää asia on alkanut vaikuttamaan jo lähekkäin olemiseenkin.Hän hiukan välttelee minua, koska on ahdistunut mun vauvajutuista.Mieltää vauvat sitten seksiin mihin ne kuuluukin, mutta kun ei ole asialle kypsä..niin jää sitten sen kahdenkeskinen läheisyyskin nykyän vähemmälle.



Huomasin että pari vuotta sitten kun hänen siskonsa sai lapsen, hän oli silloin valmis heti yrittämään mutta itse halusin silloin varmistaa ja varmistua että itselläni on kaikki kunnossa ennen raskautta.Säikähdin hänen aktiivisuuttaan yllättäen asiaan..Mutta nyt kelkka on kääntynyt eri suuntaan eikä halua yrittää ollenkaan..ainakaan vielä.



Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä.Naisenelämä on muutenkin hankalaa kun pitäisi olla töitä, pitää perustaa perhe ja ikääkin jo 31..Töitä etsin jatkuvasti ja välillä olen saanutkin tehdä hommia..Mutta tiedän naisena sen, että lastentekoa ei voi loputtomiin lykätä.Työpaikkoja kyllä saa ihan milloin vaan..lapsia ei..



Olen tän tilanteen takia todella ahdistunut.tunnen itseni naisena ihan vajaaksi ilman lasta.Tuntuu että jokapuolella syntyy vauvoja, vaan ei minulle.Se masentaa ja vielä enemmän masentaa miehen asenne.Hän haluaa päättää asian näköjään kokonaan yksin..



kuitenkin kaikesta huolimatta hän ei ole siis kieltänyt lpasta, haluaa sellaisen joskus..senkautta saan toivoa jaksaa odottaa häntä..Mutta en tiedä onko fiksua jäädä nyt vaan odottamaan ja olla asiasta hiljaa..Miehet tuntuu kypsyvän näihin asioihin turhan hitaasti.oon oikeastaan kateellinen sellaisille pariskunnille joissa mies haluaa lasta.