yritätkö olla parempi tai jossain suhteessa erilainen vanhempi, kuin omasi olivat?

Itse olen yrittänyt monessakin suhteessa tehdä toisin. Täydellistähän ei tietenkään ole ja varmaan taas teen omat virheeni, joissa lapseni aikanaa petraavat. Mutta mieheni kanssa olemme kovasti yrittäneet. Mikä sai kirjoittamaan tänne? Tänään oivalsin, että kaikesta yrityksestä huolimatta tietynlainen kuivakka etäinen asenne, jonka olen kotoani oppinut seuraa minua kaikkialle. Tiedän, että haluan olla lapsilleni läheisempi kuin omat vanhempani ovat olleet minulle. Mutta tunnen että astuin kuin tyhjän päälle. En tiedä miten sellainen "läheinen" vanhempi ollaan. Omat yritelmäni ovat kuin sinne tänne sattumanvaraisesti viskeltyjä kokeiluja. Välillä pidän lapsistani liian tarkkaa huolta (erotuksena vanhemmistani, kun kerran oli erilainen tavoite olla) ja välillä jotain muuta. Epäjohdonmukaista. Ja lasten kanssahan pitäisi juuri olla johdonmukainen. Välillä tuntuu, että olisi varmaan parempi, että olisin samanlainen tiukkis kuin omat vanhempani olivat koko ajan, ei olisi ainakaan epäjohdonmukaista... onko kellään muulla tällaisia ajatuksia?