Onnistuneita laihdutuskokemuksia? Kaipaan tsemppiä!!

Jonka jälkeen ruokatavat hakusessa +5kg vuodessa.

Kalorilaskurilla sapuskointi kuriin -8kg 3kk:ssa.

Pysyin kalorilaskurissa vielä sen aikaa että opin syömään oikean määrän niin, ettei paino nouse eikä putoa. Nyt 3kk on pysynyt paino samassa.

Se on netissä oleva ilmainen ohjelma, jonne syötät syömäsi ruuat ja ohjelma laskee niiden kalorit ja antaa palautteen myös syömäsi ravinnon laadusta (rasvat, kuidut ja kasvikset). Itse olen saanut kevään aikana pudotettua 9kg sen avulla enkä ole noudattanut mitään kitukuuria tai rajoittavaa dieettiä. Systeemi on helppo ja näppärä, minua ainakin tsemppaa nähdä edistyminen graafisena esityksenä (kilot, mitat, energiavaje jne.) Itse olen laihduttanut suurimman osan normaalipainon sisällä.

kalorien laskennat, välttämiset, paastoamiset jne jne. toimineet. Opettelin syömään oikein (tarkoittaa lautasmallia virallisterveellisten suositusten mukaan, kuitenkin viljaa vähentäen), ja oikean määrän. Varmaan yli vuosi mennyt elintapojen muutoksessa ja laihtumisen vauhtiin lähteminen oli hidasta mutta nyt on saldo 11 kg vähemmän kuin vielä lokakuussa (voi sanoa että lokakuussa alkoi paino pudota oikeasti).



Suomeksi sanottuna: söin vähemmän kuin kulutin. Nyt syön sen verran kuin kulutankin.

Itsestähän se halu on lähdettävä.



En mä edes osaa sanoa sulle, miten alkuun pääsee. Mä kun olin päättänyt, että nyt alkaa, niin sitten vain aloitin. Ei ollut mitään vaikeaa hommassa, kunhan olin päättänyt aloittaa.



Mun aloitusinto tuli ehkä siitä, kun paino alkoi olla normaalipainon ylärajalla. Ja tietysti sitten tajusin myös sen, että miksi vaatteet ei mahdu päälle. Sitten vain ajattelin, että helpompaa ja mukavampaahan elämä olisi, jos olisin hoikempi. Laitoin tavoitteen normaalipainon keskivaiheille. Ja sitä kohti sitten aloin vain työstämään hitaasti mutta mukavasti.



Kahdeksan kiloa ehdin laihtua ennen raskautta.

17kg 4 kuukaudessa. Olen siis juttaillut. Aloitin tammikuussa GFG:ssä josta jatkoin liteen. Kertaakaan en lipsunut! Edelleen syön samallalailla, mutta sallin myös herkkupäiviä itselleni.



En olisi tammikuussa uskonut että pystyisin noin huimaan pudotukseen, joten jos minä olen saanut kilot tippumaan niin kyllä säkin saat aivan varmasti! Juttailussa on vielä se hyvä puoli, että kaikki on selostettu tarkkaan mitä saa ja mitä ei saa syödä!! TSEMPPIÄ, kyllä ne kilot lähtee!

Saan liikunnasta niin paljon virtaa, etten halua jättää sitä väliin. Lenkille taas ei voi lähteä maha täynnä, joten on pakko miettiä syömisiä. Alkuun pääsy oli vaikeinta, mutta kun säännöllisyydestä sai kiinni niin se on pitänyt (viimeiset neljä vuotta).



Ruokailussa olen yrittänyt vaikka mitä karkkilakkoja, herkkulakkoja ja kuureja, mutta mitä enemmän karsin, sitä enemmän tekee mieli. Siispä sallin itselleni myös herkut, mutta vähemmässä määrin. Ensin korvasin iltanapostelut hedelmillä ja vihanneksilla, ne piti olla valmiiksi pilkottuina. Viikonloppuisin söin karkkiakin, mutta hankin sitä kaappiin niin vähän, etten voinut syödä liikaa. Ennen meni suklaalevyjä ja sipsipusseja kokonaisina, siirryin suklaapatukoihin ja lakupötköihin. Opettelin syömään pienempinä paloina ja maistelemaan suussa kauemmin, kyllä sekin vei makeanhimon.

Ruoka-annoksia pienensin vaihtamalla pienempään lautaseen ja aloitin annostelun salaatista. Ruokaa vaihdoin terveellisempään pikku hiljaa. Ruuan jälkeen suuhun purkka tai hampaiden pesulle ja seuraava ruoka-aika oli katsottava kellosta. Napostelu loppui.



Alku oli vaikeaa, mutta uudet tavat oppii kyllä.



Tsemppiä!

Tiedän kyllä, että motivaatio voi lähteä vain itsestä, mutta on kiva kuulla muiden onnistumiskokemuksia.



Kiloklubiin liityin vuosi sitten, ja totesin sen hyväksi systeemiksi, mutta ongelma on siinä, ettei mulla riitä itsekuri senkään noudattamiseen. :( Muutaman päivän merkitsen innolla sinne syömiset, ja sitten yhtenä päivänä ostan karkkia ja sipsiä ja suklaata ja limsaa ja heitän roskiin koko siihenastisen yritykseni.



Olen ihan toivoton. Nykyään mietin jo lähtiessäni jonnekin ihmisten ilmoille, että kehtaanko sittenkään, kun olen näin paisunut. Ja jos sattumalta huomaan vaikka kaupungilla peilistä kuvani, kauhistun, masennun, ja painun taas ostamaan jotain hyvää lohdukkeeksi. Syön herkkuja lohduksi, seuran vuoksi, tavan vuoksi, ja joka tilanteessa. Kamalaa.



ap

Tällaiset keinot auttavat minua lähinnä normaalipainossa pysymiseen.



Uskottelen itselleni, että kaupassa ei ole esim. karkki- ja sipsihyllyä. Jos mahdollista, en kävele sen ohi tai ainakin käännän pääni toiseen suuntaan.



Lautasmalli ja riittävä syöminen ruoka-aikoina.



Yritän syödä paljon hedelmiä ja kasviksia joka päivä. Mulla on töissä mukana esim. omenoita, naposteluporkkanoita, kirsikkatomaatteja.

yritä korvata lihottavia herkkuja vähemmän lihottavilla, korvaa viljatuotteita ja perunaa kasviksilla, hedelmillä jne. Älä kyttää jokaista syömääsi suupalaa vaan pidä järki päässä. Kokonaisuus ratkaisuu, ei yksittäiset syömiset.



Ja jos tulee hinku ostaa sipsipussi, osta sellainen. Älä kuitenkaan megapussia vaan pienin mahdollinen. Sama suklaan kanssa, pätkis tms riittää. Mutta älä joka päivä, herkkupäivän voi pitää huoletta. Mieti mikä on se terveellinen herkku jota voit syödä kyllästymättä. Vaihda toiseen jos kyllästyt (itse syön porkkanoita pikkunälkään).

mikään muu kuin kunnon Nutrilett kuuri alkuun! Ei niitä pusseja pysty montaa päivää syömään (tai minä ainakaan), mutta 5 päivää riitti mulle ja lähti jo n. 4kg ja ne pahimmat ruuan himot.



Sen jälkeen aloin syömään terveellisesti kasvis- ja salaattipainotteisesti ja jätin vähälle leivät, perunat, riisit, pastat jne.



Ekat pari viikkoa on aina ne hirveimmät, mutta sen jälkeen kun pääsee vauhtiin, niin ei tunnu enää missään :) Aina loistava olo eikä yhtään väsynyt niinkuin ahmimisaikoina aina!!

Äitini onnistui viimein monen vuoden jälkeen laihdutuksessa löydettyään kivan kuntokeskuksen. Lisäksi ruokavalio muuttui ihan huomaamatta kasvispitoisemmaksi. Sen kyllä näkee, äitini väittää ettei kiloja ole tippunut mutten muista koskaan aiemmin nähneeni äidilläni vyötäröä, myös takamus on muuttunut ihan erinäköiseksi eivätkä kasvotkaan ole enää pyöreät.



Nyt kesän kynnyksellä monissa kuntokeskuksissa on liittymätarjouksia tai voit hankkia vaikkapa kymmenen kerran kortin, liity sellaiseen ja koita houkutella vaikka joku kaveri mukaan. Itse houkuttelin äitini samalle salille ja kävimme yhdessä ensimmäisen kesän kunnes muutin toiselle paikkakunnalle. Tuli käytyä paljon ahkerammin silloin, kun toinen oli tsemppaamassa. Se lähteminen on aina kaikkein vaikeinta.



Kesällä on kivempi liikkua ilmastoidussa huoneessa kuin paahtavassa helteessä ja mukavaan paikkaan tekee suorastaan mieli lähteä. Äläkä sano ettei ole aikaa, niin minunkin äitini väitti mutta kummasti sitä aikaa on löytynyt :) Ainakin ladylinella on myös tunteja joille saa ottaa lapset mukaan, jos hoitoapua ei muuten saa. Joillain keskuksilla on myös lapsenvahtipalvelu jumpan ajaksi.



Koita päästä eroon tuosta mässäilykierteestäsi. Jauha vaikka purkkaa jos alkaa tekemään mieli herkkua. Tai lähde lenkille (eri suuntaan kuin missä kauppa on). Tee herkuiksi silloin tällöin kaikkea herkullista mutta terveellistä esimerkiksi hedelmäsalaattia. Jääkaappiin kannattaa vesikulhoon pilkkoa porkkanaa jos tekee mieli jotain nopeaa suihinpantavaa. Jogurtista tulee kevytdippi jos tekee mieli herkutella vaikkapa leffan ääressä.



Lisäksi vielä, keksi itsellesi jokin tavoite jota lähdet tavoittelemaan. Sen ei tarvitse olla paino vaan voit päättää, että tiettyyn aikaan mennessä olet siinä kunnossa, että jaksat uida kilometrin/osallistua naisten kympille/spinningtunnilla "ylämäet" eivät enää ole tuskaa/joogassa taivut tiettyyn asanaan mikä aluksi on ollut sinulle lähes mahdoton. Kun on saanut sen ensimmäisen onnistumisen elämyksen niin se auttaa jaksamaan. Äitini soittaa minulle välillä innoissaan ja kertoo miten edellinen tavoite onkin rikkoutunut aiemmin kuin olisi uskonut.

En ole kyllä ikinä yrittänytkään mitään tiukkaa kuuria, kun en edes näe siinä mitään järkeä.



Kyllä mä sullekin suosittelen, että päätä tehdä sellaisia muutoksia, jotka tiedät voivasi myös pitää. Liian tiukka yrittäminen nimittäin aiheuttaa helposti juuri tuon, että kun liikaa yrittää, niin sitten ei onnistu ja lohduksi antaa itselle luvan herkutella.



Mä tein niin, että söin kuten ennenkin. Lisäsin kuitenkin kasviksia ja jätin ruualta leivän pois. Muutos oli huomaamaton ja siksi helppo pitää. Ja koska oot tottunut herkkuihin, niin älä niitäkään kiellä itseltäsi kokonaan. Mutta mieti mikä olisi sulle kohtuukäyttöä, eli miten helpoiten vähentäisit herkkujen syömistä. Mulla toimi herkkupäivä. Eli kun olin kuusi päivää viikosta herkuttelematta, niin seitsemäntenä palkitsin itseni antamalla itselleni luvan herkutella. Eikä joku yksi suklaapatukka ollut mikään palkinto vaan ihan oikea herkkuilta. Silti herkkujen kokonaismäärä väheni, kun muina päivinä en enää herkutellut.



Eli etsi itsellesi ne keinot, jotka sulla toimivat ja jotka eivät ole sinulle liian vaativia toteuttaa. Ideoita kannattaa kysellä täältä. Mutta toteutuksessa voi ja pitää kuunnella itseä.