Lapsen kaverin äiti?

kontrollifriikiltä! Pitäisin kyllä välillä taukoa tällaiseen lapseen, voihan sitä sanoa että nyt lapses leikkii jonkun muun kanssa tänään, tai että nyt pidätte perhe-sunnuntaita tms.



Aika ahdistavaa sun lapselle jos hänellä tulee tunne että tekee jotenkin väärin kaverin luona kun äiti alkaa huutaan jostain pikkuasiasta.

lapsille pitää ostaa jokin tietty juttu tms. ja siihen käytetään koko sunnuntai niin, että ensin soitetaan ja soitetaan, sitten äiti ajelee ympäri pk-seutua hankkimassa sitä juttua ja sitten haluaa tuoda meillekin sellaisen ja käytännössä istuu sitten meillä koko illan...

Siis mitä se ostelee ja miksi se istuu ostostensa kanssa teillä?

heidän sääntöjään, mutta siihen se jää.

Tarkoitatko nyt tyyliin vaikka potkulautaa? Osti teillekin kun omansakin sai?

Vähän överiksi menee jos oikein tajusin. Hyvää se kai tarkoittaa, mutta onhan tuo outoa.

Pieniä lastenjuttuja.



Hän sitten sekaantuu juttuun, säätää ja säätää, soittaa ja soittaa, ajelee ympäri ostoskeskuksissa ostamassa sitä ja sen sijaan että lapsensa sitten veisi sen jutun seuraavana päivänä kouluun, tämä äiti soittaa ja haluaa tuoda sen meille sunnuntaina. Käytännössä tähän 4 euron juttuun meni sitten koko sunnuntai.



Ja tietenkin lapsi noudattaa heillä ollessan heidän sääntöjään, mutta niitä sääntöjä on ihan kamalasti ja ne ulottuvat esimerkiksi minun lapseni vaatteisiin jne. jolloin ne minusta eivät enää ole "talon sääntöjä", vaan tarkalleen ottaen minun ja lapsen välisiä. Ja jos minä annan lapselleni luvan, niin asian ei pitäisi enää kuulua tälle äidille.



ap

Olen alkanut pohtia, että miksiköhän.



Ap

että lapsesi ei tule likaisissa, ulkona käytetyissää vaatteissa teille, vaikka kotona saisikin olla samoilla housuilla sisällä ja ulkona? En tajua, jos neljän euron jutun vuoksi ajelee ympäriinsä niin mistä tavarasta voi olla kyse?? Anna konkreettiset esimerkit, niin juttusi uppoaisi vähän paremmin..

4 euron juttu oli. Lapset halusivat ostaa toisilleen lahjat (taisi olla joku ystävänpäivään liittyvä), heillä oli rahat ja minä annoin jo luvan. Tää äiti sitten halusi säätää tälle ostolle tarkat rajat ja hoitaa sen alusta loppuun itse.



Eikä kyse ole mistään likaisista vaatteista tms. vaan ihan siitä, mitä lapseni laittaa päälleen muuten. Kerran kukana oli esim. kahdet tumput, lapsi halusi laittaa toiset, äiti kelpuutti vain toiset ja alkoi huutaa lapselle, kun tämä "ei totellut auktoriteettiä".



ap

miten toimin tuon äidin kanssa? Minusta tää ei ole enää ihan tervettä, mutta lapset nyt kuitenkin on kavereita.

jos vaikka lapsesi haluaa mennä t-paidassa pihalle sinun luvallasi, tämä äiti pakottaa laittamaan takin? Heillä joka tapauksessa on heidän säännöt, jos ei niitä noudateta, lapset voivat olla vaikka teillä. Onko ainoa lapsi vai esikoinen?



Neuvoni on: älä välitä pikkujutuista. Anna toisen äidin hössöttää äläkä itse lähde siihen mukaan.

ja lapsella on minun lupani valita kummat laittaa, äiti vaatii huutaen laittamaan ne toiset ja soittaa sitten minulle töihin, että nyt lapsi ei tottele.



Ei siis ole kyse siitä, että lapsi palelisi, sotkisi tms. vaan ihan siitä, että "kun hän käskee, häntä pitää totella".



En minä välitäkään pikkujutuista, mutta kun jokin pikkujuttu voi tosiaan sitten viedä minultakin koko sunnuntain tällä metodilla.



Ja minulla on ns. vapaat työajat, joten hän tulkitsee sen sitten niin, että minua voi häiritä ihan milloin maratonipuheluilla.

Auttaako suora puhe? Tyyliin et otat yhteyttä äitiin tuollaisen tumppujutun jälkeen ja sanot ettet yhtään tykkää tuollaisesta ja että lapsi pukeutuu siten kun SINÄ annat luvan. Jos kiellät tuota toista äitiä sekaantumaan sinun lapsesi pukeutumiseen?



Jos vaan ilmoitat että ei käy esim tuo iltapäivien buukkaaminen?



Jne?

että minä puen lapseni miten haluan ja jos asia on ongelma hänelle, lapset eivät voi olla yhdessä. En jaksaisi tuollaista muutamaa kertaa kauempaa. Varmaan vaikea juttu, jos asutte paritalossa, muuten mielestäni ei.

eli jähittää ja jähittää sitä mielipidettään. Ystävällisesti pinnalta, mutta hyvin aggressiivisesti ja joustamatta oikeastaan.



Olen kerran järjestänyt hänen kanssaan yhteiset synttärit ja seurannut nyt koko kevään, kun hän riitelee koulun kanssa yhdestä asiasta.



Pomppaa kuin kumipallo jähittämään aina vaan sitä omaa kantaansa.



On sellainen ihminen, etten normaalisti olisi miissään tekemisissä enää!



Ja se kaikki kaverisuhteiden hoito on sellaista narujen nykimistä taustalla, joten pelkään, että jos en suostu, hän jotenkin sitten nykii niitä naruja niin, että lapseni saa tuta koulussa minun "tottelemattomuuteni".



ap

elähän nyt pikkutyttönem ihan omaa elämääs=)!!Anna sen jäädä pikkuhiljaa kuvioistas pois....hiljaaa...hiljaa

mulla on vastaavantyyppinen kokemus yhdestä ihmisestä ja olen tullut tulokseen että hänen kanssaan EI VOI tulla toimeen.